Omat eväät

Viime sunnuntai-iltapäivänä havahduin ruisleipäpaketti yhdessä ja Fazerin suklaalevy toisessa kädessä ajatukseen, miten ulkomailla asuminen vaikuttaa tax-free-ostoksiin. Olin sillä hetkellä Helsinki-Vantaalla ja lentoa odotellessa kulutin aikaa shoppaillen.

Jos keskiverto lentomatkailija ostaa täyden lastin alkoholia, niin minun ostoskoristani sitä ei löytynyt lainkaan. Oli muuta, paljon olennaisempaa ostettavaa. Eihän Suomessa voi käydä ilman, että täydentää varastoja niillä tuotteilla, joita Norjasta ei saa.

Ostoskoriin päätyi siis ruisleipää, suklaata, karjalanpiirakoita ja vihreitä kuulia. Ruisleipäpaketteja koriin lappaessani mietin, onkohan tässä nyt varmasti riittävästi ottaen huomioon sen, milloin oletettavasti pääsen seuraavan kerran leipäostoksille. Toisaalta piti ottaa huomioon myös se, että kykenisin rahtaamaan kaikki laukkuni ja nyssäkkäni Gardemoenilla junaan ja Askeriin tultaessa junasta ulos ja seuraavaan kulkuvälineeseen.

Ei tässä tilanteessa mitään uutta ollut edellisiin Suomen-vierailuihin nähden. Mutta jostakin syystä satuin tällä kertaa kiinnittämään tietoisesti huomiota asiaan.

Lentokentän kaupoissa on se ehdottoman hyvä puoli, että ruisleipäostokset ja vastaavat voi tehdä siellä. Ja jos mukana on ruumaan menevä matkalaukku, sen voi täyttää muilla ostoksilla ja siten maksimoida matkan aineellisen hyödyn.

Kaupungilta löytyy tuliaisiksi lähes aina vaatteita, koska valikoima on parempi ja hinnat halvemmat kuin Norjassa. Niiden lisäksi kannattaa ostaa asioita, joita Norjasta ei saa, kuten suomalaisia lehtiä tai reseptivapaata matolääkettä kissoille tai näin joulun edellä luumumarmeladia joulutorttuihin.

Mieskin on jo ilmeisesti tottunut siihen, että Suomesta palatessani tyhjennän pari kassillista tavaraa keittiön puolelle, koska ei enää kommentoi asiaa. Joskus itselle saattaa hetkellisesti tulla mieleen ajatus, että onkohan tämä nyt ihan järkevää. Parin sekunnin miettimisen jälkeen totean, että tietenkin se on.

Kuvat netistä