Keittiökokeiluja: Finnbiff eli poronkäristys norjalaisittain

Norjalainen poronkäristys on nimeltään finnbiff, jonka käännös voisi olla vaikkapa lappalaispihvi. Sitä suositellaan syötäväksi perunamuusin ja puolukkahillon kanssa. Lautaselta löytyy usein myös parsakaalia, joka tuntuu täällä olevan muutenkin varsinainen suosikkivihannes.

Ainekset neljälle hengelle

500 g poronlihaa (mielellään jäistä)

2 rkl voita paistamiseen

250 g tuoreita herkkusieniä 

150 g pekonikuutioita

2 dl vettä

3 dl kermaviiliä*

1 dl maitoa

reilu nokare vuohenjuustoa**

5 katajanmarjaa 

½ tl timjamia

1 tl suolaa

½ tl pippuria

Vuole jäinen liha lastuiksi ja paloittele herkkusienet lohkoiksi. Ruskista liha, sienet ja pekonikuutiot voissa kuumalla pannulla. Älä edes yritä ruskistaa kaikkea kerralla vaan useammassa erässä. 

Laita ruskistetut ainekset pataan. Lisää vesi, kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua 10 minuuttia. 

Lisää kermaviili, maito, vuohenjuusto, murskatut katajanmarjat ja timjami, ja anna hautua viisi minuuttia. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Pidempi haudutusaika ei mitenkään haittaa, vaan syventää makuja. Ruokaa ei kuitenkaan ole enää tarkoitus keittää. Enintään kuumentaa lähes kiehumispisteeseen ja antaa sitten muhia rauhassa.

***
Varsin yksinkertainen ohje siis. Pari ainesosaa kuitenkin poikkeaa suomalaisista vastineistaan.

*Kermaviili - Norjalainen kermaviili eli rømme on suomalaista rasvaisempaa ja vähemmän hapanta. Alkuperäisessä reseptissä käytetyssä "maalaiskermaviilissä" on rasvaa hurjat 35 %, joten suomalaisen peruskermaviilin (10 % rasvaa) sijaan voisi ehkä käyttää myös smetanaa. Creme fraiche saattaa olla liian happaman makuista. Toinen vaihtoehto on korvata maito (osittain) kermalla, jos haluaa kermaisen lopputuloksen. Jos ei ehdoin tahdoin halua lisätä rasvaa, kyllä tähän voi käyttää myös normaalia suomalaista kermaviiliä ilman mitään kermalisää. Hyvää tulee niinkin.

**Vuohenjuusto - Alkuperäisessä reseptissä sanotaan "aitoa vuohenjuustoa", mitä se sitten tarkoittaakin. Mahdollisesti vuohenjuustona olisi tarkoitus käyttää perinteistä norjalaista ruskeaa juustoa, joka on maultaan makeaa. Yksi sen laji on nimittäin nimeltään "ekte geitost" eli aito vuohenjuusto. Meillä kun ei kukaan erityisemmin välitä ruskeasta juustosta, niin vältin ison juustomöhkäleen tuhoamiseen liittyvän ongelman valitsemalla vuohentuorejuustoa, joka toisessa pikkukuvassa on se pienempi nokare kermaviilin vieressä. Epäilemättä tähän käyvät myös muun tyyppiset vuohenjuustot. Määrä on vähän makuasia: ei ylettömästi, mutta sen verran, että vähän tulee makua.

Käyttämäni resepti norjaksi löytyy täältä.

Tunnustus ja suosituksia

Hanne Valdresista, saman Otavan alta, muisti minua pienellä tunnustuksella jo ennen joulua, mutta vasta nyt ehdin siihen vastaamaan. Ensinnäkin kiitos Hannelle, ja sitten tunnustuksen mukana tulevan tehtävän kimppuun.

Tämän tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi sinulle hienon tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogille ja kerro heille siitä kommenteilla.
3. Kopioi post it - lapun kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblogisi jakaa sen eteenpäin.

Seuraamiani blogeja on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, joten taidan nyt unohtaa suosiolla nuo "lempiblogit". Näiden tunnustusten tarkoituksenahan on mielestäni oikeamminkin suositella muille mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia blogeja. Niin kuin Hannekin totesi, näin edistetään verkostoitumista. Sen lisäksi, että haluan suositella seuraavia blogeja, olen valinnut ne myös sillä perusteella, että näille en ole aikaisemmin antanut tunnustusta.

