lauantai 15. marraskuuta 2014

Paljon onnea vaan...


Tällä viikolla syötiin synttärikakkua, kun mies vanheni taas yhden vuoden. Onnitteluja satoi naamakirjan täydeltä. Töissä taas paheksuttiin esimiestä, joka otti syntymäpäivänsä vapaaksi, eikä muutenkaan maininnut merkkipäivästään mitään. Ihan sattumalta joku oli kuullut asiasta. 

Norjalaisille syntymäpäivä on suuri juhla, jonka vietosta ei sovi laistaa. On tavallista, että työpaikalla on esillä lista kaikkien syntymäpäivistä, jotta niitä voidaan huomioida asiaankuuluvasti. Keneltäkään ei kysytä, haluaako syntymäpäiväänsä juhlittavan, vaan asia on itsestäänselvyys. Periaate tuntuu olevan, että syntymäpäivä on julkinen juhla, jonka viettoon kaikilla on oikeus osallistua tavalla tai toisella. Jos et anna vaikkapa työkavereiden huomioida asiaa, kiellät heiltä heidän oikeutensa. 

Syntymäpäivän viettoon liittyy vakiintuneita tapoja. Ensinnäkin kakku pitää olla. Monilla kuuluu olevan tapana syödä kakkua heti aamulla, kun lahjapaketit on avattu. Meillä joustettiin kakunsyönnissä sen verran, että odotettiin seuraavaan päivään, kunnes viikonloppulapsi ehti paikalle. Sinänsä ihan hyvä ratkaisu muutenkin, kun miehelle ei yleensä aamupala maistu, vielä vähemmän jokin makea. Ja täytyy tunnustaa, että meillä on muutenkin taipumus laistaa joistakin perinorjalaisista tavoista. 

Syntymäpäiväsankarille kuuluu laulaa onnittelulaulu. Aivan kaikissa tilanteissa se ei ole tarpeen, mutta jos on kakkua tarjolla, laulukin kuuluu ehdottomasti asiaan. Tässä meidän 1950-luvun rivitalossa on sen verran puutteellinen äänieristys, että kun naapurissa juhlitaan synttäreitä, koko talo raikaa laulusta, jossa hurrataan ja hihkutaan moneen kertaan. Juhla ei taatusti jää huomaamatta, vaikka välissä on seinä.  

Olennaisinta kuitenkin ovat onnittelut. Pelkkä "onneksi olkoon", gratulerer med dagen, ei useinkaan riitä, vaan tapana on myös ainakin toivoa, että juhlakalulla on upea päivä. Erityisen tärkeää tämä on, jos onnittelut esitetään kirjallisessa muodossa. Myös sankarin pienimuotoinen kehuminen on paikallaan. Jos ei muuta keksi, voi aina tituleerata sankaria "maailman parhaaksi", verdens fineste. Täsmennys, missä suhteessa paras, ei ole tarpeellinen. Synttärikorttiin voi muutenkin mieluusti kirjoittaa onnitteluja niin monisanaisesti kuin runosuonesta suinkin pulppuaa. 

Jos oikein kunnolla juhlitaan, asiaan kuuluu päivänsankarille pidettävä puhe tai parikin. Tai vaikka viisi, mitä sitä turhaan kitsastella. Norjalaiset tykkäävät muutenkin pitää puheita kaikissa sopivissa tilaisuuksissa. Lisäksi voidaan laatia johonkin kaikille tuttuun sävelmään uudet sanat ja laulaa yhdessä. Sekä puheissa että laulussa on mahdollisuus monisanaisesti kertoa juhlakalun saavutuksista.

Jos onnittelujen suhteen haluaa nähdä vähän vaivaa, voi vaikkapa kaveriporukalla askarrella plakaatin, jossa lukee vähintään juhlakalun nimi ja ikä, ja virittää sen esimerkiksi työmatkan varrelle. Tällaisen plakaatin pitää tietenkin olla riittävän suurikokoinen, jotta se ei jää huomaamatta. Saman idean voi toteuttaa pienemmässä mittakaavassa askartelemalla jotain vastaavaa juhlakalun työhuoneen oveen. 

Se, ettei jonkun syntymäpäivää huomioitaisi mitenkään, on mahdoton ajatus. Sellaista sattunee vain, jos kukaan ei tiedä asiasta. Ja yleensä aina joku tietää. Pakoon ei pääse.

13 kommenttia:

  1. Ahdistavaa ja liian velvollista:) Mutta varmaankin ihan hauskaa, että aina joku kuitenkin muistaa vaikka muuta kuvittelee. Maailman parhaaksi voisi toisaalta ihan viikottain tituleerata ystäviään eikä sen kuuleminen ehkä olisi yhtään hassumpaa...no, ehkä jos se tehdään vain tavan vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen norjalaisten olevan niin tottuneita näihin tapoihin, että jokin muu olisi heille ahdistavaa. ;) Niin, tuota kehumista olen joskus pohtinut. Se tuntuu tietyissä tilanteissa olevan niin rutiininomaista, että minä en ainakaan osaa ditä aivan sellaisenaan niellä.

      Poista
  2. Huhhuh. Vihaan kaikkea itseeni kohdistuvaa huomiota... Saisin raivokohtauksen enkä todellakaan säästelisi haukkumasanoja, jos joku uskaltaisi ripustaa jonkin kilven tien varteen.

    Tänään näin, kuinka bussin etuosan valotaulussa (siinä, missä tavallisesti lukee määränpää) vilkkui teksti: "Mika - 50 v. - Paljon onnea!"... Täkäläiset bussinkuljettajat tykkäävät laitella milloin mitäkin tekstejä valotauluun, kun eivät ole linjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ainakin tähän mennessä välttynyt ylitsevuotavilta huomionosoituksilta, sillä synttärini ovat sellaiseen aikaan vuodesta, että olen usein ollut vapaalla. Varmaan kyllä juhlakalusta ja kavereistakin silti riippuu, kuinka paljon huomiota syntymäpäivä saa. Mutta jos joku sanoisi suoraan, ettei halua mitään juhlintaa, niin voi olla, että saisi vähän erikoisen ihmisen leiman täällä.

      Poista
  3. Ihana kirjoitus :) Tulin oikein hyvälle mielelle. Kuulostaa aivan liian hauskalta ja hellyyttävältä menolta, Norjalaisten sympatiakerroin nousi mielessäni entistä korkeammalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun norjalaiset juhlivat, se tapahtuu perusteellisesti. ;)

      Poista
    2. Se on niin hellyttävää! <3 ja se kun kehuja useimmiten koskettaa sitä ihmistä esim olkapäähän jolle puhuu näitä positiivisuuspurkauksia.:)

      Poista
  4. Minä olen onnistunut välttymään tuolta ylitsevuotavalta kehumiselta ja ylimakelan kakun syömiseltä (siis minäkään EN ehdottomasti halua pakollista häsläystä synttäristä!), koska olen silloin usein lomalla (kesä) ja koska en vain noteeraa asiaa...
    Mutta viimeksi perjantaina työkaveri toi kakun, koska synttäri oli mennyt puolitoista kuukautta sitten hänen lomaillessaan.

    Suomalainen on vain niin pirun itsepäinen, ettei juhli pakollakaan :-) Hyvä vai huono?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli taas työkaverin synttärit, mutta sankari itse ei sanonut mitään. Sen sijaan joku asiasta tietoinen pisti sanan kiertämään, ja hetken päästä oli juhlinta käynnissä, lahjoineen kaikkineen. Tämä maahanmuuttajakollega oli kyllä aivan liikuttunut saamastaan huomiosta. Mutta jos ei ole tottunut tähän menoon, homma voi varmasti tulla täysin puun takaa eikä aina positiivisessa mielessä.

      Poista
  5. Kyllä meillä suomalaisilla on opittavaa toisen huomioimisessa. Mielestäni toisia kehutaan avoimesti yleisestikin enemmän täällä - tai ei pelkästään kehuta - vaan huomioidaan. Synttäreinä on siis automaattisesti nostattava huomiotasoa/kehumistasoa hieman lisää, joka sitten saattaa vaikuttaa kehumiseen tottumattomalle ehkä jo ahdistavalle, mutta norjalaisille vain pieni lisä arkeen. Vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjalaiset näyttävät myös ottavan kehut vastaan ilman mitään turhia kainosteluja. Maan tapa selvästikin.

      Poista
  6. Moi,
    kiva kirjoitus. Itse asun Saksassa ja nuo kuvaamasi perinteet kuulostivat osittain hyvin tutuilta. Esim. synttärilista työpaikalla ja ylenpalttset onnitteluvärssyt. Vähän hankalia välillä nämä uudet ja erilaiset tavat juhlia merkkipäiviä, tästä aiheesta olen jo itsekin postannut. Olisi muuten kiva tietää, onku muita kansoja, jotka suhtautuvat hitusen varautuneemmin synttärihulinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Suomessa synttärien juhlinta riippuu aika pitkälle siitä, miten päivänsankari itse ilmaisee haluavansa päivää viettää. Toisaalta Norjassa melko tuntematon nimipäivä taas saa Suomessa usein enemmän huomiota, kun sen ajankohtaa ei pysty pitämään salassa. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...