torstai 23. toukokuuta 2013

Huumoria, huumoria

Huumori saattaa osoittautua hankalaksi asiaksi maasta toiseen muuttaessa. Ensin tietenkin ongelmana on kieli. Joku kertoo vitsin ja tunnistat sen vitsiksi, koska muut nauravat. Itse et naura, sillä vaikka suurin piirtein ymmärsit, mitä vitsinkertoja sanoi, jotakin olennaista jäi ymmärtämättä. Jotakin, joka teki vitsistä vitsin. 

Toinen ongelma huumorin ymmärtämisessä on kulttuuri. Huumori on nimittäin usein kulttuurisidonnaista. Ongelmallisia ulkomaalaiselle ovat esimerkiksi viittaukset asioihin, joista kaikkien oletetaan olevan tietoisia ja jotka kaikki tunnistavat huumoriksi. Kaikki paitsi ulkomaalainen, jolla ei ole aavistustakaan, mistä nämä alkuasukkaat nyt oikein puhuvat ja ennen kaikkea, miksi he nauravat tälle asialle. Kulttuuriinkin pääsee sisälle aikaa myöten ja alkaa sitten ymmärtää myös kulttuurisidonnaista huumoria. 

Olen havainnoinut norjalaisten huumoria täällä asuessani. Onhan sitä, kun vähän katselee ympärilleen. Luonnollisesti se tosiasia, että tunnen edelleen varsin rajallisen määrän norjalaisia ja vielä pienemmän joukon kanssa olen vitsinkertomisväleissä, rajoittaa sitä huumorin kirjoa, johon olen päässyt tutustumaan. Joten kehotan suhtautumaan seuraaviin ajatuksiin varauksella, että tämä ei ehkä ole koko totuus.

Yleisesti ottaen norjalaiset vaikuttavat vähän takakireiltä. Hauskoja kyllä ollaan, mutta pääsääntöisesti vitsit pidetään riittävällä etäisyydellä omasta persoonasta paitsi, jos vitsi tai muuten hauska juttu on ns. harmiton. Itseironia on huumorin laji, johon olen törmännyt Norjassa todella harvoin. Suomessa se tuntuu olevan paljon yleisempää. Tai kyllähän tietyillä kollektiivisilla norjalaisuuksilla vitsaillaan, mutta tyyli on enemmänkin hullunhauska kuin ironinen.

Tulkintaan varmasti vaikuttaa myös minun oma huumorintajuni.

Millaisia kokemuksia sinulla on muunmaalaisten huumorista?

14 kommenttia:

  1. Ihan samoja huomioita.

    Mutta olen jo Suomessa törmännyt siihen, että on alueellisia eroja. Itse olen tuon itseironian ystävä, mutta Oulun seudulla asuessani tuntui, että sain kahvihuoneissa vastaani usein kiusaantuneen hiljaisuuden vitsaillessani itseni kustannuksella. Toki yksittäisissä ihmisissä on suuria eroja, mutta on siinä kyllä alueellisiakin eroja mille on sopivaa nauraa.

    Sitten on niitä "sisäpiirin" vitsejä, jotka liittyvät jotenkin paikkakunnan (tai maan) historiaan tai kuuluisiin henkilöihin ja niitähän ulkopuolisen on lähes mahdotonta ymmärtää. Tästä on hyvä esimerkki Nytt på nytt, täkäläinen uutisvuoto.

    Sanaleikit ovat myös aika mahdottomia, jos kieli ei ole oikein hallussa. Tosin itse antaa varmaan aihetta aika moniin hyviin vitseihin ja sanaleikkeihin jälkeenpäin ja toivoisin, että noille omille kielimokilleni naurettaisiin ihan avoimesti ja edessä päin... Mutta toisaalta, ehkä kaikki ulkomaalaiset eivät sitä kestäisi. Itse en ota näitä niin vakavasti.

