Päätin vihdoinkin kokeilla Arin ruisleipäreseptiä ulkosuomalaisille. Leipä valmistuu nopeasti, koska taikinaa ei hapateta, vaan sen sijaan nesteenä käytetään piimää. Suomalaista ruisleipää on saatavilla Ruotsista, mutta jos Ruotsiin on liian pitkä matka, itse leipominen on ainoa tapa täydentää varastoja seuraavaa Suomen-matkaa odotellessa.
Suomalaistyyppistä hapatettua ruisleipää ei Norjassa tunneta. Kaupasta löytyy jonkinlaista pullanpuolta ruisleivän nimellä ja hapantaikinan juurtakin joissakin leivissä väitetään käytetyn. Näitä leipomotuotteita suomalainen ei kuitenkaan tunnista rukiiseksi tai happamaksi.
Töissä tuli joskus puheeksi suomalainen leipä. Luonnollisesti mainitsin hapanleivän, joka osoittautui jo ajatuksenkin tasolla todella eksoottiseksi asiaksi norjalaisille työkavereille. Hapan leipä? Sen kanssa pitää varmaan syödä jotakin makeaa? - Siinä sitten selittämään, että se leipä on vain hiukan hapanta, ei nyt sentään mitään sitruunan sukulaista maultaan.
Hapan maku tuntuu olevan monelle norjalaiselle kauhistus. Makeaa sen olla pitää, jos jotain hyvää syödään. Lähes kaikki makea(hko) syötävä tuntuu olevan täällä makeampaa kuin Suomessa. Esimerkiksi jogurtit ovat keskimäärin makeampia kuin Suomessa. Joskus ryhdyin oikein vertailemaan suomalaisen ja norjalaisen maitosuklaan tuoteselosteita, kun norjalainen varsinkin alkuaikoina tuntui maistuvan enemmän sokerilta kuin suklaalta. Ja olihan siinä sitten enemmän sokeria kuin suomalaisessa vastineessa.
Sokerin ja ylipäätään makean syömisessä näyttää Suomen ja Norjan välillä olevan kulttuuriero. Lasten karkkipäivä on täälläkin monessa perheessä käytössä, mutta ainakaan rajallisessa tuttavapiirissäni en ole törmännyt ajatukseen, että pienille lapsille voisi kokonaan olla antamatta karkkia. Pikemminkin makean syöminen on lasten perusoikeus. Suomessa taas pikkulasten karkittomuus ei käsittääkseni ole mitenkään harvinaista. Lisäksi täällä näyttää myös ruokajuomana sekä aikuisilla että lapsilla olevan limsa tai suklaamaito useammin kuin tavallinen maito.
Ruoka ja käsitys hyvästä mausta on varsin olennainen osa arkipäivän kulttuuria. Asiaa ei oikeastaan edes tiedosta ennen kuin muuttaa ulkomaille ja ryhtyy syömään paikallista arkiruokaa ja käymään päivittäin ruokaostoksilla. Suomalaisella reseptillä norjalaisista aineksista tehdystä ruuasta saattaa jopa tulla "vääränmakuista", koska näennäisesti samanlaisissa raaka-aineissa onkin eroa maussa tai vaikkapa rasvaisuudessa.
Ajan mittaan uusiin makuihin tottuu, mutta joidenkin asioiden kohdalla se aito ja alkuperäinen on edelleen parempi. Periaatteessa pidän makeasta, mutta siinä saa mieluiten olla muitakin vivahteita kuin sokerinen ällötys. Senpä takia ostan lähikarkkikaupasta Fazerin maitosuklaata pahan päivän varalle silloin, kun sitä sattuu olemaan saatavilla. Ja pomoni saa minun puolestani jatkaa hilloleipien syömistä lounaaksi, kunhan minulle on tarjolla jotakin muuta.
