Pølse i lompe(Kuva löytyi netistä useammastakin paikasta)
Viikko Suomessa meni hyödyllisesti. Perheenjäsenten ja ystävien tapaamisen ohella hyödynsin Suomen halvemmat hinnat tekemällä hieman ostoksia ja hoitamalla opiskeluasioita. Rahaa saa kyllä menemään shoppailuun Suomessakin, vaikka kaikki ostokset olivat etukäteen harkittuja. Opintoja taas tuntee edistäneensä oikein kunnolla, kun pitkästä aikaa käy yliopistolla ja vaikka hypistelee kirjoja kirjastossa.
Norjaan palatessa vastassa oli kaunis aurinkoinen ilma vastakohtana edellispäivän vesisateelle Helsingissä. Mieskin toivotti tervetulleeksi ja totesi vielä, että kiva kun kokki on taas kotona.
Miehen viikon kohokohta oli tainnut olla episodi kaupan parkkipaikalla. Ari Behn oli melkein peruuttanut hänen päälleen! Ja olipa mies nähnyt samalla myös prinsessa Märtha Louisenkin. Pariskunta lapsineen asuu tässä samassa laaksossa, mutta eipä ole törmätty heihin aikaisemmin. Ja onneksi nytkin se törmäys jäi vain kuvaannolliseksi.
Kissat olivat viikon aikana kuulemma kaveeranneet miehen kanssa normaalia enemmän. Yleensä ne pyörivät lähinnä minun ympärilläni. Viikon poissaoloni oli kuitenkin kismittänyt Vilmaa siinä määrin, ettei minua edes tervehditty. Kissa vain käveli ohitseni, kuin ei olisi nähnytkään.
Lentokentällä muuten keksin, mikä on Norjan ominaishaju. Se iski vastaan, kun kävelin tullin läpi ihmisten ilmoille. Sen kohtaa joka ikisessä kioskissa ja huoltoasemilla ja monessa muussakin paikassa. Paistettu makkara.
Tuo Ari Behn-juttu oli melkein kuin meikalaiselle sattunut melkein-törmäys Kuopiossa vuosien takaa: Matti Nykänen hurjasteli eräänä sunnuntaiaamuna!!! melkein kylkeen ;D.
VastaaPoistaKivaa, etta olet tullut takaisin!
Ihana lukea Norjan kuulumisia. Laitahan aina kuvia tänne Norjan kauniista maisemistakin:)
VastaaPoistaHeh :) Me on jo pitkään naureskeltu, että kun Gardemoenissa tullin jälkeen alkaa pölse haisemaan, niin tietää varmasti tulleensa Norjaan. Hassua huomata, miten teet ihan samoja havaintoja Norjasta kuin mekin olemme tehneet.
VastaaPoistaTuttu tuoksu meilläkin.
VastaaPoistaVaikka olen kyllästynyt näihin pølsejuttuihin, niin aina se kuitenkin tulee ostettua tankkausreissulla.
Joskus onnistun vahingossa saamaan paljon katkarapusalaattia ja paistettua sipulia, jolloin makuelämys on parempi.
Ei kuitenkaan lähellekään sitä tasoa mitä islantilaiset heitir pilsurit ovat.Ne on niin hyviä.
Kumma kun mitään fish and chips juttuja ei ole saatavana, ei ainakaan täälläpäin.
Mä olen aina ajatellut etta suomessa syodaan paljon makkaraa, mutta vuosi norjassa on muuttanut kasityksen sen asian suhteen... Makkaraa ja vain makkaraa on aina tarjolla kyläjuhlista isoihin festivaaleihin...
VastaaPoistaMakkaransyöjäkansaahan nämä norjalaiset ovat... Ja toinen pikkupurtava, jota löytyy lähes joka paikasta, on vohveli.
VastaaPoistaAvletto: Minäkin olen ihmetellyt kalajuttujen puuttumista, kun kuitenkin ollaan ihan valtameren äärellä. Mikähän siinäkin on takana?
En ymmärrä. Kolja esim olis niin mahtavaa pikaruokaa. Yks parhaista kaloista ja täällä se kelpaa vain näihin kalakakkuihin, ja -pulliin, joista kyllä tykkään:Euroopassa tajutaan koljan arvo just fish and chipsinä ja paistettuna.
VastaaPoistaKylämme rantaravintolassa oli viime kesänä kokeilumielessä tarjolla friteerattua kalaa : seitiä ja koljaa sekä turskaa ranskalaisten kanssa. Myös kalaburgereita.
Meiltä ja parilta muulta laivalta tuli tuoreet kalat joka päivä tähän kokeiluun.
Kalajutuista tuli heti hitti, kun valassafarituristit ahmivat kaiken sitä mukaa kun suomalainen kokki sai valmistettua.
Tais muutama kalastajakin uskaltautua yhden kerran maistamaan:)
Mun kipparista tuli vakioasiakas, ett se niinku vahvisti sen säännön ettei se kala pølselle pärjää.
Meiän kylän kovin juttu on läskipannukakut, fleskepannekaker, vohvelit tietysti ja kermakakut.
Niillä kalastajat käyvät ja jaksavat sitten olla merellä.
Kalaeinekset, pullat sun muut, ei ole ihan minun makuuni. Kyllähän niitä paremman puutteessa syö, mutta ne on tehty jotenkin liian hienoksi jauhetusta kalasta.
VastaaPoistaFiskepuddingia meiltä löytyy jääkaapista lähinnä sen jälkeen, kun minä olen ollut reissussa ja mies on kokkaillut jotain, mutta minä en ole itse vielä oikein keksinyt, miten sitä pitäisi lähestyä ;)
Mutta olisikos kala täällä sellaista köyhänmiehenruokaa, johon ei koskea, jos on varaa lihaan? Tai makkaraan... :P
Oot oikeessa Sehän on just sitä. Kala ja valas on tietysti ollu köyhälistön evästä. Niitten joilla ei oo vara lihaan.
VastaaPoistaKaikkein huvittavinta täällä on se, että kaloista parhaimmat(ainakin minun mielestä) kuten merikrotti ja kissakala ovat kalastajien mielestä olleet epäkaloja,ufisk, joita ei syödä.
Fiskepuddibgille minäkään en oo oikeen keksiny käyttöö. Menettelee lämmmitettynä tai paistettuna heh
Kalapullia, niitä valkoisia, oon joskus laittanu kalan asemasta tai lisukkeena kalakeitttoon.
Tai lämmittäny uunissa ja tarjoillu paksun valkokastikkeen kera. Siihen kastikkeeseen oon lisänny hyvin pehmeiksi keitetyt porkanakuutiot Perunaa ja parsakaalia sen kanssa.
Kalakakkuja, fiskekaker on myynnissä niin monenkirjavia ja jotkut ei tosiaankaan oo mitään makuelämyksiä.Sitt niitä ei jatkossakaan huvita ostaa.
Itsetehtynä parin päivän ikäisestä koljafileestä (ei siis ihan tuoreesta) jonka taikinassa nesteenä on ruotojen keitinliemi, kakuista tulee herkullisia, mausteena muskottia.
Ensimmäisiä kertoja syödessä koostumus saattaa tuntua hieman oudolta.