Viime viikolla satoi lunta. Oikein reilusti. Sitä taisi tulla pari, kolme päivää lähes yhteen menoon. Ei mitään isoa lumipyryä, mutta pienempikin intensiteetti riitti pitkällä aikavälillä kasvattamaan lumipeitteen paksuutta huomattavasti.Torstaina oli lumikaaos, kun auraus ei pysynyt lumisateen tahdissa. Aamulla töihin lähtiessä auto meinasi jäädä lumikinokseen kiinni ensimmäisen kerran heti autokatoksesta tielle peruuttaessa. Kokeilin ensin vauhdilla peruuttamista, mutta vauhti hyytyi ennen kuin auto oli tiellä. Ei auttanut muu kuin ottaa lapio käteen ja luoda lumikinokseen auton mentävä käytävä.
Jos joku nyt miettii, että missä se mies oli tämän tapahtuessa, niin vastaus on että unten mailla. Miehellä on joustava työaika - minulla ei - ja päättipä sitten sopivana päivänä ottaa aamusta pari tuntia vapaata, kun ei siellä töissä ole nyt mitään. Höh!
Auraustilanne oli siis kaukana normaalista, samoin jonojen pituus ja vauhti. Normaalijonoilla työmatkaan menee noin 25 minuuttia, tällä kertaa 45 minuuttia. Työkaverini Mari ja minä tuuraamme tarvittaessa toisiamme. Viittä vaille kahdeksan sain Marilta viestin, että hän on myöhässä. Bussi oli jäänyt tulematta. Ilmoitin sitten töihin, että me molemmat tulemme myöhässä. Onneksi oli hiljainen päivä, loppiainen sekä Suomessa että Ruotsissa.
Töistä lähtiessä lunta oli edelleen joka paikassa. Työpaikan pihaa ei ollut aurattu eikä myöskään sieltä tielle johtavaa pikku ylämäkeä. Pihassa pystyi kuitenkin ajamaan ilman suurempi ongelmia, mutta ylämäki arvelutti. No, paras tapahan on ajaa vauhdilla ylös ja pysähtyä vasta tasaisella. Tämä oli siis suunnitelma, mutta sen torpedoi pyöräilijä (!), jota väistääkseni minun piti pysähtyä pari metriä liian aikaisin. Sen jälkeen auto ei enää liikkunut eteenpäin. Taaksepäin se suostui liikahtamaan pienen matkaa ja jämähti sitten täysin paikalleen.
Mutta eipä aikaakaan, kun ensimmäinen ohikulkija tuli tarjoamaan työntöapua. Puolen minuutin päästä auton takana oli jo kaksi avuliasta. Siitä sitten yritettiin eteenpäin, onnistumatta, mutta sitten auto suostuikin taas liikkumaan taaksepäin. Mäki alas ja uudelleen vauhdilla ylös. Juuri ja juuri auto sai punnerrettua itsensä tielle asti.
Jonot eivät paljon olleet aamusta muuttuneet, joten soitin miehelle, että tulen sitten kun tulen.
Tänään lunta oli edelleen, kaaosta ei sentään enää. Mutta ei sellaista välttämättä tarvita tapahtumarikkaaseen päivään.Aamu alkoi taas episodilla. Ensimmäisessä vähän isommassa risteyksessä, kun odotimme sopivaa rakoa liikenteessä, joku tömäytti Jaguarillaan auton perään. Rouvashenkilöllä oli kiire, eikä hän olisi halunnut jäädä selvittelemään asiaa. Käyntikortti käteen ja sillä selvä, eikö niin? Sitä paitsi hän tunnisti meidät saman kadun varrella asuviksi.
Mies totesi, ettei tästä nyt noin vaan lähdetä pois tilannetta toteamatta. Rouva kaivoi kännykän esiin ja alkoi ottaa kuvia vaurioista. Minä tein samoin, mistä rouva jostakin syystä ärsyyntyi.
- Miksi sinäkin otat kuvia?
- Eiköhän se ole parempi niin, että me molemmat otamme omat kuvamme.
- Mutta minä en koskaan ole huijannut ketään! Miksi tekisin sen nyt?
- No... me emme tunne sinua, etkä sinä meitä...
Miehen diagnoosi rouvan käytökselle oli, että kyseessä on rikas, joka ei halua vaivata itseään tällaisilla ikävillä pikkuasioilla. Googlaamalla kun kaikenlaista saa selville, niin selvitettiinpä sitten sekin, että rouva todellakin on ihan kiitettävän vakavarainen. Lisäksi löytyi pikku kuriositeettina muutaman vuoden takainen lehtijuttu, jossa samainen rouva kertoi joutuneensa autoineen autonpesukoneen hyökkäyksen kohteeksi.
Illalla mies kävi keskustelemassa rouvan kanssa ja täyttämässä lomakkeita vakuutusyhtiötä varten. Rouvan muistikuvat aamuisesta olivat sen verran muuttuneet, että hänen autoonsa ei ollut tullut naarmuakaan vaikka vasen etukulma hiukan oli hipaissut meidän autoa. Meidän muistikuvamme mukaan rouvan auton oikeassa etukulmassa oli aamulla näkynyt naarmuja. Rouvan miehen - joka ei ollut tapahtumapaikalla - logiikan mukaan vastapuolen vauriot eivät olleet voineet syntyä tässä kolarissa. Rouva tosin hyväksyi tapahtumasta piirroksen, jonka mukaan hänen autonsa törmäsi meihin oikealla etukulmallaan.
Siinä on sitten vakuutusyhtiön ihmisillä ihmettelemistä...
***
Mahdollisesti huolestuneille vielä tiedoksi, että auton vauriot olivat loppujen lopuksi aika pieniä eikä ihmisille käynyt kuinkaan.
No johan oli daami! Niinhän se varmaan on että aina kannattaa ottaa kuvia, varsinkin jos ei poliisit tule paikalle, ja varmaan silloinkin, kun koskaan ei tiedä miten "tarina" muuttuu ajan myötä.
VastaaPoistaOnneksi kenellekkään ei käynyt mitään.
Naiset ja autot... :D No ei vaan, monet meistä on parempia kuskeja kuin nuo kaksilahkeiset. Tämän tekstin luettuani kiitän onneani siitä ettei tarvitse töihin enää autolla kulkea.
VastaaPoistaSiellähän taitaa olla lunta vastuksina ihan niin kuin Helsingissä.
VastaaPoistaJuu on parasta aina dokumentoida. Ja selvittää mahdollisimman paljon paikan päällä. Tuollaisiahan aina sattuu jopa jaguaarilla ajaville rouville. Lieneekö ollut daamilla päällä ihan oselottia :)
Rouvalla on ollut logiikka ihan kohdallaan:)Näyttää olevan sielläkin ihan kiitettävästi lunta, minä vierailin vkonloppuna keskellä Suomea maaseudulla ja kuvittelin siellä olleen paljon lunta...välillä tuntui, että seison pumpulin keskellä ja tukehdun! Hyvä puoli on tosin se, ettei liikennettä juuri ollut...välttyi moisilta tilanteilta!
VastaaPoistaSoile, sitä vaan edelleen ihmettelen, miksi se rouvashenkilö ärsyyntyi siitä, että myös minä otin kuvia?!
VastaaPoistaEmmi, ei kauheasti huvittaisi minuakaan ajella meidän autolla näillä keleillä. Taas jäin jumiin tänään...
Avletto, ei tainnut olla oselottia, mutta jotain hintavaa varmasti ;)
Naatuska, rouvan logiikka taisi olla, että jos ei hänen autossaan (siinä mainitussa etukulmassa) ole kolhua, niin ei sitä voi olla sitten vastapuolenkaan autossa. Tai sitten rouva ei erota oikeaa ja vasenta toisistaan...
Mulla alkoi nousta höyry korvista tätä lukiessa, lähinnä siksi, että meillä vaikeimmat asiakkaat ovat juuri noita, keski-ikäisiä Rouvia minkkiturkeissaan. Eräs tapaus vei Forbrukerrådetiin asiansa, kun ei suostuttu antamaan hänelle TÄYShintaisia kenkiä ALEkenkiensä korvaamiseksi. Että hän ei maksamallaan ALEhinnalla saa kenkiä, kyllä hänelle kuuluu TÄYShintaiset kengät.
VastaaPoistaOdotamme mielenkiinnolla asian edistymistä.
Jep, jaguaarit ja minkkiturkit... Näissä keleissä ajaminen ei tosiaan ole mitään mukavinta puuhaa, Lillehammerissa tulee taas lunta! Ja eilen illalla "underkjølt regn" - uusin oppimani ilmaisu... :)
VastaaPoistahaha just niin tyypillistä. vastuunpakoilua.
VastaaPoistaSama koskee jos meet näyttämään valmistusvirheellistä autoo niin kyllä keksiivät kaikenlaista siellä autokaupassa. "se on tehty niin!" väitti ukko kun pakettiauton kyljen hitsaus oli revenny. väitti jopa että vedet pääsee pois sieltä sisältä! sisältä vedet pois (?) lopulta asia meni niin että joka korvaushommista päättää oli kipeenä ja siistä syystä poissa töistä joitakin päiviä että uudemman kerran joskus toiste.
taas kerran se ettei norjalaiset OTA koskaan vastuuta omalle kontolleen.
Nunt, ehkä ne minkkiturkkirahat on sitten tienattu hankkimalla kaikki muu mahdollisimman halvalla ;)
VastaaPoistaSatu, täälläkin tulee taas lunta, lumiauraa ei ole näkynyt viikkoon ja auto seisoo tällä hetkellä puolentoista kilometrin päässä kotoa, kun se ei vaan suostunut mönkimään mäkeä ylös hangessa :P
Hequ, mies oli taannoin polkupyöräostoksilla ja myyjä yritti myydä pyörää, jonka etupyörä oli jumissa - kun sen kuuluu olla sellainen! :D