Norjalainen juo tervaa

Tein löydön Oslon keskustassa. Juuri kun mieleeni oli tullut ajatus, että kupillinen kuumaa teetä olisi paikallaan, silmiini osui tea shop, johon en jostakin syystä ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota. Niinpä astuin sisään ja tilasin kupillisen haudutettua teetä.

Tee oli hyvää - hyvinkin parasta, mitä olen Norjassa kahvilassa saanut - ja teevalikoimassakin oli riittävästi erilaisia vaihtoehtoja. Siitä istuessani ja teetä nauttiessani katselin ympärilleni ja tein mielenkiintoisen huomion. Asiakkaat olivat yhtä lukuunottamatta pukeutuneet muulla tavalla kuin viimeisen pintatrendin mukaisesti, mikä on täällä päin Norjaa poikkeuksellista. Se yksi pintatrendikäs näytti siltä, kuin olisi eksynyt väärään paikkaan. Minä tunsin oloni yhtä kotoisaksi kuin 90-luvun alkupuolen humanistiopiskelija kurssikirjaston kahvilassa.

Olinkohan sattumalta osunut jonkilaiseen alakulttuurin - teenjuojien - pesäpaikkaan? Norjalaiset ovat nimittäin pääsääntöisesti kahvinjuojia, jotka mielellään unohtavat teenjuojat, koska kaikkihan nyt kahvia juovat.

Norjalainen kahvi muistuttaa minun mielestäni lähinnä tervaa. En ole kahvin ystävä, vaikka joskus saatan kupillisen jonkinsorttista maitokahvia juodakin. Norjalaiset taas juovat nimenomaan mustaa kahvia, kitkerää myrkkyä, jota minä en kykene saamaan kurkustani alas. En edes kohteliaisuudesta. Jos tunnette termin tuliasemakahvi, niin aika lähelle osuu.

Tässä kahvinjuojien maassa teenjuojat unohdetaan valitettavan usein. Esimerkiksi eräissä häissä, joissa olin vieraana, oli kakkujen kanssa tarjolla vain ja ainoastaan kahvia. Teetä ei löytynyt edes erikseen kysyttäessä. Kahvin kanssa taas ei ollut tarjolla maitoa, kermasta puhumattakaan. Keittiöstä löytyi pieni tilkka jotakin valkoista, jonka jaoin toisen mustaa kahvia juomattoman vieraan kanssa. Voisiko tällaista tilannetta edes kuvitella Suomessa?

Miehen siskon kanssa löytyi yhteinen kiinnostuksen kohde, kun totesimme, että olemme kumpikin teenjuojia. Voimme sitten kyläillessä esitellä toisillemme kaapista löytyvää teevalikoimaa ja valikoida suosikkia. Kummankaan valikoimaan ei kuulu Liptonin pussiteetä. Mies sen sijaan juo sinnikkäästi mustaa kahvia vaikkei siitä edes pidä. Mutta kun sitä kuuluu juoda ja vieläpä mustana. Kahvimaitoa käyttävät ovat lälläreitä.

Keskiverto ruokakaupan kahvivalikoima näyttää kuitenkin suppeammalta kuin Suomessa, vaikka tervanjuojien maassa ollaankin. Ehkä tässäkin pätee sama filosofia kuin valinnanvarassa monien muidenkin ostosten kohdalla. Kauppa päättää, mitä kuluttaja tarvitsee eikä kuluttajan tarvitse vaivata päätään tekemällä liian monimutkaisia valintoja.

Ruokakaupan pussiteevalikoimakin on kuitenkin ihan kohtuullinen siihen nähden, että teenjuonti on ilmeisesti alakulttuuri. Mielenkiintoisemman ja vaihtelevamman valikoiman olen löytänyt luontaistuotekaupasta, jossa pääsääntöisesti teen teeostokseni.

EDIT 1.11.
Aftenposten testasi Oslon teepaikkoja ja voittajaksi selviytyi juuri se paikka, josta yllä kirjoitan. Kirjoituksen mukaan kyseessä on uusi paikka, joten ei ihmekään, etten ole sitä aiemmin huomannut.

Lue juttu kahvin ylivallasta ja teenjuojien sorrosta sekä muutaman teepaikan arviointi.