Puutarhaprojekti jatkuu

Talvi on onnellisesti takana - on itse asiassa ollut jo muutaman viikon - ja puutarhaprojekti jatkuu taas. Viime kesä meni pienempiä juttuja tehdessä, pahiten silmään pistäviä kohtia kohentaen, ja pihan tilaa ihmetellessä. Tänä kesänä on tarkoitus raivata takapihaa niin, että se alkaa vähitellen näyttää pihalta eikä joutomaalta.

Etupihan kukkapenkkiin viime kesänä ja erityisesti syksynä tehdyt istutukset tuottavat tulosta jo nyt keväällä, kun sipuleista on versonnut ensin krookuksia ja narsisseja ja nyt parhaassa kukassa olevia tulppaaneja. Tämä itse asiassa näyttää nyt hienommalta kuin naapurin kukkapenkki, ja hyvä niin.

Penkin toisessa päässä on kitukasvuinen pioni, jonka kaivoin ylös ja syvensin istutuskuoppaa. Kuopasta nousi, eikä ihan yllättäen, melkoinen kasa kiviä, vaikka muistaakseni poistin niitä aika paljon juuri samasta kohdasta jo vuosi sitten. Vajaa puoli metriä syvän kuopan kaivamiseen kului mukavasti auringonpaisteesta nauttien noin tunti, kun kiviä piti kammeta irti savesta milloin milläkin apuvälineellä.

 

Muutkin istutukset näyttävät selvinneen talvesta, mutta valitettavasti talvehtijoiden joukossa on niitäkin eliöitä, jotka mieluiten saisivat pysyä poissa minun pihaltani. Minikokoisia lehtokotiloita löytyi kourallinen viimevuotisten perennanoksien seasta. Näissä näytettiin olevan kotona, joten keräsin kotilot pois. Myös kevään ensimmäinen espanjansiruetana on havaittu. Näitä kahta nilviäislajia tuntui viime kesänä olevan piha täynnä. Jos jollakin on hyviä vinkkejä niiden torjuntaan, sellaiset otetaan mielihyvin vastaan.

Etanamyrkky on jo kokeiltu. Ei tehoa, ellei sillä sitten ole tarkoitus peittää maanpintaa.

Sitten takapihan puolelle. Tältä siellä näytti pääsiäisen aikoihin. Ei suoranaisesti houkuttele viettämään kesäpäivää kukkien ja perhosten keskellä, vai mitä? Toivottavasti voin jossain vaiheessa esitellä tämän before-kuvana, jonka maisemaa on vaikea tunnistaa after-kuvien puutarhaidyllistä.

Tämän pihan perusongelma - yksi niistä - on kivisyys. Ilmeisesti lähes koko piha on täytemaata, ja täyttö on tehty enimmäkseen erikokoisilla kivillä. Joukossa on myös isompia ja pienempiä betoninkappaleita, jotka lienevät peräisin jostakin tällä paikalla ennen muinoin sijainneesta rakennelmasta. Tai toisaalta, enhän minä tiedä, vaikka koko kulmakunta olisi yhtä kivinen kuin meidän takapiha. Paikalliset kalliot näyttävät olevan sitä sorttia, josta putoilee jatkuvasti kiviainesta maahan. Se, mikä ei rapaudu itsestään, räjäytetään pois tieltä taloja ja teitä rakennettaessa. Ja jonnekinhan ne kivenmurikat pitää sitten sijoittaa, kuten pihantäytteeksi.

Eikä kiviaines pääse loppumaan kesken, koska noita kallioita ja vuoria täällä riittää.

Pari viikkoa sitten kävin puutarhamessuilla hakemassa inspiraatiota. Olihan siellä näytteillä vaikka minkälaisia ratkaisuja kiviseenkin pihaan. Kiviähän voisi käyttää vaikka koristeina ja sommitella niistä ja kukista kauniita kivikkopenkkejä. Varsinkin näin nurmikon keskellä sellainen näyttää oikein kivalta.

Ai niin, se nurmikko, potentiaalinen murheenkryyni. Takapihalla nurmikkoa tuskin nähdään vielä tänä kesänä, koska ensin pitää saada mahdollisen tulevan nurmikentän ympäristö siihen kuntoon, ettei tarvitse sitten ihan heti mennä tallaamaan versovaa ruohoa. Ja pitäisi myös keksiä, miten takapihalle saadaan nurmikon vaatima multakerros. Kuvista nimittäin näkyy reitti takapihalle. Jyrkkä rinne, jossa on pari pegerrystä. Eikä lähellekään pääse minkäänlaisella peräkärryllä. Kottikärryjenkin kanssa tekee tiukkaa, mutta naapurien pihojen kautta voisi ehkä kärrätä jotain. Sitten tosin matkaa on vähän enemmän, ja se multakuormakin pitäisi kipata jonnekin. Parkkipaikalle? Ehkei kuitenkaan.

Jonkinlainen pieni nurmikon aihio sen sijaan löytyy talon päädystä. Pohjoispäädystä, jonne aurinko ei paista. Joka myös on kivillä täytettyä maata. Ja jossa viihtyy erinomaisesti lähinnä sammal. Lueskelin maanparannusohjeita, ja niissä neuvottiin lisäämään nurmikolle hiekkaa. Se parantaa maan koostumusta ja torjuu sammalta. Loistavaa! Mutta kun ryhdyin etsimään sitä hiekkaa, niin eihän sitä tästä maailmankolkasta noin vain löydykään. Suomessa jos vähän maata kaivelee sieltä täältä, niin ennen pitkää vastaan tulee hiekkaa. Täällä tulee vastaan kiveä. Taloyhtiön hiekoituslaatikossakin on hienoksi jauhettua sepeliä. Kun oikein mietin, niin enpä muista koskaan nähneeni norjaista hiekkakuoppaa.

Googlasin asian, eikä hiekkaa todellakaan näytä olevan tarjolla missään. Paitsi sellaista oikein hienoa asennushiekkaa, jota saa ostaa säkkikaupalla rautakaupasta tai vastaavasta. Se ei taida käydä tähän tarkoitukseen. Googlasin lisää ja selvisi, että kukkapenkin maanparannukseen käytetään lecasoraa. Siis hiekan sijaan. Ei taida lecasorakaan sopia nurmikon alustaksi. Platasjenissa (suom. Plantagen) törmäsin yllättäen hiekkasäkkeihin. Tämä hiekka oli tarkoitettu hiekkalaatikon täytteeksi, ja tuoteselosteessa sen luvattiin soveltuvan erinomaisesti hiekkakakkujen tekoon. Alkuperämaa Ruotsi. 

Lopulta lähdin kaupasta kotiin hiekkasäkin ja lecasorasäkin kanssa. Hiekkaa nurmikolle ja lecasoraa kukkapenkkeihin turpeen kanssa pehmittämään savimaata istutuskuntoon.

Takapihaa lapiolla ja talikolla tökkiessä on kyllä muutaman kerran tullut mieleen, että tällainen kivistä laadittu piha voisi olla helpoin ratkaisu. Ei tarvitsisi yrittää hampaat irvessä kaivaa istutuskuoppia ja sitten miettiä, miksei mikään sittenkään kasva, ja ottaa taas lapio kauniiseen käteen ja yrittää kaivaa syvempi kuoppa. Kiviäkin olisi omasta takaa. Ei tosin noin kauniin pyöreitä.

 

Päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja parhaani mukaan sopeutua elämään kivien kanssa. Irtokiviä oli kertynyt takapihalle melkoinen kasa viimekesäisten kaivauskokeilujen seurauksena. Jonnekinhan ne pitää sijoittaa, ja pois kantaminen olisi liian vaivalloista. 

Ensin lapio käteen ja kaivamaan pientä syvennystä isommille kiville. Sitten kivien sovittelua paikoilleen vierekkäin ja päällekkäin. Tämä on sellaista hommaa, jossa miehestä ei ole apua kuin korkeintaan isompien kivien liikuttelijana. Hänellä ei ole visiota pinoamisesta, kuten ei ollut halkopinoakaan tehdessä.

Ja tällainen on tämänhetkinen tilanne. Pengerrys pysyy koossa, yläpuolella oleva maa ei ole ainakaan vielä alkanut valua minnekään ja ensimmäiset kasvitkin on istutettu. Kiviä on runsaasti jäljellä, joten pienen pätkän pengerrystä voisi vielä vielä askarrella.

Tällaiseen rakennelmaan tuli inspiraatio naapurien pihoja katsellessa. Ilmeisesti monilla muillakin on ollut pihallaan enemmän kiviä kuin on jaksettu kantaa pois. Ja onhan kivipengerrys kauniimman näköinen laudoista rakennettu, jollainen pihasta myös löytyy. Sitä ei valitettavasti taida kovin helposti pystyä korvaamaan millään muulla.

Tästä on lähdetty liikkeelle:
Puutarhaprojektin alkutilanne viime keväänä.
Kesäinen viidakkonäkymä ja raivaustyön alku.