Maailman kallein kaupunki

Oslo rankattiin äskettäin julkistetussa arviossa maailman kalleimmaksi kaupungiksi. Aikaisemminhan siellä listan kärjessä on keikkunut Tokio, joka nyt oli pudonnut kuudennelle sijalle. Sen ohi listan kolmanneksi pääsi Stavanger, eli Norja on varsin hyvin edustettuna kalliiden asuinpaikkojen joukossa. Lista oli laadittu ekspattien eli ulkomailta kyseisiin kaupunkeihin työhön tulevien elinkustannusten perusteella.

Kyllähän Oslo varsin kalliilta tuntuu, eikä eläminen lähikunnissakaan taida kovin paljon halvempaa olla. Asumiskustannukset toki mahdollisesti hieman halpenevat, kun etäisyys Oslosta kasvaa, mutta niitä ei itseasiassa ollut huomioitu ollenkaan tutkimuksessa, koska ekspattien työnantajat pääsääntöisesti huolehtivat niistä.

Oslon ja ylipäätään Norjan kalliista hinnoista on meilläkin keskusteltu useaan otteeseen. Joissakin tilanteissa tuotteen tai palvelun hinta on suoranaista rahastamista. Ihmisiltä otetaan rahat pois, kun siihen on mahdollisuus. Ja ihmiset maksavat ilman sen suurempia protestointeja. Siinä sitten taitaakin olla yksi suuri syy hintatasoon. Kukaan - tai ainakaan riittävän moni - ei tosissaan asetu vastahankaan, vaan maksaa sen, mitä pyydetään, myös ei-välttämättömistä asioista. Tämä ainakin on norjalaisen suusta kuultu pika-analyysi tilanteen syistä. Toisaalta täkäläiseen kulttuuriin näyttää myös kuuluvan kuluttaminen. Rahaa laitetaan menemään, kun sitä kerran on käytettävissä.

Jos norjalainen hintataso on korkea, sitä on myös palkkataso. Norjalaisilla on varaa käyttää rahaa myös niihin ulkomaalaisesta kalliilta tuntuviin asioihin. Monen suomalaisen suusta on kuultu, että Norjassa pakollisten menojen jälkeen rahaa jää enemmän käyttöön kuin Suomessa. Toisaalta näin sanovat näyttävät usein työskentelevän alalla, jossa työvoimapula ja työntekijöiden houkutteleminen ulkomailta sitä paikkaamaan varmasti on nostanut palkkoja korkeammalle kuin mitä ne ovat vaikkapa Suomessa.

Norjalaiset palkat saattavat Suomesta päin katsellessa näyttää paljon suuremmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Minä en mielelläni kerro omaa norjalaista palkkaani euroiksi muunnettuna, koska kyseinen eurokasa antaa illuusion, että olisin hyväpalkkaisessa työssä. Ja sitähän minä en ole. Jos spekuloidaan, että minulla olisi tämänhetkinen norjalainen palkkani mutta suomalaiset menot, voisin elää lähes herroiksi. Norjassa sama summa ei riitä läheskään niin pitkälle.

Tulojen ja menojen vertailu valuuttakursseja käyttäen ei muutenkaan mielestäni anna aivan todenmukaista kuvaa tilanteesta. Muualta Norjaan muuttava saattaa pitää norjalaista palkkaansa loistavana, mutta sitten kun paikallinen hintataso iskee silmille, reaalipalkka kutistuukin kuviteltua pienemmäksi. Toisaalta myös pelkkien hintojen tarkastelu aiheuttaa shokin, jos niitä verrataan jonkin muun maan hintatasoon ottamatta huomioon norjalaista tulotasoa. Kaikki näyttää kalliimmalta kuin itse asiassa onkaan.

Turistille Norja on kallis, koska Norjan kruunu on kallis valuutta. Samasta syystä norjalaiset saavat ulkomaille matkustaessaan rahoilleen enemmän vastinetta kuin kotona - ja vaikuttavat ulkomaalaisten silmissä rikkailta levitellessään rahaa ympärilleen. Voisi oikeastaan sanoa, että Norjan kruunua tavallaan yliarvostetaan ulkomailla verrattuna sen arvoon Norjassa.

Mutta ovatko norjalaiset sitten rikkaita, kun kykenevät asumaan maailman kalleimmassa kaupungissa? Tuloeroja on täälläkin. On ökyrikkaita ja on sosiaaliturvan varassa eläviä. Monet "tavalliset" ihmiset taitavat kuitenkin taloineen, autoineen, mökkeineen ja veneineen näyttää äveriäämmiltä kuin mitä he oikeasti ovat. Norjalaisilla kotitalouksilla kun on kuulemma myös aika reilusti velkaa.

ECA Internationalin lehdistötiedote maailman kalleimmista kaupungeista löytyy täältä.