    Minusta tuntuu, että täällä Norjassa huumoria varotaan, koska ollaan niin hirvittävän kohteliaita ja pelätään, että vastapuoli ehkä mahdollisesti loukkaantuu. Siitä on varmaankin seurauksena tuo hienoinen takakireys. Toisaalta kun olin tässä taannoin yhden illan keittiöhommissa ja leikkelin terävillä kokkiveitsillä lähes kaikkiin sormiini haavoja, niin kyllähän se suomalainen ja puukko yhdistelmä nauratti norjalaisia ja nauratti minuakin "ihan hyvä ilta, neljä sormea tallella" -tyyliin. Silloin naurettiin vatsa kippurassa monta kertaa.

    Mutta sitten loppujen lopuksi se on se kuuluisa henkilökemia, joka määrää tosi paljon. Joidenkin kanssa vain synkkaa heti eikä huono kielitaitokaan ole esteenä. Joidenkin kanssa ei meinaa löytyä minkäänlaista yhteistä säveltä. Tuolla edellisessä asunnossani, vuokranantajaperheen huumori osui tosi hyvin, mutta talon miniän kanssa taas ei löytynyt siinä mielessä yhteistä säveltä, vaikka ihan hyvissä ja kohteliaissa väleissä muuten oltiinkin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoisesta kotoisin oleva mieheni sanoo, että etelänorjalaiset eivät ymmärrä pohjoisen huumoria. Kun pohjoisnorjalainen murjaisee vitsin, etelän asukki pelästyy, että mistä se nyt suuttui. ;)

      Kohteliaisuudesta ja varovaisuudesta olet varmasti oikeassa. Joskus tuntuu, että kaiken pitää olla niin neutraalia, ettei oikein mitään voi sanoa. Toisaalta sitten noilla eri kansallisuuksiin liitetyillä stereotypioilla kyllä vitsaillaan.

      Poista
  2. Samoin Ranskassa itseironia on vähän tuntematonta, mieluummin pilkataan muita. Ruotsissa taas mun itseironiani tuntui moni ottavan tosissaan, ja sitten piti selitellä: "Ei kun mä ihan vitsillä vaan..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä itseironia on sitten jotain, joka on erityisesti suomalaisille ominaista.

      Poista
  3. Huumori ja tavat, eikös se ole niin että Japanilainen hymyilee kun on hämmillään, ainakin niin opin joskus. No joka tapauksessa täällä ylhäällä kyllä vitsit lentelevät:
    http://www.youtube.com/watch?v=6MSXcJ2fM2A&list=PL45D0780DC885E01D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumori vaihtelee paikasta riippuen ;)

      Poista
  4. Olen aivan eri mieltä täältä lounaisrannikolta. Norjalaiset ovat mielestäni leppoisa kansa, vitsit, hauskuudet ja itseironia suorastaan pulppuavat ihmisistä, niillä väritetään keskustelua kuin keskustelua.

    Norjalaiset nauravat paljon ja kovaa, eivätkä pelkää mokaamista, mikä onkin yksi suomalaisen perussynneistä. Jopa kirkossakin nauretaan -terveisiä vaan täältä bibelbelteltä:)

    Eron näiden kahden kansan leppoisuudessa huomaa selkeästi Suomen vierailuilla- ero on huomattava. Suomalainen jurous ja hiljaisuus saattaa olla esteenä norjalaisten tapaan kommunikoida suomalaisen kanssa- en viittaa tällä kirjottajaan, kunhan vaan mietiskelen yleisesti näin 20:n vuoden Norjassa asumisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjassa varmasti on alueellisia eroa huumorinkin suhteen, niin kuin jo tuossa edellä mainitsin, mitä pohjoisnorjalainen mieheni on kertonut asiasta.

      Voi olla, että tällä alueella, jossa asun (en ole asunut muualla Norjassa), huumoriin vaikuttaa se, miten täällä nähdäkseni suhtaudutaan julkisivun ylläpitämiseen. Julkisivu on tärkeä, eikä saa näyttää huonommalta kuin muut tai naurettavalta.

      Eivätkä muuten kaikki suomalaiset ole juroja ja hiljaisia. Se on stereotypia, jota suomalaiset itsekin viljelevät. Suomesta löytyy runsaasti huumoria, mutta sekin on omanlaatuistaan ja varmasti ulkomaalaisille vaikeasti aukeavaa. ;)

      Poista
    2. Viime kesänä, vasta Norjaan muuttaneena, istahdin samaan pöytään neljän juuri lounaisrannikolta tulleen naisheinkilön kanssa. Murre oli lähes mahdotonta ymmärtää, mutta ei haitannut mitään. Naurua riitti. Monta kertaa yritin nousta lähteäkseni ja aina vedettiin helmasta takaisin istumaan ja taas naurettiin.

      Täkäläiset ihmiset (Etelä-Valdres) ovat hyvin "suomalaistyyppisiä" ja vähän jurojakin. Mukavia ja ystävällisiä, mutta eivät ollenkaan helppoja lähestyttäviä. Ja kyllä ne erityisen hauskat, puheliaat ja helposti lähestyttävät tyypit ovat oman kokemuksen mukaan olleet lounais- tai länsirannikolta. Paitsi tuo entinen vuokrantajaperheeni :).

      Poista
  5. Norjalaisista en tiedä miten niiden huumorintajun laita on mutta yksi kokemus on ulkolaisesta "huumorista": australiasta kotoisin oleva (ja nyttemmin sinne takaisin muuttanut) nainen kertoi jotain juttua kellosta ja viittoili meikäläisen ranteeseen koko ajan. Surkea englanninkielen taitoni (tai no aussienglannin) yhdistettynä melko vahvaan humalatilaani sai aikaan sen, että nauraa räkätin ja sanoin naiselle että olipas niin hyvä juttu että hänen on pakko kertoa se huomenna uudestaan kun olen selvempi.

    No tämä nainen katsoo meikäläistä kuin mykkä ****** ja samassa kaverini tulkkaa: nainen oli pitkään selittänyt että hänen kellonsa oli rikki ja ihmetteli että miksi en kertonut hänelle oikeaa aikaa, vaikka hän oli useamman kerran pyytänyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mistäköhän sinä päädyit siihen käsitykseen, että nainen kertoi vitsiä?

      Poista
    2. Sanoppa se! Tutkimattomia ovat herran tiet..;D

      Poista
  6. Tämä blogin yleisvire on todella ankea.Kirjoitukset tuntuvat noudattavan tietynlaista kaavaa.Kirjoitat mielenkiintoisista aiheista mutta niitä lukiessa tulee poikkeusetta tunne että Norja on aivan kamala paikka.Kirjoitat viileästi ja maltillisesti, tarkastellen asioita mutta taaskin poikkeuksetta nostamisissasi pointeissa paistaa päällimmäisennä koti-ikävä tai muutenvain pelkästään ikävät asiat näkevä suomalaisnäkökulma...

    -Sami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan blogia omasta näkökulmastani ja niistä asioista, jotka pistävät minun silmääni, en mahdollisia lukijoita miellyttääkseni. Monesti silmään pistävät asiat ovat tavalla tai toisella minua ärsyttäviä, mutta eivät aina, ja katselen norjalaista elämänmenoa edelleen ulkomaalaisen silmin. En myöskään katso tarpeelliseksi kirjoittaa hymistelevää lätinää vain jotakin kirjoittaakseni. Edellämaininut asiat vaikuttavat siihen, mitä ja miten kirjoitan. On myös erittäin mahdollista, että sinä et ymmärrä minun huumoriani, joka myös on mukana monissa pohdinnoissa. Se ei varmastikaan aukea jokaiselle tänne eksyvälle, ja tällaisen henkilön saama kuva on erilainen kuin sellaisen saama kuva, joka ymmärtää, missä se vitsi tällä kertaa olikaan.

      Tähän blogiin pätee sama kuin kaikkiin muihinkin blogeihin: Jos et pidä lukemastasi, tätä ei ole mikään pakko lukea.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...