Maahanmuuttajan omituisia ongelmia

Töissä samalla osastolla kuin minä on tällä hetkellä yhdeksän kansallisuuden edustajia. Suuri enemmistö on norjalaisia, mutta on meitä ulkomaalaisiakin aika monta. Osa ulkomaalaisista on asunut Norjassa pitkään, vuosikymmeniä, osa taas on muuttanut maahan suhteellisen äskettäin, joten esimerkiksi norjan kielen taidossa on eroa.

Tällaisessa valtion virastossa, jossa olen töissä, ihmiset ovat koulutettuja ja keskimäärin hyvin suvaitsevaisesti ulkomaalaisiin suhtautuvia. Sekin, että osastolla on suhteellisen paljon ulkomaalaisia, edesauttaa uusienkin sulautumista joukkoon. Ulkomaalaiselta ei välttämättä useinkaan kysellä mitään erityistä tämän kotimaasta. Se, paljonko itse kukin muuten kertoo alkuperämaastaan, vaihtelee hyvin paljon henkilöstä toiseen.

Joillakin norjalaisilla kuitenkin kuuluu olevan ongelmia ulkomaalaisten suhteen. Lähi-idän suunnalta kotoisin olevat kollegat kertoivat, että pari osaston ulkopuolista norjalaista ei selvästikään erota heitä toisistaan. Ihmisiä puhutellaan milloin kenenkin samalta suunnalta olevan kollegan nimellä, vaikka nimi lukee itse kunkin ovenpielessä. Asianomaiset kollegat suhtautuvat asiaan huumorilla, ja onhan se kieltämättä hieman huvittavaa tulla kerta toisensa jälkeen sekoitetuksi naapurihuoneen ihmiseen, jonka kanssa ei juurikaan ole edes saman näköinen. Jos nyt ei tummia hiuksia lasketa.

Suomalainen ei erotu norjalaisten joukosta ulkonäöllään, mutta aksentti sen sijaan saa monessa aikaan ahaa-elämyksen. Kuulostan kuulemma aivan samalta kuin joku toinen suomalainen, jonka puhekumppani tuntee.

Ja sitten ovat ne norjalaiset, joilla tuntuu olevan ulkomaalaisiin, ainakin joihinkin heistä, aivan erityinen suhde.

Eräs norjalainen kollegani on huomattavan kiinnostunut Suomesta, ja toisten norskien käsityksen mukaan tietää "kaiken" Suomesta. No, epäilemättä aika paljon, muttei sentään ihan kaikkea. Ainakaan näin suomalaisen näkökulmasta. Asiaan kuuluu myös, että puheenaiheet käsittelevät lähinnä Suomea, kun minä satun kohdalle. Pienen ongelman tosin aiheuttaa se, että kyseinen norjalainen on kotoisin joltakin pikkupaikkakunnalta Norjan länsirannikolta ja puhuu niin merkillistä murretta, että minulla on huomattavia vaikeuksia ymmärtää, mistä oikeastaan on puhe. Se, etten selvästikään ymmärrä, ei kylläkään mitenkään haittaa tätä murteenpuhujaa, vaan juttu sen kuin jatkuu. Ja minä kuuntelen ja yritän ymmärtää ja vastata mahdollisiin kysymyksiin - ajoittain ilmeisesti vääriin kysymyksiin.

Samainen henkilö on myös ottanut asiakseen pitää minut ajan tasalla kaikesta tarjolla olevasta suomalaisesta kulttuurista. Saan sähköpostiini viestin aina, kun jossain on esillä suomalaista taidetta tai suomalaisen musiikin tai muusikon konsertti tai muut jollakin tavalla Suomeen liittyvät kissanristiäiset. Kun vaihtokirjahyllyyn oli jostakin ilmestynyt suomenkielinen Kymenlaaksoa käsittelevä kuvateos vuodelta kuokka ja kirves, sain välittömästi tiedon asiasta. Kun en heti käynyt ottamassa kyseistä kirjaa talteen, se tuotiin minulle, koska minä varmastikin olen kiinnostunut saamaan haltuuni suomalaisen kirjan. Sama se, mitä se käsittelee. Olen myös saanut selonteon siitä, mistä muilta osastoilta löytyy suomalaisia - tämä norjalainen tuntee heidät kaikki.

Joskus suomalainen maahanmuuttaja on ihmeissään eikä tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa tämän ylitsevuotavuuden edessä. Ei minulla mitään suomalaista kulttuuria tai muita suomalaisia vastaan ole, mutta...