Les! Lue! jota kirjoittaa Reeta. Blogi on uusi tulokas norjansuomalaisten blogien joukossa ja teemoiltaan vähän muista poikkeava eli kirjallisuusblogi, vieläpä kaksikielinen sellainen. Reeta kirjoittaa suomalaisesta kirjallisuudesta norjaksi ja norjalaisesta kirjallisuudesta suomeksi.

Pinon päällimmäinen, jonka kirjoittaja on Sannabanana, on minulle uusi tuttavuus. Blogin teemat liikkuvat akselilla kirjat - tee - Australia. Ulkosuomalaisen elämää siis täälläkin on tarjolla, mutta tuolta pallon alapuolelta.

Ohjeenahan oli jakaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille, mutta taidan jättää saajien nimeämisen tällä kertaa näihin kahteen.

Sen sijaan heitän avoimen haasteen lukijoille, joilla on oma blogi. Ottakaa tämä Post it -lappu itsellenne, jakakaa se eteenpäin ja ennen kaikkea mainostakaa blogianne jättämällä tänne kommentti, jossa muutamalla sanalla kerrotte omasta blogistanne! Jos ette halua lähteä jakamaan haastetta eteenpäin, jättäkää silti se mainos tuonne kommentteihin, jotta sekä minulla että muilla kiinnostuneilla on mahdollisuus löytää lisäluettavaa.

Joulua

Olin juuri saanut eteeni jouluaaton lounaan, lautasellisen puuroa, kun paikalle ilmestyi tonttu. Se hyppäsi pieneen kokoonsa nähden varsin ketterästi ja vaivattomasti ruokapöydälle ja saapasteli puurolautasen ääreen. Puuroa nuuhkaistuaan se avasi sanaisen arkkunsa.

Olen kiertänyt koko syksyn Joulupukin asioilla pitkin maita ja mantuja ja kurkistellut ihmisten ikkunoista. Monta tekstiviestiä olen lähettänyt, joissa olen kertonut ketkä ovat kilttejä ja ketkä tuhmia. Tiedätkös muuten, että Pukillakin on nykyään tietojärjestelmä, jota meidän tonttujen tekstarit päivittävät automaattisesti? Samaan järjestelmään syötetään myös lahjatoivomukset, jotta Pukin pajalla tiedetään tarkkaan, mitä pitää tehdä. Ja jouluaattona pukki saa mukaansa henkilökohtaiset lahjalistat osoitteineen, jotta tietää, mitkä paketit minnekin jaetaan. 

Enpä ollut kuullut, että Joulupukki on noin modernisoinut toimintaansa. Kysäisin, josko Pukilla on myös navigaattori apuna lahjojenjakomatkallaan. Tontun mukaan porot osaavat oikeisiin osoitteisiin ilmankin, kun niillä on aina kesäkausi aikaa opiskella karttoja. Ei siinä mitään navigaattoreita tarvita.

Niin, minä olen tosiaan ollut liikkeellä pitkän aikaa, ja nälkähän siinä tulee, tonttu jatkoi. Huomasin, että täällä on puuro pöydässä, ja ajattelin siksi pistäytyä sisään. Työni alkaa olla valmis tältä joululta, mutta kotiin Korvatunturille on vielä matkaa. 

Katsoin parhaaksi hakea tontulle oman lusikan ja toivotin hyvää ruokahalua. Eihän sitä näin viime hetkellä uskalla riskeerata joululahjojen saantiaan kieltämällä nälkäiseltä tontulta puuroa. Tonttu tarttui lusikkaan ja puurolautanen tyhjeni muutamassa sekunnissa. Melkoinen nälkä sillä tosiaan taisi olla. Syötyään tonttu kiitti ja loikkasi saman tien alas pöydältä.

Hyvää joulua kaikille,se vielä hihkaisi luikahtaessaan ulos ovenraosta.

