Uutta ja vanhanaikaista

Riskinotto lentolippujen kanssa - jos se enää sellaista edes olikaan - kannatti, ja lennähdin Suomeen perjantaina. Kyllä runsaan tunnin lento aina vuorokauden maitse matkustamisen päihittää. Jos totta puhutaan, ei tämäkään matka ihan parissa tunnissa ollut ohi, kun Helsingistä piti vielä jatkaa junalla Satakuntaan. Ja jos matkan alun laskee siitä, kun lähdin kotoa lentokenttäjunalle 6.15 ja olin perillä noin neljältä, niin melkein yhdeksän tuntia siitäkin tulee. Mutta on se sentään parikymmentä tuntia vähemmän kuin vaihtoehto B:tä käyttäen.

Moni muu oli nähtävästi jättänyt lentämisen väliin, koska kone oli niin tyhjä, että lentoemäntäkin päivitteli asiaa. Ei ollut kuulemma koskaan ennen nähnyt tällaista kuin nyt tulivuorenpurkauksen jälkeen, vaikka lennot jo toimivatkin normaalisti.

Suomeen tullessa huomaan näköjään aina muutamia asioita, joista monet liittyvät kieleen. Lentokentällä etsiskelin pankkiautomaattia, ja kun ei osunut heti silmiini enkä yhtäkkiä muutenkaan muistanut, missä niitä taas olikaan, ajattelin kysäistä asiaa lähimmältä kentän työntekijältä. Yhtäkkiä havaitsin pohtivani, että jos kysyn asiaa tuolta etelämaalaisen näköiseltä henkilöltä kahvilan tiskin takana, ymmärränköhän hänen aksenttiaan. Herätys! Totta kai ymmärrät, kun kerran suomea puhutaan. Norjassa asia voisi olla toisin...

Toinen huomio oli, että aloin taas puhua pälpättää paljon enemmän kuin on tarpeellista asian hoitamiseksi ja minulle normaalisti ominaista. Ihan vaan suomen puhumisen ilosta. Kysyin bussikuskilta hänen aikatauluaan ja kun se ei oikein sopinut minun aikatauluuni, katsoin jostakin syystä tarpeelliseksi oikein selittää, miksi en tulekaan hänen kyytiinsä vaan menen tuohon toiseen bussiin. Päläpäläpäläpälä........

Shoppailun sato - tähän asti

Tänään olikin sitten shoppailupäivä. Ensimmäinen sellainen - jatkoa seurannee vielä tällä viikolla. Tämän päivän ostokset voi laittaa luokkiin perinteistä ja modernia.

Pari viikkoa sitten kansallispukua käyttäessäni panin merkille kenkäni, jotka olivat aika kulahtaneen näköiset. Ne on hankittu parikymmentä vuotta sitten käytettynä ja ne ovat aina olleet minulle numeron liian suuret. Mutta kyllä niillä silti polkkaa pystyi tanssimaan! Kansallispuvun kenkiä ei vain myydä juuri missään, joten jouduin laittamaan äitini etukäteen asialle selvittämään, mistä sellaiset voisi saada - muualta kuin Pohjanmaalta tai Etelä-Karjalasta. Yksi paikka löytyi Porista, eikä todellakaan kenkäkauppa, jossa oli muutama kenkäpari ja onneksi myös minulle sopivat. Ja nyt olen uusien kenkien onnellinen omistaja.

Tietokone on osoittanut huolestuttavia merkkejä jo jonkin aikaa. Erilaiset "pikkuasiat" ovat lakanneet toimimasta ja muutaman kerran kone on ilmeisesti naputteluuni kyllästyneenä jumiutunut niin täysin, että vain virran katkaisu virtanappulasta on auttanut. Tätä toimenpidettä Norjassa kuulemma kutsutaan "ruotsalaisen napin painamiseksi". Joka tapauksessa oli aika hankkia uusi kone, ennen kuin vanha leviää käsiin kesken jonkin oikeasti kriittisen työn. Viimeaikainen valuuttakurssien kehitys johti siihen, että kone oli kannattavampaa hankkia Suomesta. Taas kelpaa naputella.

Kukkia Satakunnan väreissä