Eräänä päivänä, kun sateessa oli sopiva tauko, kävin vähän tutkimassa pihan perällä rehottavaa pusikkoa (kuva viime kesältä). Olen karsinut sitä aika reippaasti ensin viime syksynä ja sitten vielä lisää keväällä ennen lehtien tuloa. Siitä huolimatta paikalla on edelleen pieni viidakko, jossa on sekaisin jasmiketta, ruusua, jalavaa ja vadelmaa. Todennäköisesti jotain muutakin.
Jättitataren torjuntaprojekti on edistynyt, sillä syksyinen ja keväällä jatkunut juurakkojen kaivaminen on selvästi vähentänyt kasvia. Asiaa auttanee se, että olen koko kesän ollut silmä tarkkana ja poistanut uudet kasvustot heti alkuvaiheessa, mahdollisuuksien mukaan juurineen. Naapurin puolella tatarta edelleen on, joten kitkemistä todennäköisesti saa harrastaa jatkossakin, kun en kuitenkaan viitsi mennä naapurin pihaa kaivelemaan.
Pihan perusteellinen kitkeminen johti siihen, että kaikelle syntyneelle puutarhajätteelle piti löytää sijoituspaikka. Talon roskalaatikkoon sitä rikkaruohomäärää en kehdannut kantaa ja kaatopaikalle kuskaaminen olisi kallista, kun määrä ei kuitenkaan ole niin suuri. Ratkaisuna päätin perustaa kompostintapaisen edellämainitun pusikon taakse, jossa se oletettavasti ei häiritse ketään.
Pusikon tutkiminen paljasti, että sen takana olikin jonkun olohuone. Ja keittiö. Ja kenkärivistä päätellen myös eteinen.
Olen kyllä kuullut kesän mittaan puhetta ja kikatusta pensaiden takaa. Se oli kuitenkin yllätys, kuinka paljon tavaraa naapurin tyttö ja kaverinsa olivat sinne kuljettaneet.
Saahan pusikon takana leikkiä, ei minulla sitä vastaan ole mitään. Mutta tässä on nyt yksi pieni mutta. Nämä kyseiset naapurit muuttivat pari viikkoa sitten Etelä-Amerikkaan. Vanhemmat eivät ilmeisesti olleet tietoisia tästä leikkipaikasta ja sinne viedyistä tavaroista, koska ne ovat siellä edelleen. Eipä tässä taida auttaa muu kuin kerätä tavarat jätesäkkiin ja viedä pois. Ei niitä viitsi tuonnekaan jättää maisemaa pilaamaan sitten, kun lehdettömät pensaat eivät enää toimi näkösuojana.
Olen taas kesän mittaan seurannut, mitä naapurit tekevät takapihoillaan. Aika vähän siellä oikeastaan mitään tapahtuu. Jos perheessä on pikkulapsia, nämä saattavat silloin tällöin leikkiä takapihalla. Muu toiminta rajoittuu lähinnä ruohonleikkuuseen. Viereisellä pihalla sekin on ulkoistettu robotille, joka tekemällä päivittäisen työnsä varmistaa, ettei ihmisten välttämättä tarvitse astua pihan puolelle jalallaankaan. Kuvassa näkyvä pyykinkuivaustelinekin on vain silmänlumetta. Ei sitä koskaan käytetä.
Toisen puolen naapuri on käyttänyt takapihan puoleista terassiaan verstaana, jolta monena aamuna on alkanut kuulua sirkkelin ääni vähän turhankin aikaisin. Välipäivinä sekä puutavara että usein työkalutkin ovat saaneet liota vesisateessa ihan kaikessa rauhassa.
Kaikkea tätä elämänmenoa ihmettelee kissakin. Haukansilmä, jolta pieninkään liikahdus ei jää huomaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti