Muovikassi vs. sähköauto

Suomen uutisotsikkoja lukiessani silmiini osui uutinen EU:ssa suunnitteilla olevasta muovikassiverosta. EU:n päätöksethän eivät sido Norjaa, joka ei ole jäsen, mutta käytännössä Norja seuraa hyvin monissa asioissa EU:n normeja.

Ryhdyinpä sitten miettimään eroja ja samankaltaisuuksia Suomen ja Norjan muovikassikulttuurissa. Molemmissa maissa ruokakaupan muovikassista pitää maksaa, ja vaatekaupan muovikassi tulee aina automaattisesti ostoksen mukana ellei siitä erikseen kieltäydy. Pikkuostosten kohdalla joissakin kaupoissa saatetaan kysyä, haluaako asiakas muovipussin - molemmissa maissa.

Suurin näkyvä ero on mielestäni kuitenkin ruokaostoksilla olevien ihmisten tavoissa. Norjassa olen nähnyt äärimmäisen harvoin, että asiakkaalla olisi oma ostoskassi mukana, mikä Suomessa on suhteellisen normaalia vaikka kaikki eivät tietenkään sitä harrasta sielläkään. Norjassa käytännössä kaikki näyttävät ottavan kaupan muovikassin. Muovikassia pitää pyytää kassalla - ne eivät ole tarjolla itse otettavaksi niin kuin Suomessa - mutta joissakin kaupoissa olen jopa törmännyt siihen, että asiakkaan ottama muovikassi on myyjälle niin itsestäänselvyys, että asiasta ei edes kysytä vaan kassahenkilö automaattisesti antaa pussin tai pari ja lyö ne kassaan.

Minulla on useimmiten oma kauppakassi mukana jo ihan siitäkin syystä, että muuten muovikasseja kertyy kotona kaikki paikat täyteen. Miehen kouluttaminen kangaskassin käyttöön sen sijaan takkuilee. Sitä voidaan kyllä käyttää, jos kiskaisen sen esille riittävän aikaisin ja näkyvästi, mutta muussa tapauksessa mies ottaa mieluiten riittävän monta muovikassia. Siis enemmän kuin minun logiikkani mukaan olisi edes tarpeen.

Todellinen outolintu olin edellisessä asuinpaikassa, kun kävelin runsaan kilometrin ruokakauppaan ja pakkasin ostokset selkäreppuun. Norjalaiset nimittäin eivät myöskään vaikuta harrastavan hyötyliikuntaa, vaan kauppaan mennään autolla ellei se ole aivan vieressä.

Kierrätyksestä ja ekologisuudesta kyllä puhutaan paljonkin, mutta jotenkin vaikutelma on, että tällainen ajattelutapa ei ole vielä kunnolla tarttunut suureen osaan ihmisistä. Jätteiden lajittelu toimii kunnasta riippuen. Esimerkiksi meidän asuinkunnassamme lajittelulaatikot ilmestyivät kuvaan pari vuotta sitten, ja täällä sentään ollaan sivistyksen rintamailla. Ei lajittelun tulo ilmeisesti mitään vastarintaa herättänyt, mutta sekajätelaatikossa näyttää silti edelleen olevan myös sinne kuulumatonta jätettä.

Vähän aikaa sitten kuuntelin töissä muutaman norjalaisen keskustelua sähköautoista. Niitä näkyy ainakin Oslon alueella aika paljon, ja varsinkin aamuruuhkan aikaan ne ovat ilmeisen käytännöllisiä, koska niillä saa ajaa joukkoliikennekaistaa eikä tarvitse madella jonon mukana. Tietullejakaan sähköautoilijan ei tarvitse maksaa, ja ilmaisia pysäköinti- ja latauspaikkoja löytyy sieltä täältä. Sähköautoja mainostetaan luontoystävällisinä ajoneuvoina, mutta asiasta keskustelleet norjalaiset olivat yhtä mieltä siitä, että hankintapäätöksessä muut edut painavat enemmän. Jopa niin paljon, että luontoystävällisyydellä ei ole käytännössä mitään merkitystä.

Siitä, mitä ihmisten enemmistö todellisuudessa ajattelee näistä asioista, on tietenkin vaikea sanoa mitään varmaan. Kysyttäessä on trendikästä vastata tietyllä tavalla, vaikka käytännössä toimisi toisin. Jotain kuitenkin kertonee se, että vuonna 1988 perustettu ympäristöpuolue eli vihreät on saanut valtiopäivävaaleissa enimmillään 0,4% äänistä.