maanantai 10. marraskuuta 2014

Tukkatuskaa

Kävin tänään kampaajalla ja kohtasin taas vaihteeksi ongelman, jollaista ei Suomessa ikinä tullut vastaan. Kampaaja ei halunnut saksia hiuksiani riittävän lyhyiksi. 

Runsaan tunnin session aikana käytiin muun muassa seuraavanlaisia keskustelunpätkiä:

Kampaaja: Miltä niska näyttää? Onko hyvä pituus?
Heli: Voit ihan hyvin leikata vielä lyhyemmäksi.

K: No niin, nyt tämä takaosa on leikattu. Mitä sanot?
H: Painopiste on aika alhaalla. Jospa leikkaisit vähän lisää niin, että vaikutelma olisi kevyempi. 

K: Nyt on valmista! 
H: Painopiste on vieläkin vähän liian alhaalla, ja niskassa on tosi paksusti hiuksia.
K: Ai? 
H: Pitää lyhentää ja ohentaa lisää.
K: Haluatko, että leikkaan niskaa ohuemmaksi vai painopistettä ylemmäs?
H: Sekä että.
K: Oletko nyt ihan varma? Tämä on jo tosi lyhyt. Onko sinulla ollut joskus tätä lyhyempi tukka?
H: Kyllä! Paljon lyhyempi. Leikkaa nyt vaan!

Kampaaja ei selvästikään osannut asennoitua asiakkaaseen, joka halusi lyhyet hiukset. Ei lähtötilannekaan mikään pitkä tukka ollut, ja kun aluksi käytiin tavanomainen keskustelu siitä, milloin tukkaa on viimeksi saksittu, kuvittelin kampaajan saaneen jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka lyhyiksi hiukset oli silloin leikattu. Mutta ei.

Keskivertonorjalaisella on erilaiset hiukset kuin keskivertosuomalaisella. Norjalainen hiuslaatu näyttää olevan paljon paksumpi kuin suomalainen. Lisäksi norjalaisilla naisilla pitkät hiukset ovat normi. Kaiken ikäiset suosivat pitkiä hiuksia. Näyttää olevan aivan sama, miten hiuksia sitten lopulta pidetään, valtoimenaan vai ponnarilla, mutta pitkät niiden olla pitää. 

Esimerkiksi työpaikallani lähes kaikilla naisilla on pitkät hiukset. Tai jos ei pitkät, niin ainakin puolipitkät, sellaiset, jotka ulottuvat ponnarille niskaan. Lyhyempiä kampauksia näkyy lähinnä hiukan vanhemmilla naisilla. Mieheni käsityksen mukaan lyhyet hiukset ovat radikaalin merkki. Ilmeisesti tähän kategoriaan kuuluvat työpaikallani ne kaksi viisissäkymmenissä olevaa naista, joiden mustiksi värjättyjen hiusten keskimääräinen pituus on 1-2 cm, ja joiden pukeutuminenkin on keskimääräisestä poikkeavaa. 

Mutta keskivertonorjalaisella naisella on siis pitkät, paksut hiukset. Ehkä se selittää, miksi kampaaja hämmentyy, kun tuoliin istahtaa ulkomaalainen, hentohiuksinen asiakas, joka haluaa lyhyen hiusmallin. Tämänpäiväinen kampaaja tuntui pelkäävän, että lopputulos on liian lyhyt, vaikka moneen kertaan vakuuttelin, että olen aivan tosissani, kun pyydän leikkaamaan lisää. Siinä vaiheessa, kun kampaaja lopulta esitti ajatuksen, etten ole varma, mitä haluan - vaikka olin sen moneen kertaan sanonut - minusta alkoi tuntua, että minua yritetään manipuloida taipumaan kampaajan tahtoon.

Eikä hiusten pituus ole ainoa ongelma. Joskus aikaisemmin olen joutunut toppuuttelemaan kampaajan intoa ohentaa hiuksiani, kun niihin tartuttiin mitä ilmeisimmin samalla metodilla kuin paksuihin norjalaishiuksiin. 

Eivät kaikki norjalaiset kampaajat onneksi stressaannu lyhythiuksisesta asiakkaasta. Minulla oli aikaisemmin vakiokampaaja, jolle ei tuottanut mitään ongelmia leikata lyhyitä hiuksia. Harmikseni hän muutti muualle, joten uuden, asiansa osaavan luottokampaajan etsintä on käynnissä. Tämänpäiväinen tapaus ei täyttänyt kriteerejä.

Hiustenleikkuuongelma ei ole sellainen, johon odottaa törmäävänsä naapurimaahan muuttaessaan. Voin kuvitella, että ongelma on todellinen, jos muutetaan vaikkapa Euroopasta Afrikkaan tai päinvastoin, kun hiuslaatu sekä -muoti ovat aivan erilaisia. Mutta että Suomen ja Norjan välilläkin syntyy ongelma! 

Osa ongelmaa epäilemättä on minun haluttomuuteni sulautua massaan ja olla norjalaiseen tapaan samanlainen kuin kaikki muutkin eli pitkähiuksinen. Joskus suhteemme alkuaikoina mies esitti toivomuksen, että kasvattaisin pitkät hiukset. En innostunut ajatuksesta. Mies lopetti haaveilun vasta, kun annoin hiusten venähtää juuri sen verran, että ne eivät ohuina enää näyttäneet hyviltä. 

Nykyään mies on jo sopeutunut vallitseviin olosuhteisiin jopa niinkin hyvin, että tänään kotiin tullessani ihmetteli, etteivät hiukset olleet lyhyemmät. Olisivathan ne mielellään saaneet olla vielä hiukan lyhyemmätkin, mutta kun se kampaaja ei saanut leikattua niitä. Tähänkin pituuteen pääseminen vaati jo aika paljon vakuuttelua.

12 kommenttia:

  1. Ai tuo on lyhyt? Minä olen kai norjalaisittain kalju, vaikka pisimmät hiukset ovat kuukausittaisen leikkausajan lähestyessä varmaan viisisenttisiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin kampaajan mielestä tämä on todella lyhyt tukka. Haha, alle viiden sentin malli varmaan leimaa sinut vasemmistoradikaaliksi tai muuten vain epäilyttäväksi. :D

      Taannoin bongasin jostain jutun Hadia Tajikin, nuoren, maahanmuuttajataustaisen poliitikon, muodonmuutoksesta. Aiemmin hänellä oli lyhyet hiukset ja trendikkäät silmälasit, nykyään pitkät hiukset eikä silmälaseja ollenkaan. Muistaakseni jutussa todettiin, että nykyisellä pehmeämmällä ja naisellisemmalla ulkonäöllä hänen mahdollisuutensa menestyä politiikassa paranivat huomattavasti. Minusta entinen tyyli antoi pätevämmän vaikutelman, mutta norjalaiset tuntuvat olevan konservatiivisia naiselle sopivan ulkonäön suhteen. Liian moderni ja erilainen on pelottavaa.

      Poista
  2. Hahhaa :D Ihan samat ongelmat tälläkin puolella palloa: http://jalallakoreasti.blogspot.kr/2014/04/lyhyemmaksi-viela-lyhyemmaksi-eikun.html

    Mutta tosi kivahan tuo sinun tukka nyt on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kokemuksesi muistuttaa huomattavasti minun kädenvääntöäni kampaajan kanssa. :) Tämä kampaaja oli itse asiassa hankalin tapaus, joka minulle on tullut vastaan. Muut ovat olleet helpommin suostuteltavissa. Jätin tässä kokonaan käsittelemättä sivuhiuksien leikkauksesta käydyn keskustelun. Kampaaja olisi nimittäin halunnut jättää ne tasapituisiksi, eli minun näkökulmastani vain roikkumaan suorina.

      Joo, onhan tämä malli periaatteessa ihan kiva, mutta huomasin, että joudun todennäköisesti korjailemaan sitä itse vähän saksilla, kun esim. jakauksen eri puolilla olevia hiuksia ei ole tasoitettu saman pituisiksi.

      Poista
  3. Leikkautin kauan sitten hiukseni ruotsissa ja tosi huonolla kielitaidolla, kortarte oli ainoa mitä osasin sanoa - tuli aika hassut… Mutta hyvä kampaaja on tosi tärkeä jos on lyhyet hiukset. Mulla on nykyään tällainen poninhäntämalli, niin ei tarvitse moisesta niin huolehtia.

    Noista norjalaisten pitkistä huksista kommentoin kerran aikaisemminkin kun aiheesta kirjoitit. Yritin nyt oikein miettiä nämä kylämme naiset läpi, niin täällä on kyllä lähes kaikilla lyhyet hiukset…Paitsi siis minulla ja suomalaisella ystävälläni :). En oikeasti muista yhtään yli kolmekymppistä pitkähiuksista naista ( en toki tunne kaikkia), nuorilla niitä pitkiä hiuksia kyllä näkee. Eli tässä on varmaan vähän sellainen kaupunki-maaseutu ero. Mutta paksummat nämä norjalaisten hiukset kyllä on täälläkin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin eilen itse asiassa miettiä, josko ongelma olikin siinä, ettei kampaaja yksinkertaisesti osannut harjoituksen puutteesta johtuen leikata lyhyitä hiuksia, ja yritti päästä pälkähästä suostuttelemalle minua hyväksymään tasapitkät hiukset eli mahdollisimman helpon mallin.

      Teilläpäin on sitten hiusmuoti aivan erilainen kuin täällä. Katselin aamun työmatkalla naisten hiuksia sillä silmällä, ja pitkät hiukset olivat kyllä edelleen enemmistönä.

      Poista
  4. Kiva tukka! Täällä meillä päin lyhyt-lyhyt malli taitaa olla nyt aika suosittu nuorien aikuisten keskuudessa. Ja minun työpaikallani kaikilla naisilla on lyhyt tukka! Onko tää pohjois-Norja vs etelä-Norja juttu? :) Vai ehkä lande vs city :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on alueellisia eroja. Se aiempi luottokampaajani oli ennen työskennellyt pikkukaupungissa, ja siellä kuulemma asiakkailla oli ihan erilaisia toivomuksia kuin Oslossa. Minusta tuntuu, että Oslon alueen yleinen tapa pyrkiä näyttämään samalta kuin kaikki muutkin ulottuu myös hiuksiin. Ja täällä trendi on pitkä tukka - nuoruus, naisellisuus, pehmeys... - riippumatta esim. siitä, sopiiko se itse kunkin kasvoihin.

      Poista
  5. Täällä Vestlandin puolella suositaan pitkiä hiuksia. Lyhyt tukka on iäkkäämpien naisten suosiossa, mutta harvalla heistäkään ne hiukset kovin lyhyet ovat. Tuntuu, että täälläkin pyritään näyttämään samalta kuin kaikki muutkin. Itselläni on ihan valtavan paksut hiukset, haastavat kampaajille missä vaan, mutta leikkaavat paremmin täällä kuin Suomessa. Paras tulos on tullut kreikkalaisissa käsissä. Hyvää kampaajaa on todella vaikea löytää ja huonosta lopputuloksesta ei ole kiva näitä Norjan hintoja maksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen saanut suomalaisine hiuksineni keskimäärin parempia leikkauksia Suomessa. Mutta totta on, hyvät kampaajat ovat oikeasti harvassa. Joskus ihmettelen, millä oikein perustellaan näitä täkäläisiä hintoja, kun "juniorikampaajankin" käsittelystä saa maksaa ison kasan kruunuja. Tosin se jo mainittu luottokampaajani oli aika nuori mutta erittäin pätevä. joten ei taito ikää katso.

      Poista
  6. :D Ei ollut ongelmaa etelässä eikä pohjoisessa, kun asuin Norjassa. En myöskään ollut yksin lyhyen hiusmallini kanssa.

    VastaaPoista
  7. Lucky you! Minä ilmeisesti asun hiuksineni aivan väärässä paikassa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...