Kierrätystä ja antiikkia

Pistäydyin taas käytetyn tavaran kaupassa eli Bruktbutikken Møllassa, tällä kertaa kameran kanssa, ja juttelin myös kaupan toiminnasta suomalaisen myymäläpäällikön kanssa. Møllan toiminta on nimittäin hieman monitahoisempaa kuin miltä päällepäin näyttää.

Kaupan taustalla on Bærumin kunna­­n omistama yritys, Mølla kompetansesenter ("osaamiskeskus"), jonka toiminnan punaisena lankana on mm. syrjäytymisen ehkäiseminen. Kaupassa myytävät tavarat ovat peräisin kunnan kierrätyspisteestä, ja osa kaupan työntekijöistä on työharjoittelussa tai työkokeilussa olevia henkilöitä.

Møllalla on oma tavaranvastaanotto kunnan jätteenlajittelu- ja kierrätyspisteessä, joka on tavallista kaatopaikkaa kehittyneempi laitos. Sieltä tuodaan päivittäin kaksi isoa pakettiautollista tavaroita, joita ihmiset ovat jättäneet Møllan kontteihin. Kaikkea ei toki oteta myyntiin, vaan tavaroista valikoidaan ne, jotka ovat käyttö- ja jälleenmyyntikuntoisia joko sellaisenaan tai puhdistettuna ja huollettuna, ja joilla arvioidaan olevan mahdollisuus mennä kaupaksi. Mitään romutavaraa kaupasta ei siis löydy.

Kaupan valikoimat ovat melko monipuoliset, ja tavara vaihtuu koko ajan, kuten voi arvata jo sillä perusteella, että uutta tavaraa tulee sisään jatkuvasti. On arkipäivän käyttöesineitä, huonekaluja, antiikkia, kirjoja, cd-levyjä eli kaikenlaista, mistä ihmisillä on tarve päästä eroon, mutta vaatteita täältä on turha etsiä. Hintapolitiikkana on pitää hintataso hieman kirpputorihintoja korkeampana – ideahan ei ole, että täältä ostettua tavaraa viedään suoraan kirpputorille myytäväksi korkeammalla hinnalla. Toisaalta esimerkiksi antiikiksi luokiteltavien tavaroiden hinnat ovat huomattavasti matalammat kuin antiikkikaupassa.

Niille, joilla on tarve hankkia vaikkapa sohva tai astioita edulliseen hintaan, Mølla on aarreaitta. Myymäläpäällikön mukaan erityisesti astioita tuodaan tavaran vastaanottoon runsaasti, ja vaikutelma on, että ihmiset heittävät pois muutaman vuoden ikäisiä astiastoja kyllästyttyään niihin ja ostavat uudet tilalle. Itse esimerkiksi panin tällä kertaa merkille kassalla, että joku asiakas oli löytänyt pinon Hadelandin isoja lasilautasia, joiden hinta tavallisessa kaupassa on aivan toisissa sfääreissä kuin Møllassa. Astiaosastolta löytyy muutenkin tunnettuja merkkejä, esimerkiksi myös hieman vanhempaa norjalaista ja pohjoismaista posliinia, usein myös esim. Arabiaa. Toisaalta myyntiin saattaa päätyä tavaraa myös kuolinpesistä tai erilaisten yritysten konkurssipesistä. Tai sitten ihmiset heittävät pois edelleen alkuperäispaketissa olevia eli täysin käyttämättömiä tavaroita, ehkäpä lahjaksi saatuja, joille ei ole löytynyt käyttöä.

Olohuoneosasto

Erilaisia arkipäivän käyttötavaroitahan meillä kaikilla on silloin tällöin tarve poistaa nurkista tilaa viemästä, ja niiden kierrättäminen vaikkapa kirpputorilla myymällä on ainakin Suomessa yleistä. Norjassa sen sijaan – ja nyt puhun lähinnä Oslon seudusta, sillä Norjan muista osista minulla ei ole tietoa – kirpputorien suosio ei ole lähelläkään sitä mitä Suomessa. Onhan täälläkin kirppiksiä, mutten ole esimerkiksi vielä törmännyt itsepalvelukirppikseen, josta voisi vuokrata myyntipöydän tavaroilleen. Suuri osa satunnaisista kirpputoreista näyttää olevan koulujen soittokuntien järjestämiä, ja niillä myydään ihmisten tähän tarkoitukseen lahjoittamia tavaroita.

Messinki- ja tinaesineet odottavat puhdistusta

...ja hopeat joulua

Osa Møllassa myynnissä olevista tavaroista sen sijaan herättää ainakin minussa ihmetystä. Ei sen takia, että ne ovat myynnissä, vaan koska ihmiset näyttävät heittäneen pois sellaistakin tavaraa, joilla kuvittelisi olevan joko tunnearvoa tai aivan selkeä rahallinen arvo. Møllasta saattaa löytyä antiikkihuonekaluja, perintöhopeita, arvotaidetta tai sata vuotta vanhoja, kauniisti kirjailtuja pöytäliinoja. Jotain tämän tapaista esimerkiksi...

Ruusuja hopeamaljassa, anyone?

Suomalaista lasia

Arvotaidetta (priimatavaraa pienen paikkauksen jälkeen)

Lisää arvotaidetta

Royal Copenhagen

Uusi verhoilu ja nämä pääsevät oikeuksiinsa

Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea ihmiset heittävät pois? Vastaus ainakin norjaisten osalta näyttää olevan, että pois heitetään ihan mitä tahansa. Varmaan samansuuntaiseen ilmiöön törmää nykyään monessa muussakin maassa, kun asiaa ryhtyy tutkimaan.

Jos ihmiset eivät syystä tai toisesta halua pitää näitä tavaroita, miksi he eivät myy niitä? Moni antiikkikauppias varmasti ostaisi mielellään monet näistä tavaroista, jos niitä ei halua ryhtyä kaupittelemaan netissä. Ajattelevatko norjalaiset, että omien vanhojen tavaroiden kaupitteleminen on jotenkin kiusallista? Jos vaikka naapurit luulevat meitä köyhiksi? Vai onkohan kyseessä jokin nimenomaan tämän alueen erityispiirre? Onko joillakin ihmisillä yksinkertaisesti niin paljon rahaa, että muutaman tuhannen kruunun arvoinen antiikkiesine luokitellaan vanhaksi roinaksi, jonka pois heittäminen ei edes kirpaise? Siitäkö on kysymys? 

Hyötykäyttöön Afrikkaan vai koristeeksi kotiin?

Itse ostin Møllasta äskettäin täkäläiseen maastoon soveltuvan polkupyörän, joka oli huollettu ennen myyntiin laittoa. Senkin oli joku heittänyt pois, vaikka siitä olisi varmasti vaikkapa netissä myymällä saanut hyvän hinnan. Miehen ensireaktio (pyörää näkemättä) saattaa osaltaan kuvata norjalaista ajatusmaailmaa: Ostit polkupyörän käytetyn tavaran kaupasta?! Miksi? Pyörä sai kyllä miehen hyväksynnän, kun hän oli itse todennut sen olevan kuranttia tavaraa eikä ruosteinen romu. Tällä käynnillä mukaan löytyi Kilta-kulhoja ja miniatyyrikangaspuut. Hyvin edullisesti.

Vanhaa norjaista posliinia

Modernia lasia

Suomalaista muotoilua