Aah, kestosuosikkini leipä! Multa joskus taannoin päiväkodin täti kysyi, että mitä ruokaa kaipaan Suomesta ja vastasin tietenkin, että ruisleipää. Täti ihmetteli kovasti, että onhan Norjassakin ruisleipää. Koitin selittää, että suomalainen ruisleipä on aika erilaista, mutta en ehkä löytänyt oikeita sanoja norjaksi. Täti vaan jatkoi, että onhan täällä esim. grovt brød. Ja samaisen tädin mielestä Ruotsissa on huonoa leipää. Leipä on kai norjalaisille niin pyhä asia, ettei sitä parane paikallisten kuullen liikoja arvostella :)
VastaaPoistaIhanan näköinen leipä:) Pitää kokeilla joskus! Joo makea on todella makeaa täällä Norjassa.
VastaaPoistaArin ohje on huippu, tiiän, mutta jäänyt vielä testaamatta.
VastaaPoistaHeli hyvä kun nostit ruisleivän teon ohessa imelän pöydälle. Asia on hyvin ajankohtainen meillekin.
Kalastajien, valtion ja keskusjärjestön tukemissa Vellferden kahviloissa, tarjotaan imeliä kermakakkuja tai sitten rasvaisia pekonilettuja, yleensä ei mitään terveellistä salaattia, ei edes kurkku- paprika- juusto- tomaattivoileipää tai vastaavaa.
Ei ole oikein veronmaksajien rahoilla tukea pelkästään suuren enemmistön epäterveellisiä elämäntapoja.
Vaikeaa on taistelu marginaaliryhmän edustajana kermakakkuaamu- ja välipalaa nauttivaa joukkoa vastaan:(
Hmmm, ruisleivan voittanutta ei ole. Taidanpa leipoa minakin!
VastaaPoistaHyvältä näyttää, tota reseptiä olisin minäkin aikoinaan kaivanut.
VastaaPoistaJa tuli mieleen eka joulu jonka vietin Saudeissa, halusin tehdä lanttulaatikkoa, mutta koska en löytänyt lanttua päätin tehdä nauriista. Ja ei, hyvää se ei ollut...
Haa nyt selvis miksi olen saanut klikkauksia ruisleipä ohjeeseeni;) Joko kolme päivää on kulunut siis miltä maistuu.
VastaaPoistaHeidi, Meillä mies ei tykkää syödä leipää (olisikohan saanut yliannostuksen?), mutta silloin kun syö, sen pitää olla "norjalaistyyppistä", siis sitä minun mielestänä mauttominta, mitä kaupasta löytyy.
VastaaPoistaKalamuija ja Tuula, voin suositella reseptiä!
Avletto, sokeria ja rasvaa, ei tuoreita kasviksia... Jep, olen pannut merkille :/
Soile, eihän ne ihan sama asia ole... Norjasta sentään löytyy jotakuinkin samoja aineksia kuin Suomesta.
Ari, hyvältähän se maistuu :) Ajattelin seuraavalla kerralla kokeilla tehdä paljon pikkuleipiä ruispalojen tyyliin. Täytyy vain miettiä paistoaika ja -lämpötila uusiksi.
Tuo leipä on ollut omallakin kokeilulistallani mutta sittemmin päässyt unohtumaan. Hyvältä näyttää ja pitää kanssa laittaa kokeiluun!!
VastaaPoistaTotta Avletto: mitaan terveellistæ ei saa kahviloista yleensa. Oltiin pe iltana uimahallissa 3h. Kaytiin lopuksi kahvilassa. Mina joka en voi nyt hiilareita syøda pystyin ostamaan ainoastaan light colan! Nalka oli mutta mitaan muuta ei ollut tarjolla. Pølse med brød, pizzaa, jatskia jne. olis kylla ollut. Surullista.
VastaaPoistaSatu, kokeile ihmeessä. Siitä tuli ihan hyvää!
VastaaPoistaKalamuija, jotenkin minusta tuntuu, että suomalaiset hallitsevat terveellisen syömisen, myös ne välipalat, paremmin kuin norjalaiset. Norjassa terveellisiä syömistapoja kyllä mainostetaan, mutta ainakin minun mielestäni rivien välistä paistaa usein ajatus, että "eihän tämä mitään herkkua ole, terveellistä vain".