Sinistä ja vihreää

Jotain sinistä

Aamulla keittiön ikkunasta katsoessani näin jotain sinistä, joka kurkotti kohti aurinkoa. Piti mennä oikein ulos katsomaan, että onko se se, miltä se näyttää. Oli se. Krookus. Yksi kukka, jota ei ollut vielä eilen. Ja ympärillä näkyi muitakin yksilöitä puskemassa tietään viimevuotisen ruohon läpi.

Joku aikaisempi asukas on näköjään istuttanut kukkasipuleita, vaikka piha ei muuten ole minkään näköinen. Jyrkkä rinne asettaa haasteita jopa ruohonleikkuulle ja ilmeisesti tässä ei ole asunut ketään viherpeukaloa. Takapihalla on edelleen runsaasti lunta ja haravointi saa vielä odottaa kevään edistymistä. Pyykinkuivaustelinekin on lumen saartama.

Muuten kevät on kyllä edistynyt huimasti. Viikko sitten kävelyllä etsiskelin turhaan vihreää. Kaikki oli vielä ruskeaa ja harmaata ja puiden ja pensaiden silmutkin surkean pieniä. Ja lunta oli paljon enemmän kuin nyt.

Laakso

Laaksosta näyttää melkein kaikki lumi jo sulaneen. Siellä täällä on enää vähän valkoista, paitsi laskettelurinteessä, jossa voisi vielä lasketella, kunhan kiertää ne pari pälvipaikkaa.

Kuvassa keskellä näkyvä pelto on muuten nurmikkoviljelmä, joita tässä laaksossa näyttää olevan muutaman hehtaarin verran. Ilmeisesti siirtonurmikon kasvattaminen on kannattavampaa ja helpompaa kuin viljanviljely. Ei vie halla satoa ja sopivasti kaltevalta pinnalta liika sadevesikin juoksee pois. Näin kuvittelisin.

Muutama päivä sitten näin jo nurmikonviljelijän golfautollaan ajelemassa. Ei tosin vielä nurmea tarkastamassa vaan ihan yleisellä tiellä koiraa ulkoiluttamassa.