Työpaikalla naistenpäivä huomioitiin jo perjantaina tilaisuudella, jossa esiteltiin tutkimustietoa naisten asemasta lähinnä työmarkkinoiden näkökulmasta. Paikalle oli kerääntynyt tilaisuuden juontajan mukaan 150 naista ja 10 miestä, minä muiden mukana. Utelias kun olen, niin piti nähdä, miten naistenpäivää vietetään Norjassa.
Norjalainen naisliike on ilmeisesti ollut voimissaan ja radikaaleimmillaan 1970-luvulla. Sinänsä mielenkiintoista verrata tilannetta Suomeen, jossa 1970-luvun radikalismista huolehtivat lähinnä kai taistolaiset kommunistit. Suomalaisen naisliikkeen kultakauden taas sijoitan ainakin omissa ajatuksissani jonnekin muutamaa vuosikymmentä aikaisempaan aikaan.
40 vuoden takaisen naisliikkeen aktiivit ovat nyt noin kuusissakymmenissä, ja sen ikäisiä naisia yleisönkin joukossa oli melko paljon. Naisliikkeen nykytilasta en osaa kertoa mitään faktoja. Epäilemättä toimintaa on edelleen, mutta toiminnan muoto saattaa olla muuttunut vähemmän radikaaliksi.
Tilaisuuden esityksistä kävi ilmi kaikenlaista mielenkiintoista, muun muassa se, että noin 40% työssäkäyvistä norjalaisnaisista tekee osapäivätyötä. Osuus on huomattavan suuri, eikä kyseessä hyvin monien kohdalla todellakaan ole pakko vaan oma valinta. Vapaaehtoisen osa-aikatyön tärkeimpiä syitä ovat halu järjestää enemmän aikaa perheelle tai enemmän aikaa itselle sekä se, että osa-aikatyön tekeminen on taloudellisesti mahdollista, toisin sanoen mies ansaitsee niin paljon, että vaimon koko palkkaa ei tarvita. Miehistä osa-aikaisesti työskentelee vain 14% ja syyt ovat hyvin erilaisia kuin naisilla. Eipä kuulosta kovin modernilta ja tasa-arvoiselta.
Kun naisia on työvoimasta vähemmän kuin miehiä, mutta naisten työttömyysprosentti on alhaisempi kuin miesten, myös kokonaan poissa työmarkkinoilta olevia työikäisiä naisia on heitäkin jonkin verran. Kotiäitiys sinänsä ei sen sijaan tunnu olevan sosiaalisesti hyväksyttävää, mitä perustellaan nimenomaan naisten tasa-arvolla. Kuulemma kotiäitienkin lapset ovat yleensä päivähoidossa, ja valtion virallinen kanta tuntuu olevan, että jo pienenkin lapsen kehityksen kannalta päiväkoti on parempi kuin olla kotona äidin tai isän kanssa.
Minusta siinä on ristiriita, että kotona oleminen pienen lapsen kanssa äitiysloman loputtua on arveluttavaa yhteiskunnallisen kehityksen kannalta, mutta naisten osapäivätyö on sosiaalisesti hyväksyttävämpää, vaikka sitä jatkuisi vuosikausia, ehkä vuosikymmeniä ja vielä senkin jälkeen, kun lapset eivät enää ole peruste sille.
Suomi ja Norja ovat molemmat tilastojen kärkijoukoissa, kun tarkastellaan naisten asemaa kansainvälisessä mittakaavassa. Kumpi on parempi, riippuu siitä, millaisia kriteerejä kulloinkin käytetään. Keskustelu naisten asemaan liittyen sen sijaan tuntuu olevan jossain määrin erilaista, ja jos kadulla katsoo vastaantulevia naisia, tietyt erot pistävät silmään silloinkin.
Kansainvälistä naistenpäivää muuten vietettiin Norjassa ensimmäisen kerran 1915, tasan sata vuotta sitten. Kuriositeettina mainittakoon, että Oslossa järjestetyssä tilaisuudessa puheen piti Aleksandra Kollontai, bolsevikki ja tuleva neuvostoliittolainen diplomaatti.
