Pitkään kuvittelin, että norja muistuttaa ruotsia niin paljon, että ruotsista voi huoletta ottaa mallia, jos ei tiedä esimerkiksi mitä prepositiota pitäisi käyttää. Jossain vaiheessa minua valistettiin, että käytän vääriä prepositioita, ja mallia olisi parempi ottaa englannista. Aikani asiaa epäiltyäni olen vähitellen päätymässä sille kannalle, että asia saattaa todellakin olla näin.
Kyllähän norjalla ja ruotsilla on todella paljon yhteistä, mutta tarkemmin katsoen niin on myös norjalla ja englannilla. Ne ovat aivan selvästi sukulaiskieliä. Paljon selvemmin kuin esimerkiksi ruotsi ja englanti.
En ota tässä sen enempää kantaa kieliopillisiin seikkoihin, sillä sanaston vertailu on paljon helpompaa. Vaikka norjassa ja ruotsissa on todella paljon samoja sanoja - joissa mahdollisesti on pieniä ääntämyksellisiä tai oikeinkirjoituksellisia eroja - myös täysin erilaisia sanoja on huomattavan paljon. Ja aika usein nämä norjan sanat muistuttavat vastaavia englannin sanoja.
Kun ruotsalainen kutsuu esimerkiksi ikkunaa nimellä fönster, sanoo norjalainen vindu, josta tulee etsimättä mieleen englannin window. Ruotsalainen ilmaisee mieltymyksensä johonkin verbillä gilla tai tycka om, mutta norjalainen vastine on like [li:ke], joka taas muistuttaa englannin like-sanaa. Ja niin edelleen.
Sitten on tietenkin paljon norja-englanti -sanapareja, jotka muistuttavat toisiaan, mutta joiden merkitys on aivan eri. Tämä pääsee joskus norjalaisilta unohtumaan, ja he päätyvät puhumaan englantia, johon on ujutettu mukaan norjalaisia sanoja, joiden kuvitellaan olevan englantia tai tarkoittavan englannin kielessä samaa kuin norjan kielessä.
Silloin saattaa käydä kuin norjalaiselle rallikuskille, joka englanninkielisessä haastattelussa arvioi ralliautoilun riskitekijöitä toteamalla, että "it's not the fart that kills you but the smell". - Tarkoitus oli kai kuitenkin puhua vauhdista ja törmäyksestä, ei pierusta ja hajusta.
Kyllähän norjalla ja ruotsilla on todella paljon yhteistä, mutta tarkemmin katsoen niin on myös norjalla ja englannilla. Ne ovat aivan selvästi sukulaiskieliä. Paljon selvemmin kuin esimerkiksi ruotsi ja englanti.
En ota tässä sen enempää kantaa kieliopillisiin seikkoihin, sillä sanaston vertailu on paljon helpompaa. Vaikka norjassa ja ruotsissa on todella paljon samoja sanoja - joissa mahdollisesti on pieniä ääntämyksellisiä tai oikeinkirjoituksellisia eroja - myös täysin erilaisia sanoja on huomattavan paljon. Ja aika usein nämä norjan sanat muistuttavat vastaavia englannin sanoja.
Kun ruotsalainen kutsuu esimerkiksi ikkunaa nimellä fönster, sanoo norjalainen vindu, josta tulee etsimättä mieleen englannin window. Ruotsalainen ilmaisee mieltymyksensä johonkin verbillä gilla tai tycka om, mutta norjalainen vastine on like [li:ke], joka taas muistuttaa englannin like-sanaa. Ja niin edelleen.
Sitten on tietenkin paljon norja-englanti -sanapareja, jotka muistuttavat toisiaan, mutta joiden merkitys on aivan eri. Tämä pääsee joskus norjalaisilta unohtumaan, ja he päätyvät puhumaan englantia, johon on ujutettu mukaan norjalaisia sanoja, joiden kuvitellaan olevan englantia tai tarkoittavan englannin kielessä samaa kuin norjan kielessä.
