Jostakin syystä Pori näyttää nykyään paljon paremmalta kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Se tuli todettua lomalla. Kompakti kaupunki, josta löytyy kaikki tarvittava, ja nykyään jopa opiskelumahdollisuuksia ihan eri malliin kuin silloin, kun minä lukion jälkeen suuntasin muualle oppia saamaan.
Kaupungilla liikkuessa taisi miehenkin käsitys suomalaisten kielitaidosta kohentua, kun yhdessä kaupassa myyjä palveli sujuvalla englannilla ja vaihtoipa vielä kielen ruotsiksi, kun totesi asiakkaan skandinaaviksi. No myönnettäköön, että siinä ruotsinkielisessä vaiheessa minäkin olin positiivisesti yllättynyt.
Saunanlämmitys mökillä sujui vanhalla rutiinilla miehen antamista ohjeista huolimatta. Mieskin saunoi, vaikka ei ole edelleenkään sisäistänyt saunan merkitystä suomalaiselle kulttuurille saatikka ihmisen ruumiilliselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Tässä suhteessa on siis vielä koulutettavaa. Sekä järvessä että saunassa hyvin viihtynyt viikonloppulapsi sen sijaan ei antautunut ennakkoluulojen valtaan vaan heitti löylyä sellaisella innolla, että aikuisten piti huomauttaa kuumuudesta ja sopivasta välimatkasta kiukaaseen.
Metsässä käytiin toteamassa puiden kasvu ja mustikoiden ja metsämansikoiden määrä. Havaintoni norjalaisten luontosuhteesta perustuvat edelleen varsin rajalliseen ihmisjoukkoon, mutta minusta tuntuu, että metsä ei inspiroi norjalaisia ollenkaan samalla tavalla kuin suomalaisia. Kun suomalainen lähtee samoilemaan metsän siimekseen linnunlaulua ja tuulen huminaa hongikossa kuunnellen, norjalainen kiipeää vuorelle ja määränpäänsä saavutettuaan ja Kvikklunsjinsa syötyään laskeutuu taas tyytyväisenä alas.
Koko lomaa ei sentään vietetty luonnon helmassa, vaan käytiin tutustumassa myös nykyajan ihmeisiin, joita Norjasta ei löydy. Olkiluodossa kolmannen ydinvoimalan ja jätteen loppusijoitusluolaston rakennustyöt ovat edelleen käynnissä. Näille työmaille ei luonnollisestikaan päässyt pällistelemään, mutta turistien ja muiden uteliaiden iloksi alueelle on jossain vaiheessa avattu vierailukeskus, jossa esitellään laitoksen toimintaa. Kaikesta maksamaan tottuneen norjalaisen ihmeeksi keskukseen pääsi ilmaiseksi, eikä edes pysäköinnistä tarvinnut maksaa.
Omakotitalojen pihoja katsellessaan viikonloppulapsi teki huomion, että kaikilla on marjapensaita ja monella myös omenapuita. Kyselin, että mitäs siellä kotipihassa äidin luona kasvaa. - Ruohoa ja jokin marjaton pensas. Mutta nyt kyllä pyydän äitiä hankkimaan marjapensaita.
Onni on syödä marjoja suoraan pensaasta ja nakertaa vielä vihreää ja hapanta omenaa.
*Ydinvoimalan kuva on lainattu Wikipediasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti