keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Aksentilla

Tien pielessä polkupyöränsä kanssa taukoa pitänyt mummo pysäytti minut iltalenkillä ollessani. Tuon ikäisiä mummoja harvemmin näkee täällä pyöräilemässä, varsinkaan tällaisia, jotka näyttävät oikein olevan matkalla jonnekin, jos mukana olevasta varustuksesta voi mitään päätellä.

Mummo kyseli tietä kauppaan. Kerroin, mistä kauppa löytyy. Mummo ei tuntenut aluetta, joten reitin selittäminen otti oman aikansa ja rautalankaa kului.

Asian selvittyä mummo kysäisi, olenko suomalainen. No olen - aksentistako arvasit? Siitäpä tietenkin. Mutta kyllä minä ihan hyvin sinua ymmärsin, katsoi mummo vielä tarpeelliseksi vakuuttaa.

Puhun norjaa selkeästi suomalaisella aksentilla. Sen olen kuullut monta kertaa, enkä yhtään epäile asiaa. Ihmiset, jotka ovat ennenkin kuulleet suomalaista aksenttia, tunnistavat sen ilmeisen helposti. Olen saanut norjalaisten kommenteista myös sen käsityksen, että suomalainen aksentti ei ole mitenkään erityisen vaikeasti ymmärrettävää, joten olin hieman huvittunut mummon viimeisestä lausahduksesta. Ehkä se oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi.

En ole edes yrittänyt päästä eroon aksentista. Se lähtee ajan myötä, jos on lähteäkseen, mutta kun ei siitä varsinaisesti mitään erityistä haittaakaan ole, niin mitäpä asiasta turhaan stressaamaan. Norjalaisetkin, esimerkiksi työkaverini, puhuvat vahvojen murteiden takia niin monella eri tavalla, että mitäköhän puhetapaa edes yrittäisin alkaa matkia?

Norjaa kuulee muutenkin puhuttavan ties millaisilla ulkomaalaisilla aksenteilla, myös vaikeasti ymmärrettävillä, joten suomalaisen aksentin aikaansaamat kommentit ovat pääsääntöisesti positiivisia. Ystävällisen uteliaita, tarkkaan ottaen. Joskus silti suorastaan huvittaa ihmisten tarve kommentoida.

Ihan hyvin minä sinua ymmärsin. - Huomasin sen.

8 kommenttia:

  1. Minä varmaan aiheutan paljon päänvaivaa briteille, sillä vaikka mulla on ulkomaalainen aksentti, se ei ole tyypillisen suomalainen. Tuntemattomien kanssa puhuessa näkee, miten he yrittävät paikantaa puhetapani, ja viimein yleensä kysyvät, kun alkaa tarpeeksi mietityttää! Arvaukset ovat pääasiassa eteläafrikkalainen (johon vastaan " hieman pohjoisemmaksi!") tai hollantilainen, jotkut veikkaavat heti Pohjoismaita. Ja joskus harvoin arvaavat sen Suomen heti ensiarvauksella - kun en kuulemma kuullosta ruotsalaiselta! :-D Joskus olisi kiva, kun voisi maastoutua muiden joukkoon ilman aksenttia, ei tarvitsisi aina vastata samoihin kysymyksiin uusien tuttavuuksien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen kirjo arvauksissa! Englantia puhutaan niin monella aksentilla maailmalla - sekä natiivit että vieraan kielen puhujat.
      Minullakaan ei englantia puhuessani ole suomalaista aksenttia. Norjalaiset yleensä arvelevat minua britiksi, mutta en usko, että pystyisin kuitenkaan hämäämään äidinkieleltään englanninkielistä.

      Poista
  2. Taalla Israelissa noita aksentteja vasta loytyykin. Ei mitaan stressia kunhan tulet ymmarretyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen aksentti on kuulemma selkeä ;) joten ihan hyvin tulen ymmärretyksi sen puolesta.

      Poista
  3. Pidin puheen rippijuhlissa ja se videoitiin. Kuulostan ihan venäläiseltä :D. Muutama viikko sitten eräs nuorimies kysyi, että olenko Bosniasta :D. Israelissa minua monesti pidettiin argentiinalaisena :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia arvauksia :D Oman aksentin kuuleminen nauhalta voi tuoda yllätyksiä - tai sitten vaan kuulostaa ihan kamalalta...

      Poista
  4. Norjalaiset ovat niin ylpeitä murteistaan, että minä olen päättänyt, etten edes halua eroon tästä suomalaisesta aksentista. Tää on mun murre! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, pitäähän meilläkin olla oma murre! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...