Töissä aloitti viikko sitten uusi työntekijä, asiakaspalvelun tanskalaisvahvistus. Nyt meitä on sitten neljää kansallisuutta ja yhteinen kieli ei enää olekaan itsestäänselvyys.
Alkuviikosta eräänä päivänä satuin tanskalaisen kanssa samaan aikaan keittiöön ja tanskalainen smalltalkinomaisesti lausahti jotakin, josta ymmärsin tasan yhden sanan, spise, syödä. Senkin todennäköisesti hahmotin lähinnä tapahtumapaikan ansiosta. Loppu oli, no, täyttä tanskaa, ja jouduin pahoitellen toteamaan, etten ymmärrä kyseistä kieltä.
Norjalaiset tuntuvat ymmärtävän varsin hyvin sekä ruotsia että tanskaa. Ehkäpä siihen on osasyynä norjan kielen kirjavuus. Ihmiset ovat tottuneet kuuntelemaan norjaa paljonkin toisistaan poikkeavilla murteilla puhuttuna. Jos siitä sitten siirrytään lähisukuisen kielen puolelle, siirtymä ei olekaan kovin suuri. Ja kirjoitettu tanska ei loppujen lopuksi eroa kovinkaan paljon norjasta, ainakaan bokmålista.
Ruotsalaisilla sen sijaan näyttäisi olevan jo enemmän ongelmia naapurikielten kanssa. Gävlen läheltä, Ruotsin itärannikolta, kotoisin oleva työkaverini kertoi, ettei ymmärtänyt puhuttua norjaa tänne muutettuaan. Sen kuuntelua piti harjoitella jonkin aikaa. Tanska taas on ruotsalaisille vielä hankalampaa, ellei satu olemaan Skoonesta.
Koska norjalaiset kuuntelevat sujuvasti naapurikieliä, heillä tuntuu joskus olevan hieman epärealistinen käsitys naapurien kyvystä ymmärtää norjaa. Kuitenkin esimerkiksi edellistalvinen kielikurssini, norjaa skandinaaveille, osoitti muuta.
Suomalaisena olen muutaman kerran törmännyt ajatukseen, että koska suomalaiset puhuvat ruotsia, norja ei tuota meille suurempia ongelmia. Samassa yhteydessä on ehkä viitattu siihen, että suuri osa suomalaisistahan on ruotsinkielisiä. Ja kun vielä asuin Helsingissä, minulle saatettiin Norjassa todeta, että sinähän puhut sitten ruotsia. Helsinkihän on ruotsinkielinen, eikö niin?
Ovathan puhuttu norja ja ruotsi melko lähellä toisiaan, ja pienen totuttelun jälkeen ruotsia osaava ymmärtää norjaa. Sopivalta murrealueelta kotoisen oleva ruotsalainen todennäköisesti ymmärtää norjaa heti. Tanskan lausuminen taas poikkeaa muista kielistä niin paljon, että ainakin minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää mitään.
Työpaikan tanskalainen talonmies, joka kuulemma puhuu melko selkeää tanskaa, voisi minun puolesta yhtä hyvin puhua vaikka hollantia. Toki jälleen palasia yhdistelemällä saatan ymmärtää vaikkapa, että joku on tulossa pesemään ikkunat, jos talonmies käy nostamassa kaikki sälekaihtimet ylös ja tunnistan puheesta sanan vaske, pestä. Mutta eipä tällä ymmärryksen tasolla tule mieleen mitään keskustelua alkaa tanskalaisen kanssa.
Saapa nähdä, joudunko nyt luopumaan periaatteestani, etten puhu töissä englantia, ainoastaan ruotsia tai norjaa. Tanskalaisen kanssa jutustelu voi muuten jäädä aika vähälle.
Kylla on minustakin tuo tanskan kieli kamalan vaikeaa ymmartaa. Olen vuosikaudet katsonut taalla tanskalaisia ohjelmia telkkarista ja yrittanyt kuuntelemalla opetella kielta. Tosin jotkut tanskalaiset puhuvat kylla selvemmin. Kesalla Koopenhaminan kentalla en tajunnut eraan virkailijan puheesta juuri hölkäsen pölähdystä. Islannin kieli on taas minusta samankuuloista kuin suomalaiset puhuisivat norjaa ;).
