Viikolla yhtenä päivänä töistä kotiin ajaessa minua alkoi huvittaa radiosta kuultu mainos. Siinä mainostettiin lipeäkalaa siihen tyyliin, että ensin ajattelin kyseessä olevan humoristinen mainos, mutta asiaa hetken mietittyäni luulen, että aivan tosissaan siinä mainoksessa kuitenkin oltiin.
Meillä on suuri valikoima laadukasta lipeäkalaa. Meidän lipeäkalamme on valmistettu vain korkealaatuisimmasta vaellusturskasta! - ja niin edelleen hunajaisen miesäänen kertomana.
Lipeäkala eli lutefisk kuuluu Norjassakin joulupöytään, mutta sen sesonki alkaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Kaupassa katselin, kun eräskin rouvashenkilö arvioivasti tökki sormellaan vakuumipakattua lipeäkalaa, ennen kuin valitsi mieleisensä.
Täällä lipeäkalaa on tapana syödä paistetun pekonin kanssa. Pekoni antaa makua ja sitä paistettaessa irronnut rasva hulautetaan sekin kalan päälle. Lipeäkala-aterian voi myös ostaa valmiina, jolloin mukana tulee kalan ja pekonin lisäksi keitettyjä perunoita ja hernemuhennosta. Kaikki ainekset ovat erillisissä vakuumipakkauksissa, jotka voi lämmittää vaikkapa kiehuvassa vedessä. Joskus, kun tuollaisen valmisaterian ostin, ihmettelin sitä rasvan määrää, joka yhdessä pussukassa oli pekonin kanssa kalan kastikkeeksi.
Rasva huomioonottaen ei ole ihmekään, että perinteisesti lipeäkalan palanpainikkeena nautitaan akvaviittia. Pitäähän se rasva jollakin tavalla irrottaa kielestä, johon se tarttuu.
Muitakin jouluruokia on muuten tarjolla valmisaterioina tähän aikaan vuodesta. Ja ylipäätään ihmisillä on tapana virittäytyä tulevaan jouluun herkuttelemalla jouluruualla - ihan itse laitetullakin - jo adventtiaikana.
Jotkut näppärät ja asiaan paneutuneet kuulemma valmistavat myös lipeäkalansa itse alusta lähtien. Linkin takana yksityiskohtainen kuvaus lipeäkalan valmistuksesta löytyy kommenttiosiosta.
Meilläkin syötiin lapsuudessani aina jouluisin lipeäkalaa, mutta se jakoi kovasti mielipiteitä perheessämme. Perinteinen tapa oli syödä se valkokastikkeen kanssa, päälle laitettiin vielä voisulaa ja maustepippuria. Siinähän se itsessään aika mauttoman kalan vähäinen maku katosi noihin tykötarpeisiin :). Ei se nyt pahaa ollut, mutta ei mielestäni erityisen hyvääkään, joten tuskin lähden täällä lipeäkalaostoksille :).
VastaaPoistaMinä kyllä syön lipeäkalaa, sekä suomalaisilla että norjalaisilla lisukkeilla, vaikka suomalaiset miellyttävät makuhermojani enemmän. Muistelen, että lipeäkalaan tottumaton ei-pohjoismaalainen vertasi aromia mätään kananmunaan, joten onhan sillä aika erikoinen maku.
PoistaHe,he! Varhaisimmat muistoni lipeäkalsta ovat Satakunnassa kuivat kalakopperot osuuskaupan sivumyymälässä jossakin tiiliuunin vieressä kai lattialla. Suureksi hämmästyksekseni äiti sitten osti kapakalan, liotti sitä ja tarjosi jouluna syötäväksi voisulan ja mustapippurin kanssa. En syönyt. Myöhemmin kalaa sai jo valmiiksi liotettuna. Maistoin. Vielä myöhemmin äiti luopui yrityksestä tarjota jouluna lipeäkalaa. Äiti-parka taisi kyllästyä tekemään itselleen lipeäkalaa tai osuuskauppa ei sitten enää sitä myynyt.
VastaaPoistaEhkä en ole koskaan saanut hyvin valmistettua 1.luokan lipeäkalaa. Oli hyvin mielenkiintoista kuulla eräästä reportaasista, että varsinkin länsi-Afrikan maissa kuten Sengalissa norjalaista (2.laatuluokan?) kapakalaa myydään paljon ja se on suosittu valkuaisainelähde. Jotenkin loogista, kun ajattelee, että kuivatun kalan säilyvyys on optimaalinen niissä ilmasto-olosuhteissa, ekä tarvitse pelätä ruokamyrkytystä vaikka asuisi hyvinkin kaukana merestä.
Varanginvuonon alueeltakin menee kuivattua kalaa Afrikkaan juuri Mummin mainitsemaksi valkuaisainelähteeksi. Mielenkiintoista! Ja aika loogista.
PoistaNorjasta kai viedään edelleen aika paljon kuivattua kalaa, eikä vain Afrikkaan vaan myös ainakin Portugaliin ja Espanjaan.
PoistaHyvän lipeäkalan pitäisi olla kiinteää, ei hyytelömäistä. Ehkä se ainakin erottaa ykköslaadun huonommasta tavarasta.
En itse syö lipeäkalaa, mutta Suomesta ei kuulemma saa hyvää, on ihan vetistä ja mautonta, tuotiin aina Norjasta lipeäkalat jouluksi Suomeen kun siellä asuimme. Niin ja tietysti tuotiin myös pinnekjöttiä ja ribbeä! Vaikka Norjassa aina sanoin että siankylkeä me syödään enimmäkseen kesällä grillattuna, ei kaluta luita jouluna...
VastaaPoistaNorjassa lipeäkala taitaa kuulua vielä paljon olennaisemmin joulupöytään kuin Suomessa. Siitä varmaan johtuu mahdollinen laatuero.
PoistaMummu teki lipeäkalan muuripadassa, mielestäni se kuuluu pienenä osana perinteiseen suomalaiseen joulupöytään.
VastaaPoistaNorjan joulupöytien makuun en ole päässyt, yrittänyt kylläkin olen, ei ei vain maistu.
Parasta oli kun vuosia sitten yritys jossa työskentelin järjesti pikkujoulut Levillä, kuvittelin vihdoinkin pääseväni kunnon joulupöytään. Pah olivat tehneet norjalaisen joulupöydän.
Meillä on työpaikan pikkujouluissa perinteisesti ollut tapas-pöytä, josta on espanjanherkkujen sijaan löytynyt enimmäkseen norjanherkkuja - lihaa, makkaraa ja rasvaa. ;)
PoistaMieheni kodissa syötiin jouluna lipeäkalaa, mutta itse en ole koskaan sitä maistanut...:)
VastaaPoistaMeillä taas on kotona aina ollut lipeäkalaa joulupöydässä. Se on ruokalaji, joka taitaa jakaa mielipiteitä.
PoistaHenkilökohtaisesti en ole mikään lipeäkalan suuri ystävä mutta syön kyllä mikäli tarjotaan. En tiedä mikä siinä maussa tökkii koska olen mielestäni kaikkiruokainen mutta tuo...
VastaaPoistaBloggerin syötteessä näkyi pätkä uutta tekstiä mutta tänne tullessani koko lumen tulosta kertova juttu oli poissa! Onko kyseessä vahinko vai muutenko sen olet poistanut?
Lipeäkalan maku on aika erityinen. Siihen tottumaton italialainen vertasi makua mätään kananmunaan. ;)
PoistaSormi pääsi lipsahtamaan, ennen kuin kirjoitus oli valmis...
;D Vai mätiä munia...
Poista