Silmälasiostoksilla

Uudet ja vanhat

Hankin uudet silmälasit. Entisillä näki kyllä ihan hyvin edelleen, mutta ne olivat tylsät. Sen sanoin myös silmälasiliikkeen myyjälle vinkiksi, että siis jotakin erilaista olisi nyt haussa. 

Löytyihän sieltä liikkeen valikoimista vaikka mitä. Minulla ei ollut tarkkaa ajatusta siitä, millaisia laseja tällä kerralla etsitään, vaan ideana tosiaan oli löytää jotain entisestä poikkeavaa. Tietyt speksit - mitä en halua - kuitenkin annoin myyjälle, joka oli hyväksi avuksi etsinnässä ja arvioinnissa. Kummasti kuitenkin tarjolle tuotiin myös aika lailla vanhoja kehyksiäni muistuttavia yksilöitä, joista totesin, että ehkei sentään.

Lopulta vaihtoehdot oli karsittu kaksiin kehyksiin niillä kriteereillä, että ne olivat erilaiset kuin vanhat ja ne sopivat naamaani. Myyjä totesi, että molemmat näyttävät hyviltä, ja ryhtyi sitten kauppaamaan toisia niistä. Niitä, jonka kaltaisia tulee vastaan kadulla jatkuvasti. Ne olisivat kuulemma turvallinen valita - näin ymmärsin perustelut, vaikka turvallinen-sanaa ei käytettykään. Jätin kuitenkin sillä kertaa vielä molemmat kehykset varaukseen odottamaan näöntarkastusta. 

Näöntarkastuksen jälkeen otettiin taas molemmat ehdokkaat tarkasteluun. Tämänkertainen kaupittelija totesi, että molemmat kehykset ovat varsin näkyvät, siis eivät mitenkään huomaamattomat. Ja taas alkoi tulla mainospuhetta sen yleisesti tällä hetkellä suositumman mallin puolesta. Kyseessä olivat sen malliset kehykset, joita näkee liitettynä vappunenään. Pöllölasit, kuten mieheni niitä luonnehti. (Tämän muotoiset, mutteivät kuitenkaan juuri nämä.) 

En päätynyt siihen tämän hetken suosikkimalliin, vaan valitsin ne toiset, jotka oikeasti ovat enemmän minun tyyliseni.

Silmälasiliikkeen keskusteluista tuli vähän samanlainen olo kuin taannoin kampaajan kanssa neuvotellessa. Asiakas ei tiedä omaa parastaan, jos haluaa jotakin erilaista kuin mikä on yleinen trendi. Joukosta erottuminen ei ole suotavaa, ja siihen pyrkivä asiakas herättää asiakaspalvelijassa tarpeen palauttaa asiakas ruotuun.

Onhan tästä ennenkin ollut puhetta. Norjalainen ihanne on olla aivan kuin kaikki muutkin. Yksilöllisyyttäkin tuodaan esille olemalla samanlainen kuin naapuri. Näkyvä erilaisuus on ilmeisesti kapinointia yhdenmukaisuuden ihannetta vastaan, ja sehän ei ole ollenkaan hyvä asia. Ei ainakaan Norjassa. 

Suomessa silmälasiostoksilla homma meni usein niin päin, että myyjän mielikuvitus ylitti asiakkaan mielikuvituksen. Ja vaikka uudet kehykset tällä kertaa ovat ainakin norjalaisen myyjän mielestä huomiotaherättävät ja näkyvät, totuuden nimissä pitää sanoa, että on minulla joskus ollut vielä enemmänkin valtavirrasta poikkeavia kehyksiä. Suomesta ostettuja. 

Norjalaisethan tuntuvat suosivan piilolinssejä ja näönkorjausleikkausta jatkuvan silmälasien käytön sijaan. Silmälasejakin kyllä käytetään, mutta lasit päässä kulkevia näkyy vähemmän kuin Suomessa. Muistan, miten kerran Suomessa käydessämme mies ryhtyi ihmettelemään silmälaseja käyttävien runsautta. Hän aprikoi, onko suomalaisilla huonommat silmät kuin norjalaisilla. Vastasin, että ei sen perusteella, millaisia havaintoja olen Norjassa tehnyt piilolinssien käytöstä ja näönkorjausleikkausten yleisyydestä. On niitä huononäköisiä siis Norjassakin, mutta suomalaiselle silmälasit eivät ole sellainen kauhistus kuin ne norjalaiselle vaikuttavat olevan.

Norjastakin löytyy toki silmälasien käyttäjiä, joita kehysten näkyvyys ja valtavirrasta poikkeaminen ei tunnu haittaavan. Tuskin silmälasiliikkeistä muuten edes löytyisi näin paljon valikoimaa. Aika usein nämä laseilla keikaroivat ihmiset ovat sitten muutenkin tyyliltään jotain muuta kuin valtavirtaa.