Projektiraportti takapihalta

Muistatteko vielä meidän takapihan? Sen, jolle kukaan ei koskaan ollut tehnyt mitään. 

Kevät 2011

Keväällä 2011 lumen alta paljastui joutomaata, ja lähemmässä tarkastelussa, satunnaisilla lapionpistoilla sinne tänne, kävi ilmi, että jos siellä ei muuta ollut niin kiviä ainakin. Takapiha on nimittäin täyttömaata ja sen täyttämiseen on käytetty lähinnä erikokoisia kiviä. Ja hiukan savimaata pintaan. Kevään edistyessä piha alkoi viheriöidä, mutta ruohon sijaan maasta puski enimmäiseen erilaisia rikkaruohoksi luokiteltavia kasveja, joiden seassa oli paikoitellen myös vadelmaa ja metsämansikkaa. Eihän sellaista takapihaa viitsinyt katsella, joten projekti lähti käyntiin...

Kevät 2012

Seuraavana keväänä piha näytti edelleen lähes yhtä ankealta. Kiviäkin oli löytynyt lisää, samoin jostain muinaisesta rakennelmasta peräisin olevia betoninkappaleita. Rikkaruohoja siellä kuitenkin kasvoi jo vähemmän, sillä olin ensimmäisenä kesänä kitkenyt huomattavan määrän niitä juurineen kuvassa näkyvästä rinteestä. Kitkeminen jatkui, mutta kesä 2012 oli niin sateinen, että työ edistyi aika hitaasti. Ja sitä kitkettävää oli edelleen mahdottoman paljon, eikä ainoastaan rikkaruohoja vaan myös erilaisia pensaiden juurakkoja. Yhden pienen ja moneen kertaan katkaistun mutta sitkeähenkisen jalavankin taisin kaivaa maasta juurineen. 

Syksy 2012

Kitkemisen lisäksi löysin kaikille ylimääräisille kiville loppusijoituspaikan rakentamalla niistä pengerryksen rinteen ja tasamaan rajalle. Kun vielä kesän mittaan muutaman kerran siistin pihan takaosan pahimpia pöheikköjä siimaleikkurilla, näkymä viime syksynä alkoi jo etäisesti antaa viitteitä tulevasta. Muutama kasvikin löysi jo paikkansa.

Näkyvin osa työstä jäi kuitenkin tähän kesään. Loppukeväällä ja alkukesällä vierailin säännöllisesti puutarhakaupassa ja kannoin sieltä kotiin milloin mitäkin taimia. Sitten vietin aikaa lapion varressa kaivaen vielä vähän lisää kiviä pois istutuskuopista. 

Heinäkuu 2013

Suurin urakka koitti heinäkuussa, kun lomalaisilta viimeinkin liikeni muutama päivä nurmikontekoon. Ensin kärrättiin neljä kuutiota multaa parkkipaikalta naapurien pihojen poikki meidän pihamme laidalle ja kipattiin alas. Ja levitettiin ja tasoitettiin ja tiivistettiin. Tänä vuonna oli vaihteeksi lämmin kesä, joten tässä hommassa tarkeni vähän liiankin hyvin. Pihan sijainti on muuten sellainen, että lähellekään ei pääse minkäänlaisen moottoroidun vehkeen kanssa, joten maansiirtotyö tapahtui kottikärryillä. Voin nyt omasta kokemuksesta kertoa, että neljästä kuutiosta multaa tulee melko monta kärrylastillista.

Rullaati rullaa

Nurmikon osalta päädyimme siirtonurmeen, joka vaikuttaa olevan täälläpäin aika suosittua. Takapihan vaakatasossa oleva alue on pinta-alaltaan suhteellisen pieni, joten nurmikko rullaantui paikoilleen varsin sutjakkaasti, eikä sen hintakaan noussut pilviin.

Juuri ennen ensimmäistä leikkausta

Siirtonurmea pitää kastella aika paljon, jotta se juurtuu paikalleen. Toisaalta se kyllä lienee helpompi ja ennen kaikkea nopeampi tapa saada valmis nurmikko kuin kylvää ruohonsiemeniä ja sitten jännätä, alkaako mitään kasvaa. Ensimmäinen leikkaus olisi pitänyt varmaan tehdä jo pari päivää aiemmin, mutta sade viivästytti ja ruoho sai venähtää hiukan ylipitkäksi.

Valmis tältä kesältä!

Tässä on lopputulos tämän kesän osalta. Kuvakulma on sama kuin ensimmäisessä kuvassa, eli muutos on huomattava. Nyt sitten toivotaan, että nurmikko säilyy hengissä ensi kesään, samoin kuin muutkin istutukset. Useimmat kasvit on valittu sitä silmälläpitäen, että ne toivon mukaan tulevaisuudessa peittävät joko maan tai jotain takanaan olevaa. Vielä pitäisi rakentaa portaat alas nurmikolle ja tehdä jotain vasemman sivun kaltevalle alueelle, mutta se saa jäädä odottamaan ensi kesää. Nyt ei jaksa enää mitään.

Ai niin, minulla on uusi harrastus. Ruohonleikkuu.