Silloin saattaa käydä kuin norjalaiselle rallikuskille, joka englanninkielisessä haastattelussa arvioi ralliautoilun riskitekijöitä toteamalla, että "it's not the fart that kills you but the smell". - Tarkoitus oli kai kuitenkin puhua vauhdista ja törmäyksestä, ei pierusta ja hajusta.
Hymyistä päätellen tulee usein päästetyä suustaan todellisia sammakoita, no maine kasvaa;)
VastaaPoistaKyllä minäkin huomaan joskus ihmisten kysyvän ilmeen, kun olen sanonut jotain nojautuen jonkin muun kielen kuin norjan logiikkaan. Ja sitten ahaa-elämys: Tarkoititko tätä?
PoistaVoi norjalainen rallikuski mutta nuo mokat taitavat olla kaikkien skandinaavien perisynti :D
VastaaPoistaVarmasti finglishiä puhumalla tulee tulee myös sanoneeksi kaikenlaista muuta kuin pitäisi, mutta mielestäni norjalaiset ovat niin liikuttavan vakuuttuneita norjan ja englannin samankaltaisuudesta, että asiasta voi syntyä hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja, jos oikein ryhdytään pohtimaan ja kyseenalaistamaan. ;)
PoistaAi kauhee ku meitä naurattaaki tää miehen kanssa! :-D Oon tästä joskus aikasemminkin kuullu, mutta ehtiny jo unohtua!
VastaaPoistaRuotsissa taas saa nauraa sille, ettei ne osaa sanoa englannin kielen J:tä, vaan lausuu enkuksikin aina skandinaavisen j:n. En osaa näin kirjottaen sitä demonstroida, mutta mielikuvitusta kehiin!
Myös sana "air" tuottaa hankaluuksia -> "äer" on ehkä lähinnä sitä miten se toisinaan päästetään suusta.
Finglish onki sitten kyllä ihan oma lukunsa. Yleensähän suomalaisilla on kyllä kielioppi hallussa, mutta ääntäminen onkin sitte toinen juttu.. :D
Tämä lausahdus taitaa olla jo klassikko, samoin kuin "I drink beer and then I rape". Siis [ra:pe] eli röyhtäisen ;).
PoistaEnglanti millä tahansa ulkomaisella aksentilla puhuttuna voi kuulostaa todella kamalalta ja vaikealta ymmärtää. Monilla norjalaisilla on vaikeuksia lausua esim. u englannin sanoissa. Se ikään kuin ylilausutaan niin, että esim. pub -> pöb.
Mä sanon edelleen (kuuden vuoden Norjassa asumisen jälkeen) joskus vahingossa "jeg er full", kun tarkoitan olevani täynnä, en humalassa. Eli munkin alitajunta olettaa englannin ja norjan olevan samanlaisempia kuin ovatkaan.
VastaaPoistaMinun mielestäni sanojen lainailu englannista norjaan onnistuu yleensä paremmin kuin toisin päin. Joskus tuntuu siltä, että englantilaisia lainasanoja viljellään puheessa jo vähän liikaakin, eikä siihen kukaan tunnu kiinnittävän huomiota.
PoistaHei Heli,
VastaaPoistasulle on haaste mun blogissa: http://jonnavie.wordpress.com/2013/10/13/haaste-s11s/#more-423 :)
Terveisin
Jonna
Kiitos haasteesta! Pitää ottaa se käsittelyyn lähipäivinä.
PoistaEilen tuli viikingeistä todella mielenkiintoinen ohjelma Yle Teemalla, ja ainakin minulle oli yllätys, että muinaisskandinaavien kielestä on siirtynyt englanninkieleen paljon sanoja, kuten esimerkiksi window, skall, take, get muita en nyt muista. Eikä siis suinkaan toisinpäin niinkuin voisi luulla!
VastaaPoistaTodellakin noin päin se virta on kulkenut vuosisatojen ajan ja lainat englannista norjaan (joita on aika paljon) ovat vasta viime aikojen peruja. Eikös englannin kieli muutenkin ole oikeastaan sekoitus useammasta kielestä, joita Britanniaan rantautuneet eri kansat ovat puhuneet?
Poista