VastaaPoistaMeilla kun on tøissa tanskalaisia ja ruotsalaisia niin tuntuu, etta he eivat edes halua oppia norjaa. Puhuvat paattavaisesti omaa kieltaan ja melkein hermostuvat jos toinen ei ymmarra. Riippuu kai juuri aika paljon siita mista pain tanskaa on, etta kuinka epaselvaa puhe on:) Tøissa tanskalaista en meinaa ymmartaa, mutta kun kesalla olimme Legolandiassa niin reissu meni hyvin. Kavin mm. kampaajalla ja tunnin rupattelimme ja luulen ainakin etta ymmarsin kaiken:) Ja han ymmarsi minua. Vaikka sanoi, ettei ymmarra laheskaan aina norjalaisia.. mina puhuin kuulemma selkeaa norjaa:) Juu ja tuohon tørmaa. Olet suomesta joten puhut ruotsia... niin varmaan puhun:)
VastaaPoistaYritä vaan ymmärtää tanskaa, se on vaikeaa, tosi haasteellista, mutta saattaa sulta nuorempana ja oppivaisena onnistua paremmin kuin minulta. Meidän safarin Louisen kanssa sovittiin että se puhuu mulle tanskaa. Vielä seitsemän viikon jälkeenkin Louisen puheen ymmärtäminen tuotti vaikeuksia. Mutta niin se oli vaikeata monille norjalaisillekin.
VastaaPoistaÄlä luovuta :)
Tanskalaisten ja ruotsalaisten norjan oppimisen vaikeudelle on ehkä syynä kielten läheisyys.
Sillä täytyy olla jotain myös alitajintaisen pelon kanssa. Että joutuis luopumaan jostain tärkeästä, äidinkielestään.
Ehkä se tuntuu samalta jos esim minun olisi vaihdettava savon murre kummalliseen raumaan.
Mun valassafarikollegani jotka molemmat ovat asuneet Norjassa yli 10 vuotta ja integroituneet norjalaiseen tiedemaailmaan puhuvat molemmat yhä ruotsia norjalaisten kanssa kommunikoidessaan. Muutamia lainoja lukuunottamatta.
Tuula, islantia en ole tainnut koskaan kuulla elävässä elämässä. Se taitaakin sitten poiketa muista skandikielistä vähän enemmän?
VastaaPoistaKalamuija, saa nähdä, alanko ymmärtää tanskaa, kun jonkin aikaa kuuntelen työkaveria. Aika hankalalta se kyllä kuulostaa.
Avletto, ruotsalainen, monta vuotta Norjassa asunut työkaverini pitää ruotsin kielestään kiinni käytännön syistä. Työnkuvaan kuuluu ruotsinkielisen tekstin kirjoittaminen, ja siinä eivät kielet saa sekoittua. Mutta muuten olen kyllä kuullut juttuja siitä, miten ruotsalaiset jopa huomaamattaan päätyvät puhumaan svorskia, sekakieltä.
VastaaPoistaItse olen miettinyt sitä, missä vaiheessa huomaan, etten enää osaa puhua ruotsia. Toistaiseksi pystyn vielä pitämään kielet erillään, vaikka joudunkin joskus lainailemaan sanoja kielestä toiseen.
Ehkäpä minäkin sitten jonakin kauniina päivänä huomaan ymmärtäväni myös tanskaa ;)
Heli, 3,5 vuotta ja voin jo sanoa unohtaneeni ruotsin - siis että nimenomaan puhun norjaa enkä ruotsia.
VastaaPoistaMeillä on töissä nyt ruotsalaisia eräässä projektissa (ja suomenruotsalainen!) ja kyllä menee puolet ohi.
Nunt, kahden vuoden jälkeen ymmärrän edelleen ruotsia vähän paremmin kuin norjaa. Siihen varmaan vaikuttaa se, että kuulen ruotsia töissä päivittäin. Ei pääse unohtumaan ;)
VastaaPoistaMun "esimies" vuokrafirmassa on ruotsalainen. Kehtasin edellisen tapaamisen jälkeen vihdoin kysyä norjalaiselta työkaverilta (kolmikymppinen sekin) joka on samasta firmasta, että ymmärtääkö se, mitä tuo ruotsalainen sanoo. Huonosti kuulemma, sanan sieltä ja toisen täältä. Huokasin helpotuksesta, ettei se ollutkaan vaan mun päässä vika.
VastaaPoistaOnneksi osaan keskustelun kulun jo suurinpiirtein ulkoa. Aina sinne väliin vaan lipsahtaa joku uusi kysymys, jota pitää ensin pähkäillä.