Joulua

Olin juuri saanut eteeni jouluaaton lounaan, lautasellisen puuroa, kun paikalle ilmestyi tonttu. Se hyppäsi pieneen kokoonsa nähden varsin ketterästi ja vaivattomasti ruokapöydälle ja saapasteli puurolautasen ääreen. Puuroa nuuhkaistuaan se avasi sanaisen arkkunsa.

Olen kiertänyt koko syksyn Joulupukin asioilla pitkin maita ja mantuja ja kurkistellut ihmisten ikkunoista. Monta tekstiviestiä olen lähettänyt, joissa olen kertonut ketkä ovat kilttejä ja ketkä tuhmia. Tiedätkös muuten, että Pukillakin on nykyään tietojärjestelmä, jota meidän tonttujen tekstarit päivittävät automaattisesti? Samaan järjestelmään syötetään myös lahjatoivomukset, jotta Pukin pajalla tiedetään tarkkaan, mitä pitää tehdä. Ja jouluaattona pukki saa mukaansa henkilökohtaiset lahjalistat osoitteineen, jotta tietää, mitkä paketit minnekin jaetaan. 

Enpä ollut kuullut, että Joulupukki on noin modernisoinut toimintaansa. Kysäisin, josko Pukilla on myös navigaattori apuna lahjojenjakomatkallaan. Tontun mukaan porot osaavat oikeisiin osoitteisiin ilmankin, kun niillä on aina kesäkausi aikaa opiskella karttoja. Ei siinä mitään navigaattoreita tarvita.

Niin, minä olen tosiaan ollut liikkeellä pitkän aikaa, ja nälkähän siinä tulee, tonttu jatkoi. Huomasin, että täällä on puuro pöydässä, ja ajattelin siksi pistäytyä sisään. Työni alkaa olla valmis tältä joululta, mutta kotiin Korvatunturille on vielä matkaa. 

Katsoin parhaaksi hakea tontulle oman lusikan ja toivotin hyvää ruokahalua. Eihän sitä näin viime hetkellä uskalla riskeerata joululahjojen saantiaan kieltämällä nälkäiseltä tontulta puuroa. Tonttu tarttui lusikkaan ja puurolautanen tyhjeni muutamassa sekunnissa. Melkoinen nälkä sillä tosiaan taisi olla. Syötyään tonttu kiitti ja loikkasi saman tien alas pöydältä.

Hyvää joulua kaikille,se vielä hihkaisi luikahtaessaan ulos ovenraosta.