Puita

Norjalaiset, ainakaan tällä seudulla, eivät näytä yleensä kovin paljon panostavan pihanhoitoon. Tavallisin ratkaisu on nurmikko, jonkinlainen aita ja pari puskaa. Tällä ratkaisulla selvitään vähällä työllä - ruohonleikkaus silloin tällöin ja pensasaidan leikkaus kerran vuodessa riittää.

Nyt keväällä silmään pistää kuitenkin eräs toimenpide, jota näytetään harrastettavan erityisen innokkaasti. Joka puolella näkyy typistettyjä puita. Niitä on pihoissa, teiden varsilla, pellon pientareilla. Puusta leikataan viimevuotiset versot ja kesän kuluessa  puu kasvattaa uudet. Varsinkin tähän aikaan vuodesta puut näyttävät aika karuilta, kun jäljellä on usein vain runko.

Erityisesti saarnet ovat leikkauksen kohteena, mutta monilla puidenleikkaajilla näyttää olevan tapana käsitellä kaikki puut samalla tavalla. Jotkut puut kasvattavatkin pensasmaisen  tupsun uusia versoja varsinkin, jos puu on vanha ja useaan kertaan samasta kohdasta leikattu.

Toiset puut sen sijaan eivät oikein näytä ymmärtävän, mitä niiden pitäisi tehdä. Esimerkiksi typistetty koivu on usein aika onnettoman näköinen. Ilmeisesti leikkauksella on myös tarkoitus muotoilla puita leveämmiksi ja pitää ne matalina, kun runko ja ylöspäin pyrkivät oksat katkaistaan. Täytyy sanoa, että minä en ihan ymmärrä puiden typistämisen hienoutta, koska minun silmissäni monet leikatut puut eivät ole hyvän näköisiä.

Omenapuita on aika monilla pihoilla ja ne ovat lähes poikkeuksetta leikattuja. Muutama paksumpi oksa ja leveyttä enemmän kuin korkeutta. Jos omenapuusta leikataan kaikki pikkuoksat pois joka vuosi, tekeekö puu koskaan omenoita? Ehkä näiden himoleikkaajien omenapuiden ei ole tarkoitustaan tuottaa hedelmiä, vaan ainoastaan koristaa pihaa.

 

Meidänkin takapihalta löytyy saarni, jota joku on joskus typistänyt. Siitä näyttää kuitenkin olevan jo jonkin verran aikaa, koska puu on ehtinyt kasvattaa näinkin pitkät oksat. Suorastaan latvuksen. Minä en ole ajatellut leikkaavani latvusta pois, korkeintaan muutaman alempaa rungosta versovan oksan, koska puu ei tuollaisenaan häiritse ainakaan minua.

En sitten tiedä, mitä naapuri ajattelee tällaisesta villiintyneestä puusta tontin rajalla. Naapurilla ei ole puita omassa pihassaan, mutta hän näyttää hoitavan pensaita leikkaamalla ne lähes juuresta poikki kun ne kasvavat liian suuriksi. Viime syksynä katselin naapurin kanssa meidän pihassamme kasvavaa aika isoa jasmiketta ja tuumasin ääneen, että taidanpa vähän leikata sitä. Naapurin neuvo oli leikata juuresta poikki niin kuin hän oli tehnyt omalle jasmikkeelleen. Minä kuitenkin tyydyin pienentämään pensasta vain karsimalla isompia oksia sieltä täältä, jotta pensas kukkii tänäkin vuonna.

Ehkä minä olen täkäläisen normin mukaan täysin harhateillä, kun ihailen tällaisia vanhoja suureksi kasvaneita puita, joita ei ole leikattu.