Kohteliaisuuksia

Siivooja, nuori puolalaisnainen, puhutteli minua yllättäen töissä. Madam, can I ask... Silmänräpäyksen verran ihmettelin, että kuka madam, ennen kuin hoksasin, että sillä tarkoitettiin minua. Ei suomalainen nainen ole tottunut olemaan madam, enkä minä edes tunnista itseäni sellaiseksi, vaikka se tietenkin on aivan korrekti ja kohtelias tapa puhutella aikuista naista, jonka nimi ei ole tiedossa. 

Silti minusta jotenkin tuntuu, että norjalainen nainen ihmettelisi asiaa vielä enemmän, koska norjalaiset puhuttelevat mielestäni toisiaan vielä epämuodollisemmin kuin suomalaiset. Rouvitteluun tai herroitteluun en ole törmännyt Norjassa koskaan. Poikkeuksen taitaa tehdä lähinnä kuninkaan sisar, johon viitattaessa korrekti muoto on 'prinsessa Astrid, rouva Ferner'. Ehkä muitakin tilanteita on, mutta kuten sanottu, eipä ole tullut minulle vastaan. Eihän Suomessakaan nykyään pahemmin rouvitella tai herroitella ihmisiä, mutta joissakin tilanteissa se on sopiva tapa puhutella henkilöä. 

Muutenhan norjalaiset puhuttelevat tuntemattomia tyyliin 'hei, sinä siellä' eli aivan samoin kuin suomalaisetkin usein tekevät. Sähköpostissa, joka lähetetään useammalle henkilölle, ei välttämättä ole minkäänlaista puhuttelua. Työnantajan alihankkijan edustajilla on tapana aloittaa sähköposti vaikkapa sanoilla 'dear ladies', ja tämä hieman tavallista muodollisempana puhutteluna sitten kiinnittääkin huomion. Nämäkin kohteliaat miehet muuten ovat puolalaisia, mistä voi varmaankin vetää johtopäätöksen, että puolalaiset ovat huomattavasti muodollisempia kuin norjalaiset. 

Joskus muinoin, kun norjankielen taitoni oli alkeistasolla, kysäisin mieheltä, miten norjaksi teititellään. Miehelle piti vääntää rautalangasta, mitä oikein tarkoitin, ennen kuin sain vastauksen. 'Te on norjaksi De, mutta ei kukaan niin sano. Se on epätasa-arvoista.' Sama systeemi siis kuin Ruotsissa. No, kun kaikkia saa sinutella olematta epäkohtelias, niin onhan se helpompaa. 

Mutta yleisen sinuttelun perusteluksi annettu tasa-arvo olikin mielenkiintoinen näkökohta. Suomea puhuessani minulla on tapana teititellä tietyn ikäisiä tuntemattomia ihmisiä, koska se on kohteliasta. Jos minua itseäni teititellään vaikkapa kaupan kassalla, ensimmäinen ajatus on, että en ole riittävän vanha teititeltäväksi, mutta toisaalta ymmärrän, että kyse on silloinkin hyvistä tavoista ja kohteliaisuudesta asiakasta kohtaan. Minulle ei kuitenkaan koskaan ole tullut mieleen, että teitittely jotenkin asettaisi puhekumppanit eriarvoiseen asemaan.

Tällaiset käytöstapojen nyanssit tietenkin vaihtelevat maasta toiseen eikä mielestäni voi sanoa, että jokin tietty käytäntö on ainoa oikea ja tavoiteltava. Olennaista on varmaan kuitenkin erimaalaisten kanssa puhuessa tiedostaa, että kussakin kulttuurissa on omat tapansa myös sen suhteen, miten ihmisiä puhutellaan, ja yrittää sovittaa omat sanansa sen mukaisesti.