Piece of cake

Oli tarve leipoa kakku ja Valion resepteistä löytyi madeiralainen porkkanakakku. Valmistusaineet poikkeavat vähän perusporkkanakakun aineksista, mutta eivät ne enimmäkseen mitään kovin eksoottisia ole. Paitsi mahdollisesti jos ollaan Norjassa. Tämän asian mielessäni pitäen lähdin ostoksille siihen lähikauppaan, jossa on parhaat valikoimat.

Munat, vehnäjauhot ja vastaavat tavanomaiset ainekset eivät tietenkään tuota ongelmaa, ja tumman sokerin kohdallakin sai jopa valita, ottaako fariinisokeria vai ruokosokeria. Keltaiset rusinat sen sijaan piti korvata tavallisilla ja ananasmurska pyöräyttää ananasrenkaista. Appelsiinituorejuustoa ei tästä kaupasta löytynyt, mutta arvioin mandariini-ananasjuuston soveltuvaksi korvikkeeksi. Norjalainen maitorahka on aika rasvaista suomalaiseen verrattuna, mutta vähärasvaisempi versio välttää. Maustettuja rahkoja on vain yksi, vanilja, ja se on turhan rasvaista suomalaisen rahkan korvikkeeksi. Ruokotomusokeria en edes olettanut löytäväni. Kakusta tuli ihan syötävä korvaavillakin aineksilla. 

Suomalaisten reseptien kohdalla kuitenkin tuntuu usein tulevan ongelmaksi ainesten saatavuus. Keskikokoisessa suomalaisessa ruokakaupassa on kaikenlaista, mitä keskikokoisesta norjalaisesta ruokakaupasta ei löydy. Siitä voidaan olla montaa mieltä, kuinka tarpeellisia vaikkapa maustetut tuorejuustot tai rahkat ovat, mutta kyllä niitä ainakin minun mielestäni on kiva käyttää silloin tällöin. Jotkut Suomessa hyvin tavalliset asiat taas ovat Norjassa täysin tuntemattomia. Tällainen on esimerkiksi luumumarmeladi. Jos tarkoituksena on tehdä joulutorttuja, marmeladi pitää tuoda Suomesta tai keitellä itse jonkinlainen korvike. 

Aivan oma lukunsa sitten on kauppojen valikoiman epävakaus. Vaikka kaupassa viime viikolla oli jotakin tuotetta, se ei tarkoita, että sitä on saatavilla tällä viikolla. Kaikkien ostoslistalla olevien tuotteiden hankkiminen voi edellyttää käymistä useammassa ruokakaupassa, vaikkei listalla mitään niin erikoista olisikaan. Sekin on mahdollista, että kaupassa on kyllä tuotetta, mutta se on vanhaa. Esimerkiksi hedelmä- ja vihannestiskejä ei monessa kaupassa ole ilmeisesti tapana "siivota" päivittäin. 

Näistä asioista voisi rutista loputtomiin, mutta käytännössä on pakko asennoitua niin, että kaupasta ostetaan sitä, mitä siellä sattuu olemaan. Suomalaisia reseptejä sovelletaan - tai jätetään odottamaan toisia aikoja. Eikä ainakaan pidä laittaa kaikkea yhden kortin varaan ja lähteä ex tempore ja mukamas yhtäkkiä kauppaan jokin tietty, ei aivan norjalaisarkipäiväinen resepti mielessä. Kuviteltuun lopputulokseen pääseminen ei ole aina piece of cake.

Mies muuten sanoi, että nykyään ruokakaupat ovat paljon parempia kuin parikymmentä vuotta sitten. Silloin kaupoissa oli kuulemma lähinnä säilykkeitä. No joo, jos tämä on totta, niin onhan täällä jotain edistystä tapahtunut. 

Haloo?

Muistelen jonkun sanoneen, että eräs mittapuu vieraan kielen osaamiselle on se, pystyykö sitä puhumaan puhelimessa. Puhelimessa puhumisen ja kasvokkain puhumisen erohan on siinä, että puhelimessa kuulee ainoastaan äänen, sanat, muttei näe vastapuolen kehonkieltä. Kehonkielen merkityksen ymmärtää oikeastaan vasta, kun se puuttuu, ja huomaa tarvitsevansa sitä sekä ymmärtääkseen vastapuolta että saadakseen oman viestinsä menemään perille paremmin kuin pelkkien sanojen välityksellä.

Vaikka olen jo jonkin aikaa pystynyt kommunikoimaan norjaksi kasvokkain kaikenlaisissa arkipäivän tilanteissa ilman ylitsepääsemättömiä ongelmia, norjankieliset puhelinkeskustelut ovat aiheuttaneet lähinnä ajatuksia siitä, miten niitä voisi välttää. Miten asian voisi hoitaa muulla kielellä. Tai jättää hoitamatta, jos asia ei ole niin tähdellinen. Sähköpostin kirjoittaminen on helpompaa kuin puhelinsoitto, mutta sitten tosin vastausta saattaa joutua odottamaan ennalta määräämättömän ajan.

Viime viikkoina olen "olosuhteiden pakosta" käynyt muutaman norjankielisen puhelinkeskustelun, jotka yllättäen ovat olleet melko onnistuneita. Keskustelu on näkökontaktin puuttumisesta huolimatta ajanut sen asian, jonka sen on pitänytkin ajaa. Minä olen ymmärtänyt vastapuolta ja vastapuoli minua - ainakin riittävässä määrin.

Kun itse soittaa jonnekin, voi aina valmistautua kirjoittamalla ylös asiat, joista on tarkoitus puhua, sekä tarvittaessa muutaman avainsanan norjaksi, jos eivät ole itselle ennestään tuttuja ja arkipäiväisiä. Sen sijaan jos itse yllättäen vastaa puhelimeen, sormi voi mennä suuhun helpommin. Mutta yleisesti ottaen useimmat asiat hoituvat sillä kielellä, jolla keskustelu on aloitettu.

Kun keskustelukumppanit ovat Oslon seudulta, murre ei tuota ongelmia, koska olen tottunut siihen. Sen sijaan erilaiset maatiaismurteet voivat olla puhelimessa vielä hankalampia kuin muuten. Äskettäin satuin töissä vastaamaan norjalaisen asiakkaan puheluun, ja minulta meni hetki hahmottaa, että soittaja ylipäätään puhui norjaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että puhuttu kieli kuulosti tanskalta, ja sitähän minä en juurikaan ymmärrä. Sillä kertaa piti vaihtaa kieli englanniksi.

Parastahan olisi vain harjoitella puhelimessa puhumista, jotta pääsee eroon rimakauhusta. Ja sitä paitsi tässä voi taas viitata aiempiin huomioihini norjalaisten haluttomuudesta puhua työasioita englanniksi. Kun puhelu koskee tavalla tai toisella vastapuolen työasioita, asian hoitaminen norjaksi saattaa olla jopa yksinkertaisempaa kuin kuunnella huonoa englantia ja ihmetellä, puhutaanko tässä nyt ollenkaan samasta asiasta. 

Suomalaiset stereotypiat

Muutama viikko sitten kirjoitin ulkomaalaisten Norjaan liittämistä stereotypioista postauksessa "Olet ollut Norjassa liian kauan, kun...". Tulipa tässä päivänä muutamana mieleeni kaivella netin syövereistä esiin vastaavanlaisia listoja myös Suomesta, ja kyllähän niitä löytyi. Jopa useampi erilainen.

Osa listatuista asioista pätee myös vaikkapa Norjaan, mutta jotkut listojen laatijoista ovat kiinnittäneet huomiota myös nimenomaan suomalaisiin erikoisuuksiin, ja listattu on sekä positiivisia, negatiivisia että muuten vain omituisia asioita.

Koska näitä stereotypioita ja vastaavia on vaikka kuinka paljon, en ala kopioida niitä tänne tai tehdä käännöksiä, vaan linkkaan tähän muutaman sivun aiheesta kiinnostuneille:

Stereotypioita selitettynä ja osittain kumottuna (englanninkielinen)
Saman listan löysin monesta muustakin paikasta mutta ilman selityksiä.

Amerikkalaisen vaihto-oppilaan (?) näkökulma (engl.)

Saksalaisen vaihto-oppilaan ajatuksia (saksankielinen - kokeile kääntäjää, jos et osaa saksaa!)

Ja pisteenä iin päälle suomalaisvitsejä englanniksi!