Syttende mai eli 17.5.

Karl Johan eli Oslon pääkatu

Norjan kansallispäivää 17.5. on meidän perheessä perinteisesti vietetty kotosalla. Perheen norjalainen osapuoli kammoaa ihmistungosta, joka täyttää kadut, mutta tänä vuonna löytyi riittävästi kannusteita lähteä oikein Oslon keskustaan katsomaan juhlahumua. Ja olihan sitä siellä.

Barnetog eli lasten kulkue

Kansallispäivän juhlintaan kuuluvat erottamattomana osana kulkueet, joissa marssitaan parhaat vaatteet päällä ja liput liehuen. Suuri osa marssijoista on lapsia, mutta mukaan mahtuu myös muun muassa soittokuntia, joita Oslon kokoisesta kaupungista löytyy melkoinen määrä.

Marssin kohokohta on kuninkaanlinna, jossa kuningasperhe tervehtii marssijoita.

Kuninkaalliset: Haakon, Mette-Marit, Ingrid Alexandra, Sonja ja Harald

Vietimme päivää norjalais-ruotsalais-suomalaisessa seurueessa, jossa ryhdyttiin pohtimaan kuninkaallisten rankkaa elämää. Kulkue kestää nelisen tuntia, jonka ajan kuningasperhe seisoo parvekkeella vilkuttamassa. Taukoja ei pidetä. Toisaalta, kuten joku totesi, tämä kuuluu työnkuvaan ja siitäkin maksetaan palkkaa.

Kansallispäivänä on tapana pukeutua kansallipukuun eli bunadiin, joita näkyi katukuvassa niin paljon, ettei niitä tarvinnut etsiä. Silmämääräisestikin arvioiden kansallispuvun omistaminen on Norjassa huomattavasti yleisempää kuin Suomessa, ja pukuja myös käytetään tietyissä tilaisuuksissa.

Myös saamelaispukuja näkyi siellä täällä.

Kansallispukuun pukeutuminen ei rajoitu vain ihmisiin. Koirien bunadien tekijää haastateltiin radiossa juuri ennen kansallispäivää, ja koiranvaatteita kuulemma menee kaupaksi niin paljon kuin niitä ehtii tehdä.

Jos Suomessa kansallispuku on usein täti-ihmisten vaate, Norjassa bunadia käyttävät myös nuoret, eikä pukuun pukeutuminen tunnu olevan mikään ihmeellinen asia, kun kaikilla kavereillakin on sellainen. Miesten päällä bunadeja näkyi huomattavasti vähemmän kuin naisilla, mutta miehelle sovelias asu kansallispäivänä on myös puku ja kravatti.

Russet eli abit olivat myös hyvin edustettuina. Punahaalarisilla on tapana marssia lastenkulkueen jälkeen, mutta Oslossa ei ollut virallista russ-kulkuetta. Russetid eli abien biletyskausi loppuu kansallispäivään.

Päivän lopuksi lähdimme vielä katsomaan Kuninkaan henkivartiokaartin soittokunnan esitystä. Soittokunta koostuu varusmiehistä, jotka alun sotilaallisen peruskoulutuksen jälkeen keskittyvät täysin soittamiseen ja kuviomarssin harjoitteluun. Taitoja käydään esittelemässä erilaisissa tapahtumissa ulkomaita myöden, ja esitys oli kyllä hyvinkin näkemisen arvoinen.

Yhteenvetona kansallispäivästä Oslossa voisi sanoa, että tungos on hirveä, ihmiset ovat juhlatuulella ja ravintoloissa hintoja korotetaan päivän ajaksi. Norjalaiset eivät juhli vappua, mutta kansallispäivä muistuttaa monelta osin vapunpäivää.