Syvällistä pohdintaa vaatteista

Vuodenaika vaihtuu ja taas on aika tarkastella vaatetilannetta. Kaapista kun olisi hyvä löytyä jotakin päällepantavaa, joka ei näytä liian epätrendikkäältä ja jossa kehtaa lähteä ihmisten ilmoille. Viimetalvisen muuton yhteydessä Pelastusarmeija sai muutaman pussukan verran lahjoituksia, mutta samalla tein vaatekaapistani myös löytöjä.

Pelkillä löytövaatteilla ei kuitenkaan pötkitä pitkälle, joten olen jo jonkin aikaa katsellut kaupoissa jotain ihan uuttakin päällepantavaa syksyksi ja talveksi, mutta aina se vain tuntuu niin hankalalta löytää mitään kivaa. Ja sitten jos löydänkin sen täydellisen vaatteen, hintalappuun vilkaisu lopettaa haaveilun. Ehkä minulla sitten on kallis maku. Tai ainakin erilainen maku kuin keskivertonorjalaisella.

Viime kesänä kaupat pursusivat leggingsejä ja tunikoja. Talvella sama linja jatkui, materiaalit vain olivat vuodenajan mukaisia. Hörhelöä ja frillaakin tuntui riittävän. Mikään edellämainituista asioista ei valitettavasti ole minun makuuni, vaikka kaikki naiset niitä tuntuvat ainakin täällä päin Norjaa suorastaan rakastavan.

Tässä tuleekin sitten vastaan se varsinainen ongelma: kaikki kaupat - ainakin sellaiset, joissa minulla on varaa shoppailla - ovat valikoimaltaan niin samanlaisia, että on melkein sama, mihin kauppaan suuntaa. Valtalinjasta erottuvia vaatteita saa hakemalla hakea. Niinpä sitten kaikki naiset, lähes ikään katsomatta, pukeutuvat saman trendin mukaisesti.

Olen monta kertaa miettinyt, mikä on syy ja mikä seuraus. Pukeutuvatko kaikki samalla tavalla, koska muuta ei ole tarjolla? Vai tarjoavatko kaikki kaupat sitä yhtä ja samaa, koska muu ei mene kaupaksi? Sen perusteella, mitä olen muuten havainnoinut norjalaisten tavoista ja mieltymyksistä, kumpikin edellemainituista asioista saattaa olla syypää tilanteeseen, ja sitten ne vielä ruokkivat toisiaan.

Havaintoni on tietenkin tehty suhteellisen pienellä maantieteellisellä alueella. Täällä Oslon länsipuolella tuntuu olevan tärkeää näyttää, että itsellä menee vähintään yhtä hyvin kuin naapurilla. Pukeudutaan siis trendikkäästi ja samalla tavalla kuin muutkin. Porukasta erottuminen ei ole trendikästä, paitsi jos erottuminen tapahtuu kalliimmilla merkkivaatteilla kuin kavereilla on. Suomessa erilaisuutta suvaitaan paremmin. Esimerkiksi goottiin tai minkäänlaiseen kokomustaan asuun (varsinkin nuorella ihmisellä) kiinnittää täällä oikein huomiota, jos tällä tavalla pukeutuneen sattuu jossain bongaamaan. Niin harvinaista se on.

Kovin kauas ei kuitenkaan tarvitse mennä, että näkee muunkinlaista pukeutumista. Muutama viikko sitten istuimme miehen kanssa lämpimänä perjantai-iltana terassilla hieman Oslon ydinkeskustan itäpuolella. Oli suorastaan silmiinpistävää, miten erinäköisiä ohikulkevat ihmiset olivat kuin Oslon pääkadulla puoli kilometriä lännempänä. Sen lisäksi, että katukuvassa näkyi kaikenlaisia etnisiä asuja, myös norjalaissyntyiset kaduntallaajat olivat paljon persoonallisemmin pukeutuneita kuin mitä näkee vaikkapa eräässä Oslon länsipuolella olevassa suuressa ostoskeskuksessa. Ihmettelin oikein ääneen, että missä nämä ihmiset käyvät vaateostoksilla.

Varmaan moni tämän kuvauksen perusteella jo tunnistikin alueen sellaiseksi, jossa keskiverto kantaväestöön kuuluva ei halua asua, koska siellä liikkuu niin epämääräistä porukkaa. Näitä alueitahan löytyy varmasti kaikista isommista kaupungeista - ja asukkaat ovat loppujen lopuksi enimmäkseen aivan tavallisia ihmisiä.

Suomessa käydessä pitää aina piipahtaa vaatekaupassa, koska valikoima on erilainen kuin täällä. Kuukausi sitten kävelin Seppälän ovesta sisään ja olin vaikuttunut. Tarjonta näytti niin mielenkiintoiselta, että alkoi oikein harmittaa, etten voinut tehdä ostoksia paria vaatetta enempää koska matkalaukkuun ei yksinkertaisesti mahtunut yhtään enempää. En ole shoppaillut Seppälässä säännöllisesti vuosiin, mutta muistelen, ettei sillä ennen tällaista wau-efektiä ollut. No, tiedänpä nyt, minne suuntaan seuraavan kerran Suomessa käydessä.

Nyt sitten seuraan mielenkiinnolla syksyn ja talven mallistojen saapumista kauppoihin. Jospa jo vähitellen päästäisiin niistä tunikoista eroon ja minäkin löytäisin jotain päällepantavaa ihan normikaupasta.

***
Tähän postaukseen olisi ollut kiva liittää muutama esimerkkikuva elävästä elämästä, mutta koska ihmisten kuvaaminen turuilla ja toreilla ja kuvien postaaminen nettiin kaiken kansan töllisteltäväksi voi aiheuttaa närästystä, jätin kuvat ottamatta.