Tänään tuli täyteen kaksi viikkoa Askerissa, kun viranomaisille ilmoitettu muuttopäivä oli 21.2. Hyvältä näyttää edelleenkin ja vielä paremmalta huomisen jälkeen, kun vanha asunto on lopultakin tarkastettu, todettu siistiksi ja luovutettu pois.
Vanhaa asuntoa lattiasta kattoon siivotessa huomasimme taas kerran, kuinka epämääräisessä kunnossa se oikeasti oli. Siellä asuessa huonekalut peittivät paljon virheitä, mutta tyhjää asuntoa perusteellisesti läpikäydessä ne pistivät silmään.
Kuvitelkaa vuokra-asunto, jossa asukkailla ei virallisesti ole lupaa tehdä juuri mitään parannuksia eikä varsinkaan omistajan kustannuksella. Sen sijaan yksi jos toinenkin on vuosien varrella tehnyt kaikenlaista pikkujuttua halvalla ja hutaisemalla. Kun tähän yhtälöön lasketaan mukaan myös alunperin ilmiselvästi B-laatuinen rakennustyö, asunto oli oikeastaan melkoinen pommi. Onneksi ei ollut oma!
Askerin kunta muisti heti kättelyssä uusia asukkaitaan jätehuolto-ohjeilla. Tavasin monisivuisen lehdykän läpi ja olihan siinä paljon käytännön tietoa tämän kunnan tavoista ja näköjään parhaillaan meneillään olevasta uudistuksesta. Lajittelu on iloinen asia.
Viikonloppuna kävelin tässä rivitaloalueella ja katselin, millaiseen paikkaan nyt sitten on muutettu. Silmään pisti muun muassa se, että roskalaatikoita oli vähän joka nurkassa. Jokaisella neljän tai viiden asunnon rivitalolla näytti olevan oma sekajäte-, paperi- ja muoviastiansa. Ja kun taloja tällä alueella on aika monta, myös roskalaatikoita on aika monta. Kertaa kolme.
Toinen ihan mukava piirre tuntui olevan se, että vastaantulijat tervehtivät. Oudonnäköistä kuljeskelijaa myös katseltiin sen verran uteliaan näköisenä, että täällä ihmiset taitavat tuntea toisensa ja uusi naama herättää kiinnostusta.
Minun uteliaisuuteni herätti mies, joka teki risusavottaa lähipusikossa, selkeästi jonkun toisen maalla. Apuna oli poika, joka kantoi puita kotiin. Onko täällä puiden kerääminen yleisiltä alueilta sallittu vai satuinko yllättämään isän ja pojan varkaissa? Tosin ihan keskellä kirkasta päivää. No, sen verran jäi naama mieleen, että tunnistin saman miehen tänä aamuna bussipysäkillä.
Yhtenä iltana viime viikolla satuin parkkipaikalle samaan aikaan iäkkään miehen kanssa. Mies tarkasteli jotakin maassa ja kommentoi sitten asiaa minulle. Valitettavasti en ymmärtänyt avainsanaa, joka oli viemäri, sadevesikaivo tms. Mies tulkitsi kysymysmerkkinä olemiseni välittömästi aivan oikein, eli etten ole norjalainen, ja vaihtoi kielen englanniksi.
Norjalaisissa on se erittäin positiivinen piirre, että vaillinaisella tai olemattomalla norjan kielen taidolla varustetun ulkomaalaisen osuessa kohdalle, kieli vaihtuu englanniksi ilman sen kummempia ujosteluja. Kukaan ei ole ainakaan minulle alkanut tällaisessa tilanteessa esimerkiksi puhua norjaa kovalla äänellä tai kääntynyt kannoillaan ja paennut tilanteesta.
Onpas hyvä, ootte päässy oikeaan yhteisöön, pikku kylään.
VastaaPoistaSilloin kotiutuukin helpommin. Vaikuttaa oikein mukavalta alueelta kuvauksistasi päätellen.
Joo, norjalaiset vaihtavat kielen tarvittaessa ilman sen kummempia selityksiä. Joskus jotkut tosin liiankin hanakasti pelkän oudon korostuksen takia ja pysyvät englannissa vaikka norja olis paras yhteinen kieli. Se minua hieman ärsytti.
No niin, nyt ollaan sitten naapureita! Sun pitææ joku pæivæ hurauttaa junalla tænne Drammeniin! :)
VastaaPoistaKuulostaa tosi mukavalta alueelta! Itsekin tässä jännitetään että mitenköhän ne uudet naapurit... Alakerrassa tosin asuu kaveripariskunta :)
VastaaPoistaAvletto, saapas nähdä, millaiseksi tämä kyläelämä muotoutuu. Norjalaisten kielitaidosta vielä se huomio, että englantia puhuvat usein suht sujuvasti myös sen ikäiset ihmiset, jotka Suomessa eivät ikinä mitään ulkomaankieliä ole edes opiskelleet.
VastaaPoistaEmmi, täytyy tosiaan joskus käydä tutustumassa maisemiin silläkin suunnalla :)
Satu, meidän seinän takana asuu vauva (byäääh! jne.), mutta oletettavasti se kasvaa ja hiljenee ;)
Kovin mukavalta nayttaa tuo teidan uusi asuinymparisto :).
VastaaPoistaIhanaa, ko löytää ihan sattumalta tämmösen blogin, jossa kerrotaan elämästä Norjan maalla. Itse olen haaveillut jo kauemman aikaa muuttamisesta, mutta mm. koulujen takia on ajatus hieman jäänyt.
VastaaPoistaHaluaisinkin kysyä kuinka "vaikeaa" olisi sopeutua maan tapoihin ja kieleen?
Maekki, kulttuurin suhteen Norja ja Suomi ovat niin lähellä toisiaan, että se ei aiheuta ongelmia. Useimmat asiat toimivat kummassakin maassa jotakuinkin samalla tavalla.
VastaaPoistaNorjalaiset ymmärtävät ruotsia erinomaisesti, joten sujuvalla ruotsilla pärjää erinomaisesti ja todennäköisesti sillä saa töitäkin. Täällä onkin paljon ruotsalaisia töissä. Itselleni tuotti alussa vaikeuksia ymmärtää puhuttua norjaa ja vieläkin saattaa tulla tenkkapoo, jos puhujan murre/aksentti on erikoinen. Tekstiä olen pystynyt lukemaan melko hyvin alusta lähtien. Ja oma ruotsinkielentaitoni ei todellakaan ole loistava - monta vuotta käyttämättä.
Muuten norjalaiset puhuvat yleensä hyvää englantia, joten sillä pärjää useimmissa tilanteissa. Englanninkieliset työpaikat sen sijaan voivat olla kiven alla - tämä tietenkin riippuu alasta.