Norjalaista naisasiamusiikkia suoraan 1970-luvulta,
Amtmandens Døtre -yhtye ja Kvinnefrontsangen
Norjalainen naisliike on ilmeisesti ollut voimissaan ja radikaaleimmillaan 1970-luvulla. Sinänsä mielenkiintoista verrata tilannetta Suomeen, jossa 1970-luvun radikalismista huolehtivat lähinnä kai taistolaiset kommunistit. Suomalaisen naisliikkeen kultakauden taas sijoitan ainakin omissa ajatuksissani jonnekin muutamaa vuosikymmentä aikaisempaan aikaan.
40 vuoden takaisen naisliikkeen aktiivit ovat nyt noin kuusissakymmenissä, ja sen ikäisiä naisia yleisönkin joukossa oli melko paljon. Naisliikkeen nykytilasta en osaa kertoa mitään faktoja. Epäilemättä toimintaa on edelleen, mutta toiminnan muoto saattaa olla muuttunut vähemmän radikaaliksi.
Tilaisuuden esityksistä kävi ilmi kaikenlaista mielenkiintoista, muun muassa se, että noin 40% työssäkäyvistä norjalaisnaisista tekee osapäivätyötä. Osuus on huomattavan suuri, eikä kyseessä hyvin monien kohdalla todellakaan ole pakko vaan oma valinta. Vapaaehtoisen osa-aikatyön tärkeimpiä syitä ovat halu järjestää enemmän aikaa perheelle tai enemmän aikaa itselle sekä se, että osa-aikatyön tekeminen on taloudellisesti mahdollista, toisin sanoen mies ansaitsee niin paljon, että vaimon koko palkkaa ei tarvita. Miehistä osa-aikaisesti työskentelee vain 14% ja syyt ovat hyvin erilaisia kuin naisilla. Eipä kuulosta kovin modernilta ja tasa-arvoiselta.
Kun naisia on työvoimasta vähemmän kuin miehiä, mutta naisten työttömyysprosentti on alhaisempi kuin miesten, myös kokonaan poissa työmarkkinoilta olevia työikäisiä naisia on heitäkin jonkin verran. Kotiäitiys sinänsä ei sen sijaan tunnu olevan sosiaalisesti hyväksyttävää, mitä perustellaan nimenomaan naisten tasa-arvolla. Kuulemma kotiäitienkin lapset ovat yleensä päivähoidossa, ja valtion virallinen kanta tuntuu olevan, että jo pienenkin lapsen kehityksen kannalta päiväkoti on parempi kuin olla kotona äidin tai isän kanssa.
Minusta siinä on ristiriita, että kotona oleminen pienen lapsen kanssa äitiysloman loputtua on arveluttavaa yhteiskunnallisen kehityksen kannalta, mutta naisten osapäivätyö on sosiaalisesti hyväksyttävämpää, vaikka sitä jatkuisi vuosikausia, ehkä vuosikymmeniä ja vielä senkin jälkeen, kun lapset eivät enää ole peruste sille.
Suomi ja Norja ovat molemmat tilastojen kärkijoukoissa, kun tarkastellaan naisten asemaa kansainvälisessä mittakaavassa. Kumpi on parempi, riippuu siitä, millaisia kriteerejä kulloinkin käytetään. Keskustelu naisten asemaan liittyen sen sijaan tuntuu olevan jossain määrin erilaista, ja jos kadulla katsoo vastaantulevia naisia, tietyt erot pistävät silmään silloinkin.
Kansainvälistä naistenpäivää muuten vietettiin Norjassa ensimmäisen kerran 1915, tasan sata vuotta sitten. Kuriositeettina mainittakoon, että Oslossa järjestetyssä tilaisuudessa puheen piti Aleksandra Kollontai, bolsevikki ja tuleva neuvostoliittolainen diplomaatti.
Norjalaista naisasiamusiikkia suoraan 1970-luvulta,
Amtmandens Døtre -yhtye ja Kvinnefrontsangen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti