Paljon onnea vaan...

Tällä viikolla syötiin synttärikakkua, kun mies vanheni taas yhden vuoden. Onnitteluja satoi naamakirjan täydeltä. Töissä taas paheksuttiin esimiestä, joka otti syntymäpäivänsä vapaaksi, eikä muutenkaan maininnut merkkipäivästään mitään. Ihan sattumalta joku oli kuullut asiasta. 

Norjalaisille syntymäpäivä on suuri juhla, jonka vietosta ei sovi laistaa. On tavallista, että työpaikalla on esillä lista kaikkien syntymäpäivistä, jotta niitä voidaan huomioida asiaankuuluvasti. Keneltäkään ei kysytä, haluaako syntymäpäiväänsä juhlittavan, vaan asia on itsestäänselvyys. Periaate tuntuu olevan, että syntymäpäivä on julkinen juhla, jonka viettoon kaikilla on oikeus osallistua tavalla tai toisella. Jos et anna vaikkapa työkavereiden huomioida asiaa, kiellät heiltä heidän oikeutensa. 

Syntymäpäivän viettoon liittyy vakiintuneita tapoja. Ensinnäkin kakku pitää olla. Monilla kuuluu olevan tapana syödä kakkua heti aamulla, kun lahjapaketit on avattu. Meillä joustettiin kakunsyönnissä sen verran, että odotettiin seuraavaan päivään, kunnes viikonloppulapsi ehti paikalle. Sinänsä ihan hyvä ratkaisu muutenkin, kun miehelle ei yleensä aamupala maistu, vielä vähemmän jokin makea. Ja täytyy tunnustaa, että meillä on muutenkin taipumus laistaa joistakin perinorjalaisista tavoista. 

Syntymäpäiväsankarille kuuluu laulaa onnittelulaulu. Aivan kaikissa tilanteissa se ei ole tarpeen, mutta jos on kakkua tarjolla, laulukin kuuluu ehdottomasti asiaan. Tässä meidän 1950-luvun rivitalossa on sen verran puutteellinen äänieristys, että kun naapurissa juhlitaan synttäreitä, koko talo raikaa laulusta, jossa hurrataan ja hihkutaan moneen kertaan. Juhla ei taatusti jää huomaamatta, vaikka välissä on seinä.  

Olennaisinta kuitenkin ovat onnittelut. Pelkkä "onneksi olkoon", gratulerer med dagen, ei useinkaan riitä, vaan tapana on myös ainakin toivoa, että juhlakalulla on upea päivä. Erityisen tärkeää tämä on, jos onnittelut esitetään kirjallisessa muodossa. Myös sankarin pienimuotoinen kehuminen on paikallaan. Jos ei muuta keksi, voi aina tituleerata sankaria "maailman parhaaksi", verdens fineste. Täsmennys, missä suhteessa paras, ei ole tarpeellinen. Synttärikorttiin voi muutenkin mieluusti kirjoittaa onnitteluja niin monisanaisesti kuin runosuonesta suinkin pulppuaa. 

Jos oikein kunnolla juhlitaan, asiaan kuuluu päivänsankarille pidettävä puhe tai parikin. Tai vaikka viisi, mitä sitä turhaan kitsastella. Norjalaiset tykkäävät muutenkin pitää puheita kaikissa sopivissa tilaisuuksissa. Lisäksi voidaan laatia johonkin kaikille tuttuun sävelmään uudet sanat ja laulaa yhdessä. Sekä puheissa että laulussa on mahdollisuus monisanaisesti kertoa juhlakalun saavutuksista.

Jos onnittelujen suhteen haluaa nähdä vähän vaivaa, voi vaikkapa kaveriporukalla askarrella plakaatin, jossa lukee vähintään juhlakalun nimi ja ikä, ja virittää sen esimerkiksi työmatkan varrelle. Tällaisen plakaatin pitää tietenkin olla riittävän suurikokoinen, jotta se ei jää huomaamatta. Saman idean voi toteuttaa pienemmässä mittakaavassa askartelemalla jotain vastaavaa juhlakalun työhuoneen oveen. 

Se, ettei jonkun syntymäpäivää huomioitaisi mitenkään, on mahdoton ajatus. Sellaista sattunee vain, jos kukaan ei tiedä asiasta. Ja yleensä aina joku tietää. Pakoon ei pääse.