sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syvällistä pohdintaa vaatteista

Vuodenaika vaihtuu ja taas on aika tarkastella vaatetilannetta. Kaapista kun olisi hyvä löytyä jotakin päällepantavaa, joka ei näytä liian epätrendikkäältä ja jossa kehtaa lähteä ihmisten ilmoille. Viimetalvisen muuton yhteydessä Pelastusarmeija sai muutaman pussukan verran lahjoituksia, mutta samalla tein vaatekaapistani myös löytöjä.

Pelkillä löytövaatteilla ei kuitenkaan pötkitä pitkälle, joten olen jo jonkin aikaa katsellut kaupoissa jotain ihan uuttakin päällepantavaa syksyksi ja talveksi, mutta aina se vain tuntuu niin hankalalta löytää mitään kivaa. Ja sitten jos löydänkin sen täydellisen vaatteen, hintalappuun vilkaisu lopettaa haaveilun. Ehkä minulla sitten on kallis maku. Tai ainakin erilainen maku kuin keskivertonorjalaisella.

Viime kesänä kaupat pursusivat leggingsejä ja tunikoja. Talvella sama linja jatkui, materiaalit vain olivat vuodenajan mukaisia. Hörhelöä ja frillaakin tuntui riittävän. Mikään edellämainituista asioista ei valitettavasti ole minun makuuni, vaikka kaikki naiset niitä tuntuvat ainakin täällä päin Norjaa suorastaan rakastavan.

Tässä tuleekin sitten vastaan se varsinainen ongelma: kaikki kaupat - ainakin sellaiset, joissa minulla on varaa shoppailla - ovat valikoimaltaan niin samanlaisia, että on melkein sama, mihin kauppaan suuntaa. Valtalinjasta erottuvia vaatteita saa hakemalla hakea. Niinpä sitten kaikki naiset, lähes ikään katsomatta, pukeutuvat saman trendin mukaisesti.

Olen monta kertaa miettinyt, mikä on syy ja mikä seuraus. Pukeutuvatko kaikki samalla tavalla, koska muuta ei ole tarjolla? Vai tarjoavatko kaikki kaupat sitä yhtä ja samaa, koska muu ei mene kaupaksi? Sen perusteella, mitä olen muuten havainnoinut norjalaisten tavoista ja mieltymyksistä, kumpikin edellemainituista asioista saattaa olla syypää tilanteeseen, ja sitten ne vielä ruokkivat toisiaan.

Havaintoni on tietenkin tehty suhteellisen pienellä maantieteellisellä alueella. Täällä Oslon länsipuolella tuntuu olevan tärkeää näyttää, että itsellä menee vähintään yhtä hyvin kuin naapurilla. Pukeudutaan siis trendikkäästi ja samalla tavalla kuin muutkin. Porukasta erottuminen ei ole trendikästä, paitsi jos erottuminen tapahtuu kalliimmilla merkkivaatteilla kuin kavereilla on. Suomessa erilaisuutta suvaitaan paremmin. Esimerkiksi goottiin tai minkäänlaiseen kokomustaan asuun (varsinkin nuorella ihmisellä) kiinnittää täällä oikein huomiota, jos tällä tavalla pukeutuneen sattuu jossain bongaamaan. Niin harvinaista se on.

Kovin kauas ei kuitenkaan tarvitse mennä, että näkee muunkinlaista pukeutumista. Muutama viikko sitten istuimme miehen kanssa lämpimänä perjantai-iltana terassilla hieman Oslon ydinkeskustan itäpuolella. Oli suorastaan silmiinpistävää, miten erinäköisiä ohikulkevat ihmiset olivat kuin Oslon pääkadulla puoli kilometriä lännempänä. Sen lisäksi, että katukuvassa näkyi kaikenlaisia etnisiä asuja, myös norjalaissyntyiset kaduntallaajat olivat paljon persoonallisemmin pukeutuneita kuin mitä näkee vaikkapa eräässä Oslon länsipuolella olevassa suuressa ostoskeskuksessa. Ihmettelin oikein ääneen, että missä nämä ihmiset käyvät vaateostoksilla.

Varmaan moni tämän kuvauksen perusteella jo tunnistikin alueen sellaiseksi, jossa keskiverto kantaväestöön kuuluva ei halua asua, koska siellä liikkuu niin epämääräistä porukkaa. Näitä alueitahan löytyy varmasti kaikista isommista kaupungeista - ja asukkaat ovat loppujen lopuksi enimmäkseen aivan tavallisia ihmisiä.

Suomessa käydessä pitää aina piipahtaa vaatekaupassa, koska valikoima on erilainen kuin täällä. Kuukausi sitten kävelin Seppälän ovesta sisään ja olin vaikuttunut. Tarjonta näytti niin mielenkiintoiselta, että alkoi oikein harmittaa, etten voinut tehdä ostoksia paria vaatetta enempää koska matkalaukkuun ei yksinkertaisesti mahtunut yhtään enempää. En ole shoppaillut Seppälässä säännöllisesti vuosiin, mutta muistelen, ettei sillä ennen tällaista wau-efektiä ollut. No, tiedänpä nyt, minne suuntaan seuraavan kerran Suomessa käydessä.

Nyt sitten seuraan mielenkiinnolla syksyn ja talven mallistojen saapumista kauppoihin. Jospa jo vähitellen päästäisiin niistä tunikoista eroon ja minäkin löytäisin jotain päällepantavaa ihan normikaupasta.

***
Tähän postaukseen olisi ollut kiva liittää muutama esimerkkikuva elävästä elämästä, mutta koska ihmisten kuvaaminen turuilla ja toreilla ja kuvien postaaminen nettiin kaiken kansan töllisteltäväksi voi aiheuttaa närästystä, jätin kuvat ottamatta.

7 kommenttia:

  1. Heh gootteja ei tosiaankaan löydy Bærumista eikä muualla lännessä...
    Havaintosi ovat tuttuja. Olen samaa mieltä. Sinne itäpuolelle on Oslossa mentävä monikulttuurisuutta myös pukeutumisessa etsimään:) Sama juttu jo 80 luvulla. Haluaisin vetää yhteyden myös musiikkiin. Huvittais taas nurista että norjalaisuutta leimaa usein sana koselig. Mukava, siisti, jokaiselle sopiva, riskitön, usein englanniksi esitetty.
    Minä kaipaisin karheampaa, vähemmän kosiskelevaa ja norjankielistä sekä kokeilevampaa. Jotenkin saamelaisartistit uskaltaa, ne myös kyseenalaistaa. Saamelaisuus näkyy.
    Kirjallisuudessa kyllä löytyy enemmän helmiä sekä miehissä että naisissa. Kuten vaikka Wassmo ja Vigdis Hjort.
    Vaatteista en niin paljoa ymmärrä, mutta sama Wau tunne kun sinulla Seppälässä mulle tuli lyhyellä Pohjois-Suomen reissulla. Ahmien luin Pellon Shellillä iltapäivä- ja pohjoisen lehtiä ja kuuntelin ajomatkoilla radiosta todella hyvin tehtyjä musiikkiohjelmia.
    Olipas rikasta, hyvää vastapainoa.

    VastaaPoista
  2. Minakin ostan aina Suomessa kaydessa jonkin verran vaatteita. Housuja esim on taalla minusta vaikea loytaa. Ja Suomessa minulla on vakio-kenkakauppa, josta olen parhaimmillaan ostanut viidet parit kenkia kerralla!

    Pukeutuminen taalla maalla on erilaista kuin siella kaupungissa. Jos ei kay kylaa kauempana toissakaan, niin pukeutumiskoodi on kylla aika vapaa. Huomaan kylla eron kun kay Oslossa.

    Ja kaikki ketjut kylla taalla tarjoavat samoja vaatteita. Kun oikein katsoo niin jopa varit ovat samoja.

    Pitaisi kayda enemman ulkomailla ja ostaa tarvitsemansa sielta. Tai no, eipa tuota taida tana syksyna muuta tarvita kuin uudet kumpparit ja hyvat sadevaatteet...

    VastaaPoista
  3. Avletto, tuo koselig taitaa tosiaan kuvata aika hyvin norjalaisuutta. Määritelmään voisi vielä lisätä "sokeroitu" ;)

    Tuula, housut minäkin sieltä Seppälästä ostin. Täältä ei yksinkertaisesti löydy tavallisia siistejä, suoria housuja, ellei mene johonkin kalliiseen kauppaan. Sadevarusteissa sen sijaan taitaa valikoima olla täällä parempi kuin Suomessa ;D

    VastaaPoista
  4. Aika jännää! Minä kun en koskaan löydä mitään Suomesta, Ruotsista kyllä paremmin, Englannista ja USAsta puhumattakaan :-)

    VastaaPoista
  5. Itsekin olen lähinnä shoppaillut ulkomaan reissuilla, kuten totesit, Norjan kauppojen valikoimissa ei ole kovin suuria eroja. Tosin Suomessakin asuessani tein ostoksia aikalailla Englannin nettikaupoissa - helppoa ja enemmän valikoimaa. Nyt ei viitsi tullimaksujen takia sieltäkään pahemmin tilailla.

    VastaaPoista
  6. Soile, Norjassa olisit varmaan ihan pulassa ;D

    Satu, olen ajatellut, että pitäisi käydä useammin ulkomailla - ihan missä vain ;) - jotta pääsisi paremmille shoppausmaille. Ja nämä norjalaiset tullimaksut, lähinnä se tullivapaan ostoksen hintaraja, kyllä ehkäisee nettiostoksia aika tehokkaasti.

    VastaaPoista
  7. Voi, minæ taas olen ihan hullaantunut tækælæisiin vaatekauppoihin :) Tæællæ vakituiseen asuessamme en juurikaan ostanut muuta kuin Marimekkoa Suomesta, mutta muutoin kaikki Norjasta. Lapsille tosin ulkoiluhaalarit ostin Suomesta.
    Ekaterina

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...