Töissä vaihtui äskettäin siivooja.
Entinen siivooja oli keski-ikäinen mies, jonka arvelen olleen kotoisin jostakin Etelä-Aasian suunnalta. Kehitysmaasta tullut maahanmuuttaja, jolla tuskin oli kovinkaan kummoista koulutusta tai muuta sosiaalista pääomaa, jolla olisi voinut hankkia parempia töitä.
Vanhassa siivoojassa merkillepantavinta oli se, että hän mitä ilmeisimmin pyrki olemaan näkymätön. Ei melua eikä muunkaanlaista häiriötä. Vastasi tervehdykseen, muttei koskaan itse tervehtinyt ensin. Eikä ikinä pyytänyt väistämään mopin tieltä.
Uusi siivooja on hänkin maahanmuuttaja, mutta nuori ja nainen ja eurooppalainen. Ei puhu norjaa, mutta pyytää kyllä englanniksi siirtämään tuolia ja joskus jopa ilmoittaa pyyhkivänsä pöydän. Vink, vink: siirrypä muualle hetkeksi!
Kahden siivoojan välinen ero on oikeastaan todella silmiinpistävä. Työn jäljessä ei ole havaittavaa eroa, mutta asenteessa sitäkin enemmän. Toinen on näkymätön ja toinen tekee itsensä näkyväksi.
Kummankaan taustasta en tiedä mitään, mutta kaikenlaista voi arvailla.
Oletetaan vaikkapa, että vanha siivooja on tullut Norjaan pakolaisena. Siirtyminen kehitysmaasta erittäin kehittyneeseen maahan johtaa käytännössä siihen, että entisillä taidoilla ei ehkä olekaan enää arvoa työmarkkinoilla. Ehkä hän on oppinut lukemaankin vasta norjankurssilla. Tarjolla on töitä, jotka eivät enää kelpaa kantanorjalaisille. Mutta pakolaisena maahan tullut voi olla hyvinkin tyytyväinen siivoustyöhönsä, jolle ei loppua näy.
Oletetaan myös, että uusi siivooja on kotoisin itäisestä Euroopasta ja on tullut Norjaan omaehtoisesti, ehkä perheensä mukana kotimaata paremmille työmarkkinoille tai jopa opiskelemaan ja tekee töitä siinä ohessa, parina päivänä viikossa. Puutteellisen kielitaidon takia siivoaminen, jossa ei tarvitse puhua norjaa, sopii hyvin alkuvaiheen työksi. Hän on kuitenkin kotimaassaan käynyt monta vuotta koulua, osaa lukea ja kirjoittaa vaikeuksitta ja todennäköisesti hänellä on aiemman koulutustaustansa ansiosta mahdollisuus opiskella Norjassa. Eikä millään pakolaiskurssilla vaan samoissa oppilaitoksissa norjalaisten kanssa. Siivoaminen on välivaihe ja tulevaisuudessa odottaa parempi työ.
Mitä muuta eroa näillä kahdella siivoojalla sitten on taustan lisäksi? Tulevaisuus ja edessä olevat mahdollisuudet. Kumpi on tyytyväisempi tämänhetkiseen tilanteeseensa? Kumpi suunnittelee urakehitystä? Kenellä on mahdollisuus palata kotimaahansa?
Mulle tuli mieleen ekana kulttuuriero. Aasialaiset ovat usein hiljaisia/nakymattømia ja hymyilevat ja nyøkyttelevat. Kun taas itaeurooppalaiset naiset voivat joskus olla hyvinkin "nakyvia" persoonia. Minulla on "niita" tyøkavereina eivatka he todellakaan nøyristele:)
VastaaPoistaMutta varmasti moni asia vaikuttaa...
God helg!
Kiitos kovasti Heli. Tosi mielenkiintoisia havaintoja sulla.
VastaaPoistaJa tyypillistä urbaania touhua, missä työkaverit tai samassa työpaikassa työskentelevät ovat tuttuja tai tietoisuudessa yleensä sen työpaikan kautta.
Minäkin oon miettinyt millaiset edellytykset meillä Norjaan muuttaneilla on integroitua, tulla oikeasti tasavertaisiksi.
Ja luulen, että pienessä konservatiivisessa kalastajakylässä paremmat kuin näennäisesti liberaalimmassa Oslossa. Täällä työ ja asuinpaikka on samassa kylässä. Joudumme väkisinkin olemaan tekemisissä paikallisten kanssa. Elämme tiiviissä yhteisössä.Yhteisen kontrollin ja myös huolenpidon piirissä.
Väkisellä siinä tulee kiskaistuksiksi jollakin tavalla mukaan. Oma elämä on osin myös osa muitten elämää. Siinä on ne hyvät ja huonot puolensa. Ainakin tulee tutuksi, eikä tuttu pelota.
Tähän kylään juurtuneiden ulkomaalaisten taustat vaihtelevat tsetsenian pakolaisuudesta työn perässä tulleisiin ja edelleen Euroopasta Støhön haltioituneena ajautuneisiin idealistisiin fiilistelijöihin. Niihin joilla ei ole taloudellista pakkoa.He voivat kyllästyttyään valita toisen iiiihanan paikan oleilulleen.
Ja he myös todennäköisimmin häipyvät.
Kalamuija, kulttuurierolla on varmaan tässä asiassa suuri merkitys. Tämä uusi siivooja ei varsinaisesti pidä meteliä itsestään, muttei todellakaan emmi ilmaista olemassaoloaan, kun siihen on tarve.
VastaaPoistaAvletto, nämä siivoojat eivät varsinaisesti ole edes meidän työkavereita, vaan jonkun siivousfirman palveluksessa. Tulevat, tekevät työnsä ja lähtevät. Eipä siinä paljon tuttavuutta hierota.
Olet varmasti oikeassa siinä, että pikkukylässä integroituminen on helpompaa. Varmaan siinä vaikuttaa myös se, ettei ole vaihtoehtoja kun integroitumista hidastava iso mamuyhteisö puuttuu.