Korrektia fraseologiaa norjalaisittain

Norjassa on tapana tervehtiä ihmisiä, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan, sanomalla takk for sist, kiitos viimeisestä. Muistan käyneeni miehen kanssa keskustelua tämän fraasin käytöstä joskus pari, kolme vuotta sitten. Minusta oli hieman hassua kiittää viimeisestä ihmisiä, joita en ole nähnyt todella pitkään aikaan, mutta mies vakuutti, että nimenomaan silloin on erityisen soveliasta sanoa takk for sist. Siis vaikkei edes enää muistaisi, missä ja milloin on nähty, kunhan muistaa, että joskus on tavattu.

Muutenkin viimeisestä kiitteleminen tuntui minusta hiukan ylimuodolliselta ja vanhahtavalta. Eihän sitä sanontaa Suomessa kuule muuten kuin vanhoissa Suomi-filmeissä. No, maassa maan tavalla, joten opettelin sanomaan takk for sist puolituntemattomille, hyvänpäiväntutuille ja muille satunnaisille vastaantulijoille, jotka olin joskus tavannut.

Maanantaiaamuna töissä ihmisten tervehdys oli yllättäen normaalin hyvän huomenen sijaan takk for sist, mitä ehdin ihmetellä pari sekuntia, ennen kuin hoksasin, että asian on pakko liittyä perjantaina olleisiin pikkujouluihin. Eli se siitä tapakulttuurin hallitsemisesta ja varsinkin miehen selityksestä kyseisen fraasin asianmukaisesta käytöstä. Tosin täytyy sanoa, että tässä tilanteessa fraasin käyttö liittyi sen tyyppiseen tilanteeseen, jossa Suomessa olisin voinut ehkä kuvitella käyttäväni vastaavaa fraasia, mikäli jostakin syystä mieleeni olisi tullut sellaista käyttää.

Tapakulttuuri ja varsinkin erilaiset kohteliaisuusfraasit ja korrektit vastaukset tuntuvat olevan asia, joka vaihtelee maasta toiseen, vaikka kulttuuri ja tavat muuten olisivat hyvin samanlaiset. Fraasien käyttö pitää opetella, jotta ei tietämättömyyttään tule olleeksi epäkohtelias.

Esimerkiksi kiittäminen on periaatteessa yksinkertaista. Sanoo vain takk. Kohteliaampaa on kuitenkin sanoa tusen takk, tuhannet kiitokset, tai jopa tusen hjertelig (takk), paljon kiitoksia tai sananmukaisemmin tuhannet sydämelliset kiitokset. Toisaalta tuhansien kiitosten toivottaminen on niin arkipäiväistä, että se tuntuu kärsineen inflaation. Jos vaikkapa kaupassa kassakuitin saatuaan sanoo tusen takk, kyseessä ei kai kuitenkaan ole kassahenkilöltä mikään erityisen suuri palvelus, joka sen takia pitäisi huomioida nimenomaan tuhansin kiitoksin.

Kun joku kiittää saamastaan palvelusta tai vastaavasta, siihen on Norjassa soveliasta vastata bare hyggelig, oli vain mukavaa auttaa. Tanskalaiset muuten vastaavat det var så lidt, se oli niin vähäistä, vaikka tehty palvelus olisi ollut kuinka suuritöinen ja hankala. Positiivisella asenteella siis mennään ja omia vaivoja vähätellen. Tämä oikeastaan onkin monen korrektiin käytökseen liittyvän fraasin ydin. Ne eivät varsinaisesti kerro sanojansa todellisista tunnoista mitään, vaan ne on tarkoitettu ennen kaikkea ylläpitämään ilmapiiriä. Ja vaikka norjalaiset muuten esiintyvät rentoina ja epämuodollisina, muodollisesti positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen on suotavaa.