Oslon paraatipuoli

Oslossa kevään kukkaloisto on juuri nyt parhaimmillaan. Ydinkeskustassa kohti aurinkoa kurkottavat sekä narsissit että liljat, ja ilmakin alkaa tuntua jo lämpimältä.

Pääkatu, paraatikatu, Karl Johan on valmis vastaanottamaan turistit ja kaikki muutkin, jotka haluavat nähdä ihmisiä ja tulla nähdyksi. Kadunvarren talojen julkisivut ovat siistejä ja terassit kutsuvat nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä virvokkeiden kera. Jalkakäytävän kiveykseen on upotettu metallikirjaimin Henrik Ibsenin ajatuksia elämästä. Karl Johanin varrella on myös ostoskeskuksia, joista löytää kalliiden merkkituotteiden kauppoja.

Hui kauhistus! Kuka tuolla istuu kerjuukuppi edessään? Oslossa näkee samoja itäeurooppalaisia ammattikerjäläisiä kuin muissakin suurkaupungeissa, mutta sen lisäksi katukuvaan kuuluvat myös ihan omat norjalaiset kerjäläiset, joihin tämäkin mies taitaa kuulua. Oslossa kuuluu olevan paljon narkkareita, joita näkee sekä kerjäämässä että myymässä lehtiä, mutta jotkut kerjäläisistä ovat ihan tavallisen näköisiä ihmisiä. Kaiken lisäksi kerjäläisiin törmää lähinnä näillä "paremmilla" kaduilla.

Kuninkaanlinna seisoo pienellä kukkulalla Karl Johanin länsipäässä ja linnan edessä ratsunsa selässä on Karl Johan itse. Napoleonin marsalkasta, Jean-Baptiste Bernadottesta tuli erinäisten käänteiden jälkeen ensin Ruotsin kruununperijä ja sitten kuningas Kaarle XIV Juhana. Hän hankki myös Norjan osaksi valtakuntaansa ja hallitsi Norjaa nimellä Kaarle III Juhana. Karl Johan myös rakennutti Oslon kuninkaanlinnan, jossa tänään lipusta päätellen oli isäntäväki paikalla.

Linnan vieressä on kuningatar Maudin patsas. Maud oli Englannin prinsessa, josta tuli 1905 norjalaisten ensimmäinen ikioma kuningatar lähes kuuteensataan vuoteen, kun hänen puolisonsa, Tanskan prinssi Carl, valittiin Norjan kuninkaaksi hallitsijanimellä Haakon VII. Ulkomaalaissyntyisiä hallitsijoita Norjassa onkin riittänyt, ja nykyinen kuningaspari Harald V ja Sonja on ensimmäinen muutamaan vuosisataan, joista kumpikin on syntynyt Norjassa.

Kuningatar Maudin uuma, kuten patsaastakin näkyy, oli ajan muodin mukaisesti erittäin kapea. Jälkeenpäin on arveltu, että hän vietti aikaa parantolassa ennen poikansa syntymää, jotta saattoi olla ilman korsettia - sehän ei julkisesti olisi käynyt päinsä - ja ylipäätään tulla raskaaksi. Alexander, sittemmin kruununprinssi Olav, jäi hallitsijaparin ainoaksi lapseksi.

Nobel-instituutin vuosittain jakama rauhanpalkinto tuo Norjalle säännöllisesti huomiota - yleensä positiivista, mutta joskus palkinnonsaajan valinnan osuvuudesta keskustellaan kiivaasti. Viimekertainen valinta, Barack Obama, sai ainakin Norjan lehdistön ekstaasiin. "Vihdoinkin Obama tulee Norjaan", lehdet julistivat. Lööppejä lukiessa tuli mieleen, että sekös se olikin valinnan takana. Saadaan Obama kylään.

Nobel-instituuttia vastapäätä onkin sitten tämä rumilus, teollisuuden ja viennin talo. Mahtipontisesta ulkonäöstä voisi kuvitella, että talo on rakennettu öljyrikkauksien huumassa. Rakennusvuosi on kuitenkin 1964 eli kaksi vuotta ennen öljyn löytymistä ja oljeeventyrin alkua.

Liikenneympyrän keskellä olevan vesialtaan / suihkulähteen poikki kulkee raitiovaunukiskoja ja muistelen, että vesisuihkut lakkaavat toimimasta siksi aikaa kun raitiovaunu kulkee yli.

Kansalliskirjasto saa taas mielen rauhoittumaan modernin ajan rakennelman jälkeen. Kirjasto on myös sisätiloiltaan seesteisempi ja siistimpi kuin Oslon kaupunginkirjasto, jossa kyläilin aikaisemmin keväällä.

Polkupyöräilijälle Oslon keskusta ei ole paratiisi. Toisaalta täkäläiset näyttävät kyllä muutenkin pyöräilevän mieluummin ajoradalla kuin pyörätiellä. Oslossa näkee näitä "normaaleja" pyöräilijöitä, jotka ovat matkalla paikasta A paikkaan B, kun Bærumissa pyöräilijät ovat pääsääntöisesti varustautuneet kuin Tour de Franceen ja meno on sen mukaista.

Bygdøy allè muistuttaa vähän Bulevardia Helsingissä, mutta luksusta taitaa olla enemmän. Ainakin tämän kadun varrella on hiukan tyyriimmän näköisiä asuintaloja, erinäisiä kalliinpuoleisia kauppoja ja joitakin lähetystöjä.

Vastaanotimme edellista uuttavuotta miehen ystävien luona, jotka olivat ostaneet isohkon asunnon Bygdøy allèn varrelta. Asunto oli sellainen vanhanajan herrasväenlukaali, jossa keittiön takana oli palvelijanhuone. Mies pohdiskeli, miten tällä pariskunnalla - vaikka molemmat olivat työssäkäyviä ja ns. hyvässä ammatissa - oli ollut varaa ostaa niin kallis asunto. Ostohintaa ei vieraille kerrottu, mutta silmämääräisesti arvioiden se oli varmasti ollut huomattavan korkea.

Mutta jos Oslossa haluaa kalliin asunnon ja hienon osoitteen, Bygdøy allètakin parempi sijainti lienee heti kuninkaanlinnan takana. Tälläkin alueella on lähetystöjä ja yritysten edustustiloja, mutta osa näistäkin taloista on asuintaloja, joissa asuu ihan oikeita ihmisiä. Voiko näitä taloja ostaa vai pitääkö ne periä, onkin sitten toinen juttu.

Miten olisi vaikkapa tämä omakotitalo kaupunkilaisittain reilun kokoisella pihalla? Avoinna olleessa autotallissa näytti olevan myös lasten polkupyöriä, joten kaipa tässäkin joku asuu. Mikäs siitä asuessa, kun lähinaapuri on kuningas. Linnan puisto onneksi vähän luo näköesteitä, etteivät naapurukset liikaa pääse kurkistelemaan toistensa tekemisiä.