Hankala asiakas

Viime lauantaina ostin kaupasta vanhaa leipää. En tietenkään tarkoituksella, enpä vain tullut tarkistaneeksi parasta ennen -päiväystä, sillä leivän ei luulisi makaavan kaupan hyllyssä päivätolkulla. Sunnuntaina sitten totesin, että leipä oli homeessa ja parasta ennen -päiväys perjantaina eli päivää ennen ostoajankohtaa.

Sain niin vakavan ärsytyskohtauksen, että lähetin saman tien palautetta kauppaan. Kauhistelin, miten voi olla mahdollista, että kaupassa myydään vanhaksi mennyttä ruokaa. Pystyäkseni ilmaisemaan ajatukseni selkeästi sekä asialliseen ja sopivan kohteliaaseen sävyyn kirjoitin englanniksi.

Vastaus tuli heti maanantaina. Kauppaketjun asiakaspalveluosasto pahoitteli kovasti tapahtunutta ja lupasi, että kyseisen kaupan myymäläpäällikkö on vielä yhteydessä minuun. Harmini hieman lientyi saamani vastauksen johdosta, mutta kuluneen viikon mittaan pieni ärsytyksenpoikanen on taas alkanut kaihertaa takaraivossa. Luvattua kaupan yhteydenottoa ei nimittäin ole kuulunut.

Yksi vanhentunut ja syömäkelvoton leipä ei ole sellainen taloudellinen menetys, että välttämättä tarvitsisin rahani takaisin, mutta kyseessä on periaate. Ja myönnetään, se tosiasia, että täkäläinen asiakaspalvelu ärsyttää minua säännöllisesti. Ja ennen kuin kukaan alkaa tuhahdella, että mitä se nyt siellä repii pelihousujaan ihan turhan takia, niin muistutanpa vielä, että minä itsekin työskentelen asiakaspalvelussa. Tiedän, että on monia asioita, joita ei voi tehdä juuri sillä tavalla kuin asiakas haluaisi, mutta useimmiten on olemassa muita mahdollisuuksia tyynnyttää ärsyyntynyt asiakas ja pitää hänet edelleen asiakkaana.

Erilaisissa kaupoissa törmää usein myyjiin, yleensä nuoriin ihmisiin, joille tuntuu olevan aivan sama, miten he työnsä tekevät ja asiakkaita palvelevat. Esimerkiksi kenkäkaupassa minua on kehotettu itse katsomaan hyllystä, olisiko siellä toinen samankokoinen kenkä, joka ei ole yhtä venynyt sovituskäytössä kuin sovittamani. Tilannetta tarkistamatta myyjä ilmoitti, että varastossa sovittamattomia kenkiä tuossa koossa ei ole. Ihan piruuttani kävin pari viikkoa myöhemmin vilkaisemassa kenkätilanteen, ja silloin juuri niitä kenkiä oli hyllyssä useampi kappale. Myyjää ei vain kiinnostanut palvella asiakasta.

Toisen kerran olin ostamassa laturia kännykkään. Nuori mies tiskin takana tarjosi jotain halpisversiota ja sanoi, että merkkilaturia ei ole myynnissä irrallisena. Kun totesin, etten sitten osta laturia täältä, poika löysikin äkkiä merkkilaturin. Kysyin, miksi hän tarjosi minulle ensin jotain muuta kuin olin pyytänyt, kun molemmat laturit olivat vieläpä saman hintaisia. Ei mitään erityistä syytä, poika vastasi.

Olen huomannut, että saan yleensä parempaa palvelua, jos puhun englantia. Mahdollisesti ero on siinä, että norjaa omituisella aksentilla puhuen kuulostan maahanmuuttajalta, mutta kun otan käyttöön englannin ja parhaan brittiaksenttini, kuulostan ulkomaalaiselta, ehkä jopa turistilta. Asiakkaan habituksella näyttää olevan merkitystä.

Toki olen saanut myös hyvää palvelua. Ja myös norjaksi. Mutta norjalainen asiakaspalvelumentaliteetti ei tunnu kovin kehittyneeltä. Tätä sanovat myös norjalaiset itse. Asiakaspalvelutehtävissä näkee usein myös ruotsalaisia, jotka tekevät työtään erilaisella asenteella. Myös norjalaisten mielestä.