maanantai 6. elokuuta 2012

Naimisiin norjalaisittain

Norjassa naimisiinmenon valmistelu alkaa oletettavasti aika samalla tavalla kuin Suomessa. Sanon oletettavasti, koska en ole koskaan mennyt naimisiin Suomessa ja tietoni sikäläisistä toimenpiteistä perustuvat kuulopuheisiin.

Kirkon varaaminen sujui mallikkaasti jo viime kesänä. Ajoissa varatessa saimme, mitä halusimme, eli Akershusin linnankirkon Oslossa. Sitä voisi verrata vaikkapa Turun linnan kirkkoon - pienehkö kirkko juhlavassa ympäristössä. Linnankirkko on muuten kuninkaan kirkko ja sen kryptaan on haudattu Norjan kuninkaallisia. Juhlapaikan hankkiminen jäi myöhempää ajankohtaan eli kevääseen, joka oli aivan riittävän aikaisin. Muutamista vaihtoehdoista valikoitui Oslo Militære Samfund, joka on sopivasti lähes kirkon vieressä. Sotilaallisesta nimestään huolimatta se on kenen tahansa käytössä nopein käsi voittaa -periaatteella.

Paperisota naimisiin pääsemiseksi ei ollut mielestäni mitenkään erityisen hankala, vaikka ulkomaan kansalainen luonnollisesti tarvitsee dokumentteja myös kotimaastaan. Esteiden tutkintaa varten meidän molempien piti täyttää paitsi lomakkeet, joissa ilmoitimme mahdollisista aiemmista avioliitoista ja lapsista ynnä muusta, myös toimittaa viranomaisille forlovererklæring.

Forlover on naimisiinmenijälle läheinen henkilö, joka kyseisellä lomakkeella vakuuttaa mm. että naimisiin halajava ei ole ennestään naimisissa tai läheistä sukua tulevalle puolisolleen. Forloverille ei oikeastaan ole suoraa suomennosta. Leikkisästi sen voisi kääntää naittajaksi tai kihlaajaksi (forlove = mennä kihloihin), tai jos haetaan vastaavaa suomalaisesta perinteestä, niin sopiva sana voisi olla puhemies. Sama henkilö toimii myös todistajana häissä.

Forlovererklæring on ilmeisesti toisaalta perua vanhoilta ajoita, jolloin väestörekisteriä nykyisessä tarkkuudessaan ei ollut, mutta toisaalta se lienee myös jonkinlainen ratkaisu siihen, että Norjassa on paljon maahanmuuttajia, joista monet eivät pysty hankkimaan virallisia todistuksia entisestä kotimaastaan. Tasapuolisuuden nimissä kaikki naimisiin menijät, myös syntyperäiset norjalaiset, joutuvat esittämään tällaisen todistajanlausunnon naimakelpoisuudestaan.

Päädyimme pitämään pienet häät, joten valmistelut eivät olleet maailmaa mullistavia. Juhlapaikan kanssa sovittiin tarjoilusta ja muista yksityiskohdista, kukkakaupan kanssa morsiuskimpusta ja koristeista - ja ai niin, sen puvunkin kävin hankkimassa oikein Drammenista (pikkukaupunki Oslon lähellä), koska siellä tuntui saavan parempaa palvelua ilman jonotusta ja ajanvarausta kuin Oslosta.

Pienet häät tuntuikin sitten olevan se asia, joka piti suurinpiirtein vääntää rautalangasta erilaisista asioista sopiessa. Jotenkin oletus oli, että naimisiin kuuluu mennä ison vierasjoukon kera ja sen mukaisella budjetilla. Näin ainakin kun Oslossa ollaan ja kirkkohäät ovat kyseessä. No, kun rautalanka oli väännetty, palvelu oli ihan hyvää ja lopputuloskin oli erinomainen. Oikeastaan ainoa paikka, jossa rautalangan vääntämistä ei tarvittu, oli kampaaja. Siellä riitti, että valitsin listalta vaihtoehdon, joka sisälsi vain morsiamen kaunistamisen, ei laumaa morsiusneitoja ja muuta hääväkeä.

Papin kanssa kävimme juttelemassa runsasta viikkoa ennen häitä. Käytiin läpi vihkimisen kulku ja valittiin millaisia sanamuotoja papin halutaan käyttävän. Seremonia oli norjankielinen, mutta pyysin, että pappi pitää puheen englanniksi suomalaisia vieraita silmälläpitäen.

Norjalaisissa häissä morsiuspari istuu yhdessä forloverien kanssa kirkossa alttarin edessä suurimman osan ajasta. Ennen varsinaista vihkimistä morsian ja hänen forloverinsa istuvat vasemmalla puolella ja sulhanen forlovereineen heitä vastapäätä oikealla puolella. Forloverit istuvat lähimpänä alttaria. Itse seremonia on muuten jotakuinkin samanlainen kuin Suomessa ja varsinaisen vihkimisen aikana morsiuspari seisoo vierekkäin papin edessä. Toisin kuin Suomessa, kumpikin vastaa myöntävästi kahteen kysymykseen. Ensimmäinen kysymys kuuluu: Haluatko ottaa NN aviopuolisoksesi? Toinen kysymys: Haluatko rakastaa ja kunnioittaa häntä ja olla uskollinen hyvinä ja huonoina päivinä, kunnes kuolema teidät erottaa? Vihkimisen jälkeen seuraa istumapaikkojen vaihto niin, että sulhanen ja morsiamen forlover vaihtavat paikkaa. Nyt siis morsiuspari istuu yhdessä vasemmalla ja molemmat forloverit oikealla.

Parissa norjalaisissa häissä aikaisemmin olleena odotin mielenkiinnolla, millaisen puheen tämä pappi pitää. Niissä häissä, joissa olen ollut vieraana, papin puheissa on käsitelty varsin maallisia asioita, esimerkiksi jalkapalloa, ja viittaukset kristillisiin näkökohtiin ovat mielestäni jääneet aika vähälle huomiolle. Meidän pappimme olikin sitten perinteisemmällä linjalla ja puhe perustui valitsemiimme Raamatun teksteihin. Ihan asiallista, kun kuitenkin kirkkohäät olivat kyseessä.

Olin yllättävän rauhallinen ennen kirkkoon menoa, mutta sitten kun alttari läheni, alkoi jännittää ja pulssi kiihtyi. Jos minulta olisi heti kirkon jälkeen kysytty, mitä siellä tapahtui ja mitä pappi sanoi, en olisi varmaankaan muistanut yksityiskohtia. Jännityksestä huolimatta pystyin kuitenkin hyvin seuraamaan norjakielistä seremoniaa ja vastaamaan "ja" oikeissa kohdissa. Olisihan se ollut noloa, jos morsian olisi tipahtanut kärryiltä kesken kaiken.

Valokuvat otettiin linnakkeessa, joka tuntui olevan suosittu paikka ottaa hääkuvia. Morsiuspareja nimittäin näkyi useampia. Ennen kuin hääväki siirtyi juhlapaikkaan, otettiin kuitenkin yhteiskuva kaikista sekä kuva meistä ja forlovereista. Nämä kuvat nähtävästi kuuluvat norjalaiseen perinteeseen, koska Suomessa en ole tällaisiin virallisiin ryhmähääkuviin törmännyt. Päivä oli onneksi poutainen, joten kuvissa ei näy märkää morsianta. Kuvien ottaminen noin julkisella paikalla herättää väistämättä turistien ja muiden lauantaipäivää viettävien mielenkiinnon. Onnitteluja huudeltiin sieltä täältä ja taisimme päätyä aika moneen loma-albumiin.

Kuvausten loputtua, kun kasvoissa alkoi jo tuntua kramppi tunnin kestäneen hymyilemisen seurauksena, pääsimme lähtemään vieraiden luo. Kävelimme parin minuutin matkan kahdestamme ja herätimme taas muutaman turistin huomion.

Norjalaiseen hääpäivälliseen kuuluu olennaisena osana puheiden pito. Minua valistettiin, että kunnon häissä pitää olla ainakin viisi puhetta: morsiamen isä, sulhanen, morsiamen forlover, sulhasen forlover ja morsian. Sen lisäksi kuka tahansa vieraista voi pitää puheen, jos siltä tuntuu. Puheet pidetään päivällisen lomassa, minkä ansiosta päivällispäydässä istuminen saattaa venähtää, jos niitä on paljon. Me selvisimme kuudella puheella, mikä näinkin pienissä häissä oli jo hyvä suoritus.

Päivällisen jälkeen siirryimme salongin puolelle seurustelemaan ja tutkimaan lahjapöytää. Sulhasen sisar oli näppäränä naisena jo ennen morsiusparin saapumista avannut paketit, asettanut lahjat näytille ja ennen kaikkea kirjoittanut listan siitä, keneltä mikäkin lahja oli. Tämän listan perusteella meidän pitäisi sitten kiitoskortteja kirjoittaessamme osata kiittää ihmisiä lahjoista lahjan laadun mainiten. Kun kerroin miehelle, ettei tällainen ole yleensä tapana Suomessa vaan kaikkia kiitetään tasapuolisesti samalla tavalla, hän oli suorastaan pöyristynyt.

Sopivan ajan kuluttua ohjelmassa oli vielä hääkakku ja kahvi. Kolmen ruokalajin päivällisen jälkeen minulle olisi riittänyt pelkkä hääkakku, mutta sehän olisi norjalaisittain ollut ennenkuulumatonta. Hääkakun lisäksi tarjolla kuuluu olla valikoima pienempiä kakkuja. Siis nimenomaan kakkuja - ei pikkuleipiä, piirakoita, suolapalaa tai vastaavaa, jota suomalaisissa häissä on kahvin kanssa. Usein on tapana, että kakkuja leipovat morsiusparin läheiset ystävät ja sukulaiset. Päivittelin tätä tapaa juhlapaikan ruotsalaisen hovimestarin kanssa, joka kertoi nähneensä häitä, joissa on ollut laskennallisesti puoli kakkua jokaista vierasta kohden. Melkoinen kakkumäärä siis. Miehen kanssa pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen, että lisäkakkuja tulee vain yksi eli tässä asiassa otettiin järki käteen.

Päivä kului lopulta varsin nopeasti ja hotellin lakanoihin nukahti väsynyt mutta onnellinen pariskunta.


26 kommenttia:

  1. Tsemppiä kiitoskorttien kirjoittamiseen! :) Mielenkiintoinen postaus, en ole ollut norjalaisissa häissä joten oli hauska kuulla miten hommat täällä hoituvat. Ja ihania loppukesän päiviä tuoreelle pariskunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi niitä kortteja ei ole ihan kamalan paljon. Minun hommakseni se kuitenkin tulee, kun aletaan käsialoja vertailla ;D

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Miten teillä oli häissä kieliasiat hoidettu (siis tuon kirkko-osuuden lisäksi), esimerkiksi nuo puheet, pitikö jokainen omalla äidinkielellään vai esim. englanniksi? Oliko kavereita värvätty tulkeiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puheet pidettiin englanniksi yhtä (sitä "ylimääräistä") lukuunottamatta. Vain yksi aikuisista vieraista ei osannut englantia ja hänelle vieruskaveri käänsi pääkohdat.

      Poista
  3. Olipa tosiaan mielenkiintoinen kirjoitus! Hassua, että noinkin paljon tavat eroavat. :D Onnea vielä täältäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies olisi varmaan aivan huuli pyöreänä suomalaisissa häissä näiden erojen takia. Norjalaisilla kun tuntuu usein olevan käsitys, että eikös tavat ole kaikkialla (ainakin Pohjoismaissa) samanlaiset kuin Norjassa... :P

      Poista
  4. Onnea vielä! Tekee mieli kommentoida muutamaa asiaa. Eikös "forlover" ole suomeksi kaaso/bestman? Näin minä olen ainakin sen omassa päässäni kääntänyt. Minun kokemukseni mukaan norjalaiset häät ovat usein pienempiä kuin suomalaiset, esim. omia 70 hengen häitämme monet norjalaiset pitivät isoina. Puheet ovat tosiaan iso osa norjalaisia häitä (ja muitakin juhlia), ja meilläkin puheita oli tosi paljon, varsinkin kun kaikki puheet käännettiin vielä sille toiselle kielelle. Minuakin on huvittanut se, että kiitoskortissa pitää mainita lahja, mutta viime aikoina olemme saaneet myös valmiiksi painettuja "kiitos muistamisesta" -tyylisiä kortteja, joten olisikohan tuo tapa väistymässä pikku hiljaa? Minä laitoin kyllä miehen kirjoittamaan nuo norjalaisille menevät kiitoskortit, käsialasta huolimatta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa forlover on kaaso/bestman, mutta tämä norjalainen nimityshän ei erottele morsiamen ja sulhasen nais- ja miespuolisia avustajia/todistajia. Forlover on myös henkilö, jollaisen viranomaiset edellyttävät naimisiin menijällä olevan. Englanninkielisissä ohjeissa ja lomakkeissa sen käännös on "sponsor". Tässä kirjoituksessahan käsittelin forloveria ensisijaisesti siitä virallisesta näkökulmasta, jolloin kaaso/bestman ei kerro koko totuutta.

      En osaa sanoa, minkä kokoisia norjalaiset häät ovat keskimäärin. Niistä kaksista häistä, joissa olen ollut täällä, pohjoisnorjalaisissa oli vajaat sata vierasta, oslolaisissa 30-40. Meidän tapauksessa alle 20 hengen häät, todellakin pieni perhejuhla, olivat mitä ilmeisimmin keskivertoa huomattavasti pienemmät. Pienimuotoinen rautalanganvääntö järjestelyistä sovittaessa oli tarpeellista, jotta meille ei väkisin myyty "pieniä 40 hengen häitä", siis paljon tarvetta suurempia ;)

      Poista
  5. Kiva postaus. Me menimme naimisiin Suomessa, joten sain viettää päivää tutun kaavan mukaan. Norjalaisten tapa esitellä lahjat on meille suomalaisille hyvin vieras tapa. Tyttäreni rippijuhlissa, joissa suurin osa lahjoista oli rahalahjoja, kirjoitettiin ylös summa ja antaja - vieraiden nähtäväksi myös ! Puheita ja lauluja täällä todellakin rakastetaan ja sama koskee kakkuja. Rippijuhliinkin ilmottautui vapaaehtoisia kakuntekijöitä jo puoli vuotta ennen juhlapäivää ja kälyni toi juhliin pari "ekstra-kakkua" varmuuden vuoksi :D Onnea ja voimia kiitoskorttien kirjoittamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lahjojen listaaminen - ja listan näkyvillä pito - on mielestäni vähän kaksipiippuinen asia. Toisaalta on kiva, että morsiuspari voi ihan omasta mielenkiinnostaan tarkistaa jälkeenkinpäin, keneltä mikäkin lahja tuli. Toisaalta se mielestäni asettaa tarpeettomia paineita lahjan antajille, kun on kaikkien nähtävillä, kuinka arvokkaan lahjan kukakin on antanut.
      Kakkukulttuuri, niinpä... norjalaiset rakastavat makeaa ;D

      Poista
  6. Oi kuinka mielenkiintoisia eroja Suomeen verrattuna :). Kyllä mullekin norjalainen mies kelpaisi, nyt kun Olympialaisia on tullut katsottua niin kaikkihan ne näyttäisi olevan enemmän tai vähemmän komeita... Mistä vaan semmoisen löytäisi, hihii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tule Norjaan katselemaan, mitä täältä löytyy ;D

      Poista
  7. Kiva kun kerroit naista eroista taalla:) Sponsor.. meillæ kun oli ristiaiset niin pappi kertoi, etta kummi on niin kuin sponsor eli nuo henkiløt ovat olleet teidan haakummeja;)
    Janna toi lahjajuttu. Mekin ollaan saatu kortteja joissa kiitetaan juuri siita meidan antamasta "vaaleanpunaisesta" vauvan hatusta jne:) En tiennyt etta se on tapa:)
    Onnea viela haaparille!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mikä ettei forlover ole vähän kuin kummi :)

      Poista
  8. Olipa mielenkiintoista lukea näistä eroista. Yhdet ehdottomasti parhaista häistä joissa olen ollut löi juuri suomalais-norjalaiset, vaikkakin Suomessa.

    Ja mullakin on muutama valokuva otettuna joistain hääpareista ulkomailla, jään kyllä katsomaan jos paikalle osun :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä linnoituksen puistossa oli turisteilla monta hääparia katseltavana ja pari yksittäistä morsiantakin =)

      Poista
  9. Hah, kiitos selityksestä, en olekaan vielä joutunut norjalaisiin häihin. Vahvistaa päätöstäni joko a) olla menemättä naimisiin norjassa tai b) hankkia siviilivihkiminen ilman juhlia.

    A lienee se todennäköisin vaihtoehto, koska kuulemma anoppikokelas ei koskaan antaisi anteeksi kohtaa b.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisältääkö vaihtoehto a naimisiinmenon Suomessa? Häiden siirtäminen toiseen maahan auttaa vain osittain, koska norjalaiset vieraat varmasti pitävät huolen siitä, että puheita on riittävästi ;)

      Poista
  10. Paljon onnea, molemmille! Oli kiva lukea noista eroista. Itsekin olen ollut norjalaisissa häissä, mutten noita eroja niin huomannut tai edes ajatellut. Toi lahjasta kiittäminen on kyllä aika jännä, onneksi sulla ei oo parin sadan vieraan kiitoskorttien kirjoittamista edessä ;)

    Aurinkoista kesänjatkoa! T. Mervi Islannista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suomalaisten ja norjalaisten häiden erot näkyvät varmaan selvemmin, kun on itse järjestelemässä häitä ja muutenkin keskipisteessä.

      Poista
  11. Paljon onnea teille molemmille!!

    VastaaPoista
  12. Oon itse ollu vaan yksissä Norjalaisissa häissä, miehen siskon ja niistä ei kyllä jääny kovin hyvää kuvaa :D
    Vihkiminen alkoi klo 13 ja sitten ruokaa tarjoiltiin klo 20 aikaan. Hiukka ehti hiukoa jo siinä vaiheessa!

    Mulle myös puheita-pitkin-ruokaa ei oikeen oo luonnollista, kun on kasvatettu niin, että kun joku puhuu niin syöminen keskeytetään ja keskitytään siihen puhujaan ja sen puheeseen. Tässä tapauksessa en kyllä raaskinu laskea haarukkaa kädestä, kun oli sellanen olo, jotta taju lähtee jossei saa sapuskaa!

    Kakun leikkaus oli myös ihan ihmeelliseen aikaan, puolilta öin! Olin ihan järkyttynyt ja myös hiukka pettynyt, koska en jaksanu ollenkaan valvoa niin myöhään (olin ~vk 22 raskaana), joten kakku jäi meiltä välistä. Höh!

    Samoin mulle henk.koht. toi lahjojen esittely oli jotenki hurjan tökeröä! Siellä oli meidänkin kortin väliin joku kirjottanu näppärästi "700kr" mikä annettiin lahjaksi :D Oli tosi mieltä ylentävää kattella, kun vieraat kierteli lahjapöytää ja tuhahteli erinäisten lahjojen kohdalla. Oisivat samantien jättäneet hintalaputkin kiinni. Me tosin saatiin noinin vaatimaton summa anteeksi, koska kuitenkin lennettiin Ruotsista paikalle ja siihenkin meni jo rahaa.

    Meidän omat häät oli sitten enempi Suomalaiset, onneksi! Meilläkin oli itseasiassa alla 20 henk. häät, tai oisko ollu 18 vierasta + me itse. Kakkua ei ollut, kun ravintolassa missä juhlittiin ja syötiin kuului ryhmä-menuun jälkkäri. Lahjatkin avattiin jo edellisenä päivänä, kun ei viittitty niitä raijata mukana hotellille metrossa :D

    Onnea teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisissa niistä norjalaishäistä, joissa olen ollut vieraana, vihkiminen oli aikaisin iltapäivällä ja juhla alkoi vasta pari, kolme tuntia sen jälkeen. Siinä sitten ihmeteltiin, että miten kulutetaan aikaa... Taidettiin itse asiassa vaihtaa tavalliset vaatteet päälle ja käydä välipalalla, kun päivälliseen tosiaan oli reilusti aikaa.

      Poista
  13. Meillä ei valitettavasti ollu sitä luksusta käytettävissä. Häät oli keskellä ei-mitään ja kirkonkylällä kaikki meni kiinni klo 15:00 jos oli auki ylipäänsäkään. Olis kyllä ollu kiva etukäteen tietää tuokin, niin oltais ostettu jotain sapuskaa meidän huoneeseen missä yövyttiin. Noh, tulipahan sekin nähtyä, ei liene hääkutsuja luvassa Norjaan ihan piakkoin kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo häät olivat onneksemme pikkukaupungissa, jossa oli mahdollista pistäytyä kahvilassa. Ja onneksi meillä oli auto käytössä, koska majapaikastamme olisi ollut vähän pitkä kävelymatka ruuan luo. Mutta se on kyllä ikävää Norjassa ja erityisesti pikkupaikkakunnilla - varsinkin jos asiasta ei ole tietoinen - että kaikki kaupat ja mahdollisesti muutkin ruoan lähteet menevät kiinni todella aikaisin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...