Kiertokäynnillä Oslon oopperatalossa

Oslon oopperatalo (kuva)

Yksi Oslon päänähtävyyksistä on ehdottomasti vuonna 2008 valmistunut oopperatalo, jota näkyvän sijaintinsa ja muusta ympäristöstä poikkeavan arkkitehtuurinsa ansiosta ei voi olla huomaamatta, kun liikkuu Oslon keskustassa vuonon rantamilla. Oopperataloon voi tutustua tekemällä kävelyretki sen katolla tai pistäytymällä sisään lämpiöön, joka on avoinna yleisölle joka päivä.

Huomasin äskettäin, että oopperatalossa järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä, ja pitihän sellaiselle tietenkin päästä katsomaan paikkoja myös näyttämön takana sekä kuulemaan talon arkkitehtuurista ja taiteesta. Kiertokäynneistä löytyy lisätietoa oopperan sivuilta.

Lämpiö

Oopperatalon arkkitehtuurissa ja käytetyissä materiaaleissa on pidetty suhteellisen yksinkertainen linja. Oppaan mukaan ajatuksena on, että talossa on vain kolme päämateriaalia, jotka kohtaavat lämpiössä - lasi, marmori ja puu (tammi). Talon valkoinen ulkoasu on suorine linjoineen ja kaltevine tasoineen kulmikas ja kylmä, mutta lämpiössä tapahtuu siirtymä kaareviin muotoihin ja lämpimään väritykseen, jotka hallitsevat katsomoa ympäristöineen.

Käytävää katsomon ulkopuolella

Konjakkilasin muotoinen katsomo (kuva)

Katsomossa ja näyttämön takana (jossa ei saanut kuvata) kävi ilmi, että talo on täynnä hienoa tekniikkaa, jonka tarkoituksena on tarjota optimaalinen taidenautinto. Akustiikka luonnollisesti on tarkkaan suunniteltu katsomon muotoilussa ja materiaaleissa. Sen lisäksi esimerkiksi näyttämöä voidaan liikutella sekä sivusuunnassa että ylös ja alas joko kokonaisuudessaan tai pienempinä lohkoina. Näyttämön takana oleva suuri, lähes teollisuushallia muistuttava tila kulisseineen ja muine varusteineen oli sekin varsin vaikuttava.

Olafur Eliasson: reliefiseinät

Oopperatalossa on myös taideteoksia enemmän kuin ensi katsomalta tulee mieleen. Eihän maallikko edes tunnista niitä kaikkia taiteeksi, mutta opas onneksi selittää, mitä mistäkin löytyy. Esimerkiksi lämpiössä on valkoisia, verkkomaisia reliefiseiniä, joiden takana on merenvihreä valo. Kun talo ulkoapäin katsottuna muistuttaa jäävuorta, reliefiseinät kuvaavat jäävuoren veden alla olevaa osaa.

Le grand macabre

Runsasta lasipintaa voidaan myös hyödyntää. Suu avoinna tuijottava mies ei kuulu vakiokalustoon, vaan kyseessä on Le grand macabre -oopperan isokokoinen "mainos".

Jorunn Sannes, Kalle Grude ja Kristian Blystad: kattopintojen "reliefi"

Toinen taideteos, jota en ollut tähän asti ymmärtänyt sellaiseksi, löytyy ulkoa katolta. Katon kuviointi on taiteilijoiden suunnittelema korotettuine pintoineen, juovineen ja matta- ja kiiltävine alueineen. Tätä taideteosta pääsee tutkimaan todella läheltä, kun tekee kierroksen katolla.

Monica Bonvicini: She lies

Vuonossa lähellä oopperataloa on kelluva taideteos, joka vaihtaa asentoa tuulen ja veden virtausten vaikutuksesta. Vertaapa lasiveistosta alla olevaan kuvaan. Huomaatko mitään samankaltaisuutta? Taitelija on käyttänyt kyseistä maalausta mallina She lies -teokselle, joten lisää jäätä löytyy täältäkin. She lies -nimellä on muuten kaksoismerkitys: hän makaa tai hän valehtelee. Kun ajattelee asiaa, niin kumpikin merkitys sopii paikalleen jämähtäneelle, petolliselle ahtojäälle

Caspar David Friedrichs Das Eismeer (kuva: WIkipedia)

Pukuompelimo

Kiertokäynnillä pistäydyttiin myös ompelimon puolella, jossa tosin sunnuntaina oli hiljaista. Arkipäivän kierroksella täällä varmasti näkee huomattavasti enemmän toimintaa. Oppaan kertoma minulle uusi asia oli, että jos kiertää ulkona oopperatalon takapuolelle, siellä on suuret ikkunat, joiden takana on niin ompelimo kuin muitakin rekvisiittapajoja. Ikkunasta sisään kurkkimalla näkymä saattaa olla vaikkapa ylläoleva.

Tämä postaus osallistuu IGTravelThursday -tempaukseen, jossa jaetaan omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday ja niiden myötä myös matkailuvinkkejä. Tempauksen järjestäjinä Suomessa ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses.