keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Jotain syötävää


On erinäisiä asioita, joita Norjasta ei saa tai jotka on valmistettu väärällä reseptillä. Yksi hyvä esimerkki on suolakurkut. Tai norjalaisittain ei oikeastaan pitäisi puhua suolakurkuista vaan ehkä paremminkin maustekurkuista. Norjalaiset itse kutsuvat niitä nimellä sylteagurk, joka sanana tuo mieleen syltetøyn eli hillon. Mielleyhtymäksi ainakin minulle tulee hillokurkku. Joko arvasitte, mikä niissä on vikana? 

Norjalaiset kurkut säilötään liemeen, jonka pääainesosa ainakin mausta päätellen on sokeri, eli ne ovat varsin makeita. Ei aivan vastaa minun käsitystäni suolakurkusta, vaikka täytyy myöntää, että kykenen kyllä syömään myös tätä norjalaisversiota. 

Äskettäin jossain FB-keskustelussa joku paikallinen suomalainen mainitsi "puolalaisten kaupan", jossa on tarjolla kaikenlaisia itäisemmän Euroopan herkkuja. Kyselin lisätietoja puolalaiselta kollegaltani, jolle kauppa olikin tuttu, ja sainkin kuulla, että siellä on myynnissä muun muassa suolaisia suolakurkkuja.

Lähdin siis löytöretkelle. Kauppa löytyi kollegani antamien koordinaattien avulla helposti Oslon keskustan itäpuolelta, alueelta, joka monen norjalaisen käsityksen mukaan on jossain määrin epämääräinen suuren maahanmuuttajien määrän takia. 

Kaupasta todellakin löytyi suolakurkkuja. Kun norjalaisessa kaupassa maustekurkkuja on tarjolla keskimäärin kahta sorttia, makeaa ja makeampaa, tämän kaupan suolakurkkuvalikoima oli lähes päätä huimaava. Tarjolla oli sekä venäläistä että puolalaista kurkkua ja kummastakin maasta useita eri tavoilla maustettuja vaihtoehtoja. Tällä kertaa päädyin venäläiseen varianttiin, ja seuraavalla kerralla voisin testata puolalaista.

Vaikka lähdin etsimään nimenomaan ja vain suolakurkkuja, eihän kaupasta päässyt mitenkään ulos kokoamatta mukaan hiukan jotain muutakin. Varsinainen löytö oli puolalainen silakkasäilyke - joka muuten on jo syöty - sillä silakka on Norjassa tuntematon herkku. En minä Suomessa mitenkään jatkuvasti silakkaa popsinut, mutta siinä silakkapurkkeja hivellessäni iski himo. Pakko saada. Ja niitä voisin ostaa kyllä toistekin. 

Puolasta olivat peräisin myös grahamjauhot, jollaisia Norjasta ei saa. Niistä tuli oikein hyviä sämpylöitä, testasin siis jo. Liettuasta oli tuotettu muun muassa rikottuja ohrasuurimoita - puuro on parhaillaan hautumassa - joita myös piti saada, vaikka niitä kyllä saattaa löytää norjalaisestakin kaupasta. Myöskään vesirinkeleitä en jostain syystä kyennyt ohittamaan.

Suomalaisia Oslossa ei valitettavasti ole niin paljon, että mikään näistä etnisistä kaupoista olisi keksinyt ryhtyä tuomaan suomalaistuotteita. Onneksi erinomaisia korvikkeita löytyy myös muista lähialueen ruokakulttuureista.

10 kommenttia:

  1. Omat mieltymykset eivät ole onneksi kovin paljon tuonne itäiseen suuntaan, niin pärjään hyvin. Vaikkapa suolakurkut tai silakkasäilykkeet kun eivät kuulu suosikkeihin :). Mutta olisi kuitenkin mielenkiintoista käydä tuolla joskus - sieltä saa varmaan myös tattaria? Sitä vähän kaipaan.

    Tiistaina 17.3. tuli aiheeseen liittyen tosi mielenkiintoinen mutta aika masentava dokumentti: Brennpunkt/ Matvarekrigen. Valaisi vähän tätä norjalaista systeemiä. Katso ihmeessä netistä, jos et sattunut näkemään tv:sta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä taisi olla myös tattaria. Sitä tosin voi löytyä myös luontaistuote/terveyskaupasta samoin kuin kaikenlaista muutakin, mitä tavallisessa kaupassa ei ole.
      Pitääkin vilkaista tuota dokumenttia. Olen kyllä kuullut erinäisiä juttuja siitä, miksi norjalainen ruokakauppa on sellainen kuin se on.

      Poista
  2. Venäläisestä ruokakaupasta haen minäkin suolakurkkuni :) Hyviä ovat, varsinkin valkosipulimaustetut! Onhan tämä Norja ruuan suhteen sellainen kehitysmaa, muuta ei voi sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä minun ostamani olivat ihan vain tillillä maustettuja, hyviä nekin. Peruskaupan valikoima on kieltämättä hyvin rajallinen ja kaikki tarjolla oleva "eksoottinen" on joko tacoja tai eurooppalaiseen makuun sovitettua aasialaista. Olen myös ihmetellyt sitä, miten aina välillä luen jostain, miten Norjassakin on ennen käytetty enemmän erilaisia viljoja, syöty puuroa, muutakin kuin riisipuuroa jne. Mutta mitä sitten tapahtui? Rikastuttiin ja unohdettiin "köyhien ruoka".

      Poista
  3. Muutama viikko sitten etsin tattarijauhoja blineihin, enkä onnistunut löytämään sitä tuolta puolakaupasta enkä toisesta kaupasta missä on oma "itä-euroopan" osasto. Kokonaisia tattarijyviä (vai onko ne siemeniä?) olis ollut. Tosin asiaa vaikeutti se että kakki pakkausselosteet on venäjäksi/puolaksi/latviaksi jne., mutta aika sitkeästi googlekääntäjän kanssa yritin. Jouduin ostamaan tattarijauhot aika suolaisella kilohinnalla (tais olla 50kr/500g) terveyskaupasta. Noh, kerran vuodessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä toisessa kaupassa on Itä-Euroopan osasto? Kiinnostaisi poiketa sielläkin.
      Minäkin vietin tovin tavailemalla tuoteselosteita, mutta melkein kaikessa se oli onneksi myös englanniksi. Ehkä sen tavailun takia minulle puhuttiin kassalla norjaa eikä puolaa kuten muille asiakkaille.

      Poista
    2. Sekin on Storgatalla, Guneriuksesta hieman sinne puolakaupalle päin.

      Poista
    3. Siis siinä on sellainen maahanmuuttajakauppa, jonka toisessa kerroksessa on itä-euroopan osasto ja sekalaista taloustavaraa. Mm. tyrnimarjoja oli pakkasessa suht edullisesti. -Tiina

      Poista
  4. Hei, olen seurannut blogiasi pidemmän aikaa, pistäydyn lukemaan silloin tällöin. Sinulla on paljon mielenkiintoisia aiheita, ja joissakin olen ollut samaa mieltäkin. Kuitenkin useamman kerran olen ihmetellyt samaa asiaa: Oletko löytänyt Norjasta ja norjalaisista (lukuunottamatta miestäsi) jotain mikä on todella hyvin, mukavaa ja ehkä parempaa tai paremmin kuin Suomessa, tai muissakaan maissa? Sinulla on useimmiten erittäin kriittinen asenne, ja vaikuttaa, että Norjassa on kaikki huonommin kuin missään muualla, tai ainakin huonommin tai huonompaa kuin Suomessa. Monia asioita minäkin saatan kaivata Suomesta, lähes 30 Norjan vuoden jälkeen, mutta minusta on rikkautta voida elää tässäkin maassa, sen tavoilla, tuotteilla, työpaikoilla, mentaliteetilla ja politiikalla eikä vähiten luonnolla. Suomeen voin mennä käymään koska vain, niin kuin muihinkin maihin, ja voin kokea että monet asiat voivat olla paremmin siellä tai yhdessä paikassa, tai toisessakin, mutta Norja on Norja, ja täällä on erilaista. Eikä kaiken siitä huolimatta tarvitse olla huonompaa! En ymmärrä, että jaksat elää täällä noin negatiivisella mielellä!
    Hiukan positiivisempaa mieltä ja hymyä huuleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huolesi jaksamisestani on turha, sillä yleisesti ottaen suhtaudun vastaantuleviin asioihin positiivisesti ja/tai uteliaasti, joskus myös kriittisesti. Jos tosiaan olet seurannut blogiani pidemmän aikaa, olet varmaankin huomannut, etten yleensä kirjoita kovin henkilökohtaisista asioista tai muutenkaan kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Tästä johtuen blogistani ei voi eikä pidä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä persoonallisuudestani.
      99% jutuista on kirjoitettu pilke silmässä tai ketunhäntä kainalossa. Jos lukija ei sitä huomaa, vika saattaa olla myös lukijan itsensä huumorintajussa tai liian kireälle unohtuneessa pipossa. Niille asioille minä en valitettavasti mahda mitään, vaan ratkaisua ongelmaan kannattaa etsiä jostakin muualta kuin täältä.
      Slapp av, Raija! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...