Norjalaiset rauhaa palkitsemassa

Viime perjantaina oli yksi vuosittaisista norjalaisista merkkipäivistä, Nobelin rauhanpalkinnon saajan julkistaminen. Norjalaisilla tuntuu olevan aivan erityinen suhde rauhanpalkintoon, ja sen myöntäminen herättää enemmän tai vähemmän keskustelua.

Tämänvuotinen valinta, kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW, oli "tylsä ja tavallinen" eikä herättänyt suuria intohimoja. Sen verran mitä vilkaisin asiasta käytyä keskustelua, kommentit olivat pääsääntöisesti laimeahkoja - puolesta ja vastaan. Tyytymättömien mielestä tämä oli taas tyypillinen Jaglandin valinta. Thorbjørn Jagland on toki Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja ja se henkilö, joka valinnan julkistaa, mutta ei hän sentään taida kuitenkaan yksin asiasta päättää. Tahoja, jotka voivat ehdottaa palkittavaa, on aika paljon, ja itse komiteassakin on viisi jäsentä, minkä lisäksi se käyttää neuvonantajia ehdokkaiden arvioinnissa.

Itse asiassa useammallekin taholle tuntuu ainakin ajoittain olevan epäselvää, kuka päätöksen Nobelin rauhanpalkinnon saajasta tekee. Kaikki uutisia seuraavat ovat varmasti joskus havainneet, että jos jokin valtiollinen taho ei pidä valinnasta, nootteja esitetään Norjan hallitukselle. Se on kuitenkin väärä osoite, sillä Norjan hallitus tai Norja maana ei palkintoa jaa, vaikkakin Nobel-komitean jäsenet ovat stortingetin eli Norjan parlamentin valitsemia.

Viime vuonna, kun rauhanpalkinnon sai Euroopan unioni, norjalaisilla EU:n vastustajilla tuntuivat menevän puurot ja vellit sekaisin. EU:n valintaahan perusteltiin pitkäaikaisella rauhan edistämisellä, mutta äänekkäimmät valinnan vastustajat tuntuivat ottavan nimeämisen kannanottona EU:hun liittymisen puolesta. Ja sinnehän ei mennä!

Vuoden 2009 rauhanpalkittu, Barack Obama, sai myös aikaan ainakin minun mielestäni mielenkiintoisia reaktioita, joissa ei periaatteessa otettu ollenkaan kantaa siihen, menikö palkinto oikeaan osoitteeseen. Olennaista ja huomionarvoista nimittäin oli, että nyt saadaan vihdoinkin Obama Norjaan! Tätä julistivat kaikki lööpit niin, että joillakin saattoi jo herätä epäilys palkitsemisen perimmäisistä perusteista. Obama sitten tuli kylään, mutta norjalaisten harmiksi vain pikavierailulle eikä useammaksi päiväksi niin kuin palkitut yleensä.

Pari vuotta sitten ruotsalaiset arvostelivat Norjan Nobel-komiteaa Nato-myönteisyydestä ja Nobelin testamentin unohtamisesta. Jopa vilauteltiin mahdollisuutta ottaa rauhanpalkinnon jakaminen pois norjalaisilta. Pari viimeisintä palkittua ovat varmaankin rauhoittaneet pahimmat kriitikot, kun ne on myönnetty Natosta irrallaan oleville tahoille, jotka eivät käy sotia. Ja sitäpaitsi järjestöjen palkitseminen on muutenkin turvallista ja perinteikästä.

Tiesitkö muuten, että aivan ensimmäisen Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1901 jakoivat Henri Dunant, Punaisen Ristin perustaja ja yksi Geneven sopimuksen alkuunpanijoista, sekä Frédéric Passy, Parlamenttienvälisen liiton perustaja. Ensimmäinen naispuolinen palkittu oli Bertha von Suttner vuonna 1905 ja ensimmäinen järjestö Kansainvälisen oikeuden instituutti 1904. Rauhanpalkinto on myös jäänyt kokonaan jakamatta 19 kertaa.