tiistai 12. marraskuuta 2013

Korrektia fraseologiaa norjalaisittain

Norjassa on tapana tervehtiä ihmisiä, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan, sanomalla takk for sist, kiitos viimeisestä. Muistan käyneeni miehen kanssa keskustelua tämän fraasin käytöstä joskus pari, kolme vuotta sitten. Minusta oli hieman hassua kiittää viimeisestä ihmisiä, joita en ole nähnyt todella pitkään aikaan, mutta mies vakuutti, että nimenomaan silloin on erityisen soveliasta sanoa takk for sist. Siis vaikkei edes enää muistaisi, missä ja milloin on nähty, kunhan muistaa, että joskus on tavattu.

Muutenkin viimeisestä kiitteleminen tuntui minusta hiukan ylimuodolliselta ja vanhahtavalta. Eihän sitä sanontaa Suomessa kuule muuten kuin vanhoissa Suomi-filmeissä. No, maassa maan tavalla, joten opettelin sanomaan takk for sist puolituntemattomille, hyvänpäiväntutuille ja muille satunnaisille vastaantulijoille, jotka olin joskus tavannut.

Maanantaiaamuna töissä ihmisten tervehdys oli yllättäen normaalin hyvän huomenen sijaan takk for sist, mitä ehdin ihmetellä pari sekuntia, ennen kuin hoksasin, että asian on pakko liittyä perjantaina olleisiin pikkujouluihin. Eli se siitä tapakulttuurin hallitsemisesta ja varsinkin miehen selityksestä kyseisen fraasin asianmukaisesta käytöstä. Tosin täytyy sanoa, että tässä tilanteessa fraasin käyttö liittyi sen tyyppiseen tilanteeseen, jossa Suomessa olisin voinut ehkä kuvitella käyttäväni vastaavaa fraasia, mikäli jostakin syystä mieleeni olisi tullut sellaista käyttää.

Tapakulttuuri ja varsinkin erilaiset kohteliaisuusfraasit ja korrektit vastaukset tuntuvat olevan asia, joka vaihtelee maasta toiseen, vaikka kulttuuri ja tavat muuten olisivat hyvin samanlaiset. Fraasien käyttö pitää opetella, jotta ei tietämättömyyttään tule olleeksi epäkohtelias.

Esimerkiksi kiittäminen on periaatteessa yksinkertaista. Sanoo vain takk. Kohteliaampaa on kuitenkin sanoa tusen takk, tuhannet kiitokset, tai jopa tusen hjertelig (takk), paljon kiitoksia tai sananmukaisemmin tuhannet sydämelliset kiitokset. Toisaalta tuhansien kiitosten toivottaminen on niin arkipäiväistä, että se tuntuu kärsineen inflaation. Jos vaikkapa kaupassa kassakuitin saatuaan sanoo tusen takk, kyseessä ei kai kuitenkaan ole kassahenkilöltä mikään erityisen suuri palvelus, joka sen takia pitäisi huomioida nimenomaan tuhansin kiitoksin.

Kun joku kiittää saamastaan palvelusta tai vastaavasta, siihen on Norjassa soveliasta vastata bare hyggelig, oli vain mukavaa auttaa. Tanskalaiset muuten vastaavat det var så lidt, se oli niin vähäistä, vaikka tehty palvelus olisi ollut kuinka suuritöinen ja hankala. Positiivisella asenteella siis mennään ja omia vaivoja vähätellen. Tämä oikeastaan onkin monen korrektiin käytökseen liittyvän fraasin ydin. Ne eivät varsinaisesti kerro sanojansa todellisista tunnoista mitään, vaan ne on tarkoitettu ennen kaikkea ylläpitämään ilmapiiriä. Ja vaikka norjalaiset muuten esiintyvät rentoina ja epämuodollisina, muodollisesti positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen on suotavaa.

6 kommenttia:

  1. Tuo "takk for sist" ei vieläkään taivu suuhuni, se kuulostaa niin kummalliselta siinä yhteydessä, missä sitä usein kuulee. Eli kun joku puolituttu sen sanoo...tekee aina mieli kysyä, että "kiitos mistä?". Sama ongelma oli pitkään sanonnan "ha det!" kanssa - sekin kuulosti tosi kummalliselta, mutta nyt se jo sujuu :). Ongelmana on varmaankin se, että edelleen käännän nuo fraasit suomeksi, enkä ota niitä vain fraaseina, miettimättä sen kummemmin, mitä ne oikeastaan tarkoittavat. Onhan Suomessakin vastaavia, vaikkapa "Eipä kestä!".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ottanut sen asenteen, että yritän toistella näitä fraaseja asiaankuuluvissa yhteyksissä miettimättä, mitä ne oikeastaan tarkoittavat. :P

      Ei kestä kiittää - se kuuluu aivan samaan sarjaan. Kun sanon "eipä kestä" virolaiselle työtuttavalleni hänen kiitellessään avusta, hänellä on tapana tokaista, että "kyllä kestää!" :D

      Poista
  2. "Takk for sist" on jo tarttunut meikäläiselle. Tuossa kiittämispuolessa olen osannut mokatakin, onneksi oli tutussa porukassa: Olimme viettäneet viikonloppua ystävien luona, ja he olivat tosiaan panostaneet viikonloppuun, pöydät notkuivat herkuista, ohjelmaa oli kehitelty jne. Lähtiessämme halusin kiittää heitä heidän vaivannäöstään ja tokaisin "takk for alt" eli kiitos tästä kaikesta. Sepä onkin kuulemma fraasi jota käytetään hautajaisissa kun kiitetään viimeiselle matkalle lähtijää.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, näitä kommelluksia sattuu itse kullekin. Toivottavasti isäntäväkesi ei kuitenkaan ajatellut, että toivottamalla heille hyvää matkaa manalaan annoit samalla arviosi tarjoiluista. ;D

      Poista
  3. No teilläpäin on sentään kohteliasta meininkiä sillä Suomessa taitaa tänä päivänä olla yleisin "kiittämisen" muoto se "kiitti (+ v - sana).

    VastaaPoista
  4. Juu, täällä ollaan hyvin kohteliaita, kun sille päälle satutaan. Pikkulapsetkin opetetaan kättelemään vieraita lähes heti, kun oppivat sanomaan oman nimensä. ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...