Uuden vuoden alkajaisiksi meillä tehtiin norjalaista perinneruokaa, pinnekjøttiä eli "tikkulihaa". Pinnekjøtt on levinnyt Länsi-Norjasta koko kansan herkuksi ja kuuluu ilmeisen erottamattomana osana norjalaiseen joulupöytään.
Kokkina toimi Heli. Mies, jolla ei ole kokemusta kyseisen ruuan valmistuksesta mutta kylläkin sen syömisestä, avusti googlaamalla tarvittavat reseptit ja arvioimalla lopputuloksen oikeaoppisuutta.
Pinnekjøttin raaka-aine on savustettua ja kuivattua lampaan kylkeä luineen. Ensin kylkiluita liotetaan vedessä. Näiden paketissa olleen ohjeen mukaan 10-12 tuntia on sopiva aika, netistä löytyneissä ohjeissa suositeltiin 24 tunnin liotusta.
Yläkuvassa kylkiluut ovat liotuksen jälkeen. Rasvan määrä on silmämääräisesti arvioiden suuri ja rasvahippuja on kiinnittynyt myös liotuskattilan laitoihin. Ei näytä kovin herkulliselta.
Kypsennystä varten kattilan pohjalle asetellaan ensin ohuita puupalikoita. Näitä koivupuutikkuja myydään ihan varta vasten pinnekjøttin valmistukseen. Kattilan pohjalle tulee vettä ja kylkiluut asetellaan tikkujen päälle niin, että ne eivät ole vedessä.
Mietin, olisiko pyhäinhäväistys käyttää puutikkuviritelmän asemesta höyrykattilaa. Vai onko koivupuutikuilla ehkä jokin syvällisempi merkitys kuin vain pitää kylkiluut poissa vedestä?
Sitten kylkiluita höyrytetään kattilassa kannen alla kolme tuntia. Välillä lisätään vettä, jottei höyry pääse loppumaan. Kypsennysvaiheessa lampaanlihan lemu on selvästi aistittavissa keittiössä ja jossain määrin muuallakin huushollissa.
Kolmen tunnin kuluttua ruoka on valmista. Kypsä liha ja rasva irtoavat luista helposti. Tätä ruokaa on lupa syödä sormin. Tosin kannattaa muistaa lautasliina, johon saa pyyhkiä rasvan sormista ja suupielistä.
Lisukkeeksi tehtiin kålrabistappea eli lanttumuhennosta. Lanttu, pari porkkanaa ja pari perunaa pilkotaan palasiksi ja keitetään pehmeiksi. Peruna miedontaa makua ja sen voi jättää poiskin. Kypsät juurekset muussataan. Tein ohjeen mukaan hienoa jälkeä sauvasekoittimella, mutta miehen mielestä muusissa olisi pitänyt olla sattumia.
Muusiin lisätään desi kermaa ja pari voinokaretta ja mausteeksi suolaa, pippuria ja muskottipähkinää. Tämä oli jonkinlainen modernisoitu kevytversio, sillä perinteisemmän reseptin mukaan ruokaan olisi pitänyt kerman sijaan laittaa ribbefettiä eli ihraa ja voitakin hiukan enemmän. Reseptiä seuraten muhennoksesta tuli hiukan turhan löysä. Kermaa olisi riittänyt vähempikin määrä.
Miehen mielestä ruuassa olivat maut kohdallaan. Minun mielestäni pinnekjøtt oli melkoisen suolaista - ja aivan älyttömän rasvaista - ja kålrabistappe tuli ihan tarpeeseen tasapainottamaan makua. Ensi kerralla kylkiluita voisi liottaa pidempään, jos se vaikka vähentäisi suolaisuutta.
Kokkina toimi Heli. Mies, jolla ei ole kokemusta kyseisen ruuan valmistuksesta mutta kylläkin sen syömisestä, avusti googlaamalla tarvittavat reseptit ja arvioimalla lopputuloksen oikeaoppisuutta.
Pinnekjøttin raaka-aine on savustettua ja kuivattua lampaan kylkeä luineen. Ensin kylkiluita liotetaan vedessä. Näiden paketissa olleen ohjeen mukaan 10-12 tuntia on sopiva aika, netistä löytyneissä ohjeissa suositeltiin 24 tunnin liotusta.Yläkuvassa kylkiluut ovat liotuksen jälkeen. Rasvan määrä on silmämääräisesti arvioiden suuri ja rasvahippuja on kiinnittynyt myös liotuskattilan laitoihin. Ei näytä kovin herkulliselta.
Kypsennystä varten kattilan pohjalle asetellaan ensin ohuita puupalikoita. Näitä koivupuutikkuja myydään ihan varta vasten pinnekjøttin valmistukseen. Kattilan pohjalle tulee vettä ja kylkiluut asetellaan tikkujen päälle niin, että ne eivät ole vedessä.Mietin, olisiko pyhäinhäväistys käyttää puutikkuviritelmän asemesta höyrykattilaa. Vai onko koivupuutikuilla ehkä jokin syvällisempi merkitys kuin vain pitää kylkiluut poissa vedestä?
Sitten kylkiluita höyrytetään kattilassa kannen alla kolme tuntia. Välillä lisätään vettä, jottei höyry pääse loppumaan. Kypsennysvaiheessa lampaanlihan lemu on selvästi aistittavissa keittiössä ja jossain määrin muuallakin huushollissa.
Kolmen tunnin kuluttua ruoka on valmista. Kypsä liha ja rasva irtoavat luista helposti. Tätä ruokaa on lupa syödä sormin. Tosin kannattaa muistaa lautasliina, johon saa pyyhkiä rasvan sormista ja suupielistä.
Lisukkeeksi tehtiin kålrabistappea eli lanttumuhennosta. Lanttu, pari porkkanaa ja pari perunaa pilkotaan palasiksi ja keitetään pehmeiksi. Peruna miedontaa makua ja sen voi jättää poiskin. Kypsät juurekset muussataan. Tein ohjeen mukaan hienoa jälkeä sauvasekoittimella, mutta miehen mielestä muusissa olisi pitänyt olla sattumia.Muusiin lisätään desi kermaa ja pari voinokaretta ja mausteeksi suolaa, pippuria ja muskottipähkinää. Tämä oli jonkinlainen modernisoitu kevytversio, sillä perinteisemmän reseptin mukaan ruokaan olisi pitänyt kerman sijaan laittaa ribbefettiä eli ihraa ja voitakin hiukan enemmän. Reseptiä seuraten muhennoksesta tuli hiukan turhan löysä. Kermaa olisi riittänyt vähempikin määrä.
Miehen mielestä ruuassa olivat maut kohdallaan. Minun mielestäni pinnekjøtt oli melkoisen suolaista - ja aivan älyttömän rasvaista - ja kålrabistappe tuli ihan tarpeeseen tasapainottamaan makua. Ensi kerralla kylkiluita voisi liottaa pidempään, jos se vaikka vähentäisi suolaisuutta.
oletpa ollut rohkea kun uskalsit tuollaiseen kokkailuun ryhtyä :D itse jätän suosiolla miehelle norjalaisten herkkujen tekemisen, itse väännän sille sitten makaronilaatikkoa.
VastaaPoistaHyvä Heli.
VastaaPoistaTodella seikkaperäinen ja hyvä selostus pinnekjøtin valmistuksesta.
Ihan tavallista ritilää voi koivutikkujen asemasta käyttää, minun kippari tekee pinnekjøttinsä sillä tavalla.
Koivusta tulee hieman makua, mutta suurimmaksi osaksi sen käyttö on jäänne. Niin on totuttu tekemään.
Hienoa kun teit lanttumuussin itse, minä en ylensä jaksa vaan käytän kaupan muussia.
Miehesi on ammattilainen arvioimaan kun tajuaa vaatia niitä sattumia :)
Hyvää Uutta Vuotta
Kiva kun kerroit mitä pinnekjött on, kun olen pariin kertaan siihen törmännyt blogeissa ja facebookissa! En ole kyllä varma tykkäisinkö...
VastaaPoistaHeh makuja on monenlaisia, mutta tuo maistuu suussani yhtä huonosti kuin mämmi täkäläisille eli perinteeltä.
VastaaPoistaKiitos. Olenkin miettinyt mihin noita tikkuja kaytetaan kun olen niihin kaupassa tørmannyt. Kun siina lihassa ei kuitenkaan tikkuja ole:) Mutta nytpa tiedan! Itse en oikein pinnekjøtille lampena.. suolaita ja kuivaa ja maistuu lampaalta:)
VastaaPoistaEmmi, tämä kokeilu tapahtui miehen aloitteesta, mutta minä olen tämän talouden ruuanlaittaja :)
VastaaPoistaAvletto, yritän pysytellä erossa noista "lisää vain vesi ja kuumenna" -pusseista...
Soile, ei tästä voi oikeasti mitään tietää ennen kuin on itse kokenut ;P
Ari, perinnepä hyvinkin, ja erittäin suolainen sellainen. Ei nykyoppien mukaan kuulu syödä mitään noin suolaista.
Kalamuija, kaiken sen liottamisen ja höyryttämisen jälkeen oli todellakin yllätys, miten kuivaa itse liha oli!
Alkoi tekemään mieli tuota lanttumuhennosta...moskovasta on vaikea löytää lanttuja kun pitävät sitä hevosten ruokana eikä läheskään kaikilla toreilla sitä myydä. Nyt olisikin hyvä hyödyntää lanttua kun Suomessa ollaan!!
VastaaPoistaAikas vaikuttavaa! Onneksi mieheni ei kuitenkaan ole norjalainen... :) Voin ihan rauhassa kokkailla kasvis- ja kalapöperöitäni :)
VastaaPoistaNaatuska, kyllä Suomessa ollessa pitää hyödyntää ruokatarjonta ;)
VastaaPoistaSatu, kahden (ruoka)kulttuurin huushollissa tulee välillä keskusteluja siitä, mikä oikeasti maistuu hyvältä :D