Rahalla saa ja raivaussahalla pääsee

Sumuinen lauantai

Viime viikonloppuna oli taas rivitaloalueen puolivuosittainen talkoopäivä. Kevään talkoisiin verrattuna osanottajia oli huomattavasti vähemmän. Olisikohan syynä ollut kostea, sumuinen sää, kun viime kerralla paistoi kirkas kevätaurinko. Siitä huolimatta kaikki siirtolavat taidettiin saada yhtä täyteen puutarhajätettä kuin viimeksikin.

Ensin nimi listaan ja sitten työnjako. Minut ja kolme muuta lähetettiin siistimään alueen "julkisivua", villiviinin peittämää betoniseinämää ja sen juurella kasvavia pensaita, jotka olivat päässeet pahasti villiintymään. Villiviiniseinämä näytti hyvältä sellaisenaan, mutta puskakasvusto oli levittäytynyt jalkakäytävän puolelle siinä määrin, että päätimme leikata ylimäärän pois.

Ensin kokeiltiin oksasaksilla ja todettiin, että tarvitaan jotakin tehokkaampaa. Sitten yksi naapureista haki aitaleikkurin ja kokeili sillä. Jälki ei ollut kehuttavaa, joten piti keksiä jotakin muuta. Seuraavaksi paikalle haettiin huomattavasti keskimääräistä järeämpi siimaleikkuri, omistajansa mukaan erittäin tehokas laite. Mutta eipä silläkään saatu näppärästi kasvustoa poikki. Naapuri lähti taas kaivelemaan työkaluvarastoaan ja palasi raivaussahan kanssa. Tästä inspiroituneena toinenkin naapuri kävi noutamassa oman raivaussahansa. Niillä sitten saatiin pensaat poikki, ja  viimeistely tapahtui vielä oksasaksilla. Kun oksat oli kerätty pois, naapuri haki vielä painepesurin, jolla saatiin loputkin roskat pois jalkakäytävältä.

Naapurien toinen toistaan järeämpi työkaluja katsellessa tuli mieleen, että onkohan täällä meneillään jonkinlainen kilpavarustelu. Kenellä on katu-uskottavimmat vermeet. Pihat näissä taloissa ovat niin pieniä, että luulisi käytännössä vaatimattomammallakin arsenaalilla selviävän.

Sen verran kyllä minuakin, pahaisten oksasaksien omistajaa, alkoi naapurikateus kaihertaa, että aloin harkia oman siimaleikkurin hankkimista. Vähintään.

Raivaussahat käynnissä