Maalari maalasi taloa

Maalari, siis allekirjoittanut, on ahkeroinut muutamana päivänä viikonloppulapsen huoneen parissa. Tämä huone oli pakko maalata, kun seinissä oli kaikenlaisia jälkiä. Jos työ olisi tehty ihan viimeisen päälle, olisi pitänyt laittaa myös uusi lasikuitutapetti seiniin, mutta tällä kertaa tyydyttiin hieman pienimuotoisempaan kohentamiseen. Ehkä sitten ensi kerralla tehdään perusteellisempaa remonttia.

Maalauksen aloituskuvasta näkyykin, että ensin on paikkailtu niitä jälkiä seinissä. Keskeltä seinää oli tapetista repeytynyt pari kaistaletta pois, ja niihin kohtiin laitoin paikan ennen maalausta ja kaikki naulan- ja ruuvinjäljet peitin maalilla. Aika hyvä tuli, vaikka itse sanonkin.

Muutaman maalinhajussa vietetyn tunnin jälkeen seinät näyttävät nyt näin hienoilta.

Jos joku ihmettelee seinällä olevia metallitelineitä, niin ne ovat hyllyn kannattimet. Mekin ihmettelimme seinälle jätettyjä hyllyjä siihen asti, kunnes yritin irrottaa niitä. Ei onnistunut. Ruuvien poiston jälkeenkin telineet olivat varsin tukevasti seinässä kiinni. Joku on edellisen maalauksen jälkeen ollut hieman malttamaton sisustaessaan, eikä ole jaksanut odottaa maalin kuivumista kunnolla.

No, meidän oli tarkoituskin laittaa hyllyt takaisin seinälle, joten mitään katastrofia tässä ei päässyt syntymään. Mutta tiedetäänpä sitten, että hyllyjen pois ottamisesta seuraa seinän uudelleen tapetointi ja maalaaminen.

Huoneesta löytyi myös muuta ihmeteltävää, ikivanha lämpöpatteri. Itse asiassa näitä museoesineitä oli kaksikin tässä asunnossa. Nähtävästi muut on vaihdettu uusiin sitä mukaa kun vanhat ovat sanoneet sopimuksen irti.

Tässä "uunissa" ei ole termostaattia, vaan halutun lämpötilan sijaan valitaan lämmitysteho. Designin perusteella arvioisin, että nämä voisivat olla peräisin vaikkapa 1960-luvulta. Siis niin vanhoja, että minä ilmoitin miehelle, että ne vaihdetaan uusiin. Mies ei vastustanut. Noin vanha sähkölaite on todennäköisesti paloturvallisuusriski.

Lisämielenkiintoa asiaan tuo se, että toinen pattereista oli huoneessa, joka edellisilläkin asukkailla oli lastenhuone. Lisäksi patteri oli saanut sähkönsä jatkojohdon kautta, joka näytti jos ei itse tehdyltä niin ainakin itse korjatulta. Minä en moista viritelmää lastenhuoneessa käyttäisi - mieluiten en missään huoneessa. Ihmettelen muutenkin, miten täällä moisia museoesineitä ylipäätään on, kun koko asunto on remoitoitu muutama vuosi sitten ja kaikki muu on ihan hyvässä kunnossa.

Toinen sähköjohtoviritelmä, joka pistää ainakin minun silmääni, ovat nämä katonrajassa olevat pistorasiat, joista vedetään sähköjohto kattolamppuihin. Sama systeemi oli myös edellisessä asunnossa, joka oli paljon tätä uudempi. Suomalaistyyppistä systeemiä, jossa keskellä kattoa on koukku ja pistorasia tai johdonpäät valaisinta varten - ja kaapelit kulkevat rakenteiden sisällä - en muista täällä nähneeni. Tosin ihan kaikenikäisiä ja -tasoisia asuntoja en ole sisäpuolelta käynyt katsomassa.