Nyt voi tuulettaa!

Aloitin nykyisessä työpaikassani viime elokuussa. Sain silloin määräaikaisen työn, mikä on aivan normaali sisääntuloväylä tällaiseen julkisen sektorin työpaikkaan. Norjassa varsinkin. Ennalta tuntemattomaan työntekijään ei mielellään sitouduta antamalla vakinaista työtä, koska jos työntekijä osoittautuu epäsopivaksi, hänestä pitää olla mahdollista päästä eroon ilman monimutkaisia irtisanomisprosesseja.

Jos kysyt norjalaiselta työnantajalta, miten tällainen kuvio menee, et varmaankaan saa aivan edelläolevan kaltaista selitystä - se on työntekijän raadollinen näkemys asiasta - vaan työnantaja vetoaa yleisesti siihen, että on tärkeää tietää, kuka ja millainen henkilö palkataan. Juuri sen selville saamiseksihan käytetään aina myös suosittelijoita. 

Tänään minulle sitten tarjottiin vakinaista virkaa. Ei toki noin vain, vaan piti sitä tietenkin hakea. 

Työpaikan hakeminen omalta työpaikalta on tietyllä tavalla hiukan merkillinen prosessi. Työhakemuksessa kehut kykyjäsi työnantajalle, joka tuntee sinut. Työhaastattelussa jatkat hyvien puoliesi esiintuomista haastattelijoille, joiden kanssa olet ollut tiiviisti tekemisissä jo muutaman kuukauden ajan. Haastattelijat yrittävät teeskennellä, etteivät he oikeastaan tunne sinua, vaikka jokaisella varmasti on mielipide sinusta. Itse yrität kieli keskellä suuta kertoa kyvyistäsi niin, että kehuminen pysyy kuitenkin realiteettien rajoissa, jotta haastattelijat eivät pääse arviointivaiheessa osoittamaan sormella, että tuossa kohdassa se puhui puppua.  

Vaikka valinnan tekijät tunsivat minut, normaalit kaksi suosittelijaa piti kuitenkin taas esittää. Siis pari ihmistä, jotka kertovat, millainen työntekijä olen. Annoin varmuuden vuoksi kolme nimeä, kun en oikein ollut varma, millaisia suosittelijoita tällaisessa tilanteessa suositaan. Kaksi entisistä työpaikoista, toinen Suomesta, toinen Norjasta ja yksi nykyisestä työpaikasta. Viimeksimainittu ei kuitenkaan saanut olla valintaprosessiin osallistuva henkilö, eli kaikki esimiehentapaiset ja muuten normaalit suosittelijat olivat poissa pelistä. Arvoin sitten suosittelijaksi lähimmistä kollegoista sen kokeneimmaksi ja arvovaltaisimmaksi arvioimani. En itse asiassa edes tiedä, otettiinko tällä kertaa muihin kahteen suosittelijaan ollenkaan yhteyttä. Tuskin ainakaan molempiin, sillä käytin samoja jo viime vuonna tänne samalle osastolle hakiessani.

Hakuilmoituksessa jaossa oli kaksi vakinaista virkaa ja yksi sijaisuus. En saanut mitään näistä, vaan tarjouksen samasta paikasta, jota olen hoitanut elokuusta lähtien. Pienin työnkuvan muutoksin kuitenkin. Olivat sitten päättäneet vakinaistaa tämänkin tehtävän samaan syssyyn ja hyvä niin.

Melko samanlainen kuvio tapahtui viime loppukeväästä, kun viimeksi hain työpaikkaa. Silloin työpaikkailmoituksessa tarjolla oli yksi vakinainen virka. Loppupeleissä jaettiin kaksi vakivirkaa ja kaksi määräaikaista paikkaa. Odotan mielenkiinnolla, millainen lopputulos on kokonaisuudessaan tällä kerralla. 

Tämänpäiväisen perusteella voi ilmeisesti päätellä, että työnantaja katsoo nyt tutustuneensa minuun ja kykyihini riittävästi, jotta minuun voidaan sitoutua. 

Omasta puolestani voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Vakiviran saamisessa julkiselta sektorilta on erinäisiäkin positiivisia puolia. Mutta niistä kerron joskus toiste.