maanantai 26. tammikuuta 2015

Nyt voi tuulettaa!

Aloitin nykyisessä työpaikassani viime elokuussa. Sain silloin määräaikaisen työn, mikä on aivan normaali sisääntuloväylä tällaiseen julkisen sektorin työpaikkaan. Norjassa varsinkin. Ennalta tuntemattomaan työntekijään ei mielellään sitouduta antamalla vakinaista työtä, koska jos työntekijä osoittautuu epäsopivaksi, hänestä pitää olla mahdollista päästä eroon ilman monimutkaisia irtisanomisprosesseja.

Jos kysyt norjalaiselta työnantajalta, miten tällainen kuvio menee, et varmaankaan saa aivan edelläolevan kaltaista selitystä - se on työntekijän raadollinen näkemys asiasta - vaan työnantaja vetoaa yleisesti siihen, että on tärkeää tietää, kuka ja millainen henkilö palkataan. Juuri sen selville saamiseksihan käytetään aina myös suosittelijoita. 

Tänään minulle sitten tarjottiin vakinaista virkaa. Ei toki noin vain, vaan piti sitä tietenkin hakea. 

Työpaikan hakeminen omalta työpaikalta on tietyllä tavalla hiukan merkillinen prosessi. Työhakemuksessa kehut kykyjäsi työnantajalle, joka tuntee sinut. Työhaastattelussa jatkat hyvien puoliesi esiintuomista haastattelijoille, joiden kanssa olet ollut tiiviisti tekemisissä jo muutaman kuukauden ajan. Haastattelijat yrittävät teeskennellä, etteivät he oikeastaan tunne sinua, vaikka jokaisella varmasti on mielipide sinusta. Itse yrität kieli keskellä suuta kertoa kyvyistäsi niin, että kehuminen pysyy kuitenkin realiteettien rajoissa, jotta haastattelijat eivät pääse arviointivaiheessa osoittamaan sormella, että tuossa kohdassa se puhui puppua.  

Vaikka valinnan tekijät tunsivat minut, normaalit kaksi suosittelijaa piti kuitenkin taas esittää. Siis pari ihmistä, jotka kertovat, millainen työntekijä olen. Annoin varmuuden vuoksi kolme nimeä, kun en oikein ollut varma, