Pusikossa

Mies on jo hetken aikaa hinkunut läheisen Bergsåsen-kallion päälle, koska ei ole siellä vielä käynyt. Sinne siis suuntasimme. Koko Semsvannet-järven ympäristö on suosittua ulkoilualuetta, jossa on pilvin pimein hyvin merkittyjä ulkoilureittejä, joten emme sen enempää suunnitelleet reittivalintoja saatikka että olisimme edes vilkaisseet karttaa.

Meneehän niitä polkuja siellä suuntaan jos toiseenkin.

Katselimme maastoa kauempaa ja arvioimme silmämääräisesti, mistä polku todennäköisesti kulkee. Kun yhdellä puolella on lähes pystysuora seinämä ja toisella puolella huomattavasti loivempi rinne, niin loogisesti ajatellen ei pitäisi olla vaikea arvata, mistä kannattaa lähteä liikkeelle.

Niinhän sitä ainakin voisi kuvitella.

Astuimme tieltä metsän puolella, samosimme valkovuokkokenttien halki, kiipesimme parin aidan yli, laskeuduimme pieneen rotkoon, hyppäsimme puron yli, kiipesimme ylös rotkosta, rämmimme erinäisissä pusikoissa ja totesimme, ettei siellä mitään polkua mene. Löysimme takaisin tielle ja palasimme helpompaa reittiä takaisin autolle. 

Miestä jäi kuitenkin kaihertamaan se, että Bergsåsen on edelleen käymättä. Kotona sitten tarkistimme netistä sinne menevät reitit, ja kas kummaa, niitä ei todellakaan näytä olevan. Mahdollisesti asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että kallion alue on luonnonsuojelualuetta, ja merkittyjen polkujen puuttuminen pitää ihmismassat poissa. Ei sinne kuitenkaan pääsy ole kielletty, joten uusi yritys pitänee tehdä kartan kanssa, koska maasto on sen verran vaikeakulkuista, että reitin valinta vaatii pientä suunnittelua.

Siinä metsässä samoillessa vastaan tuli kaikenlaista nähtävää. Valkovuokkoja oli kaikkialla, sinivuokkojakin paikoitellen muista luonnonihmeistä puhumattakaan. Ihmisasutuksestakin oli jälkiä, mikä ei ole ihme, koska Semsvannet-järven ympäristössä on muinoin ollut paljon pieniä torppia.

Ensin tuli vastaan huussi.

Sitten mökki, jolle huussi kuuluu. Joku näytti rakentaneen vanhaan pikkumökkiin elintasosiiven ja tehneen siitä kesäasunnon. Polku tälle kesämökille oli kuitenkin siinä määrin umpeen kasvanut, että se ei taida olla kovin ahkerassa käytössä. 

Mökin pihasta löytyi luonnonkivistä rakennettu uuni. Ajalta ennen kesämökkia, arvelisin.

Paluumatkalla tietä pitkin vastaan tuli portti, jossa kerrottiin aitauksessa olevan lampaita ja lehmiä. Tämän aidan sisäpuolelle me kiipesimme metsässä samoillessamme, mutta kotieläimiä emme nähneet missään. Ainakin tällä alueella ulkoilureitit kulkevat aivan yleisesti laidunten poikki, ja porteissa muistutetaan, että ne pitää sulkea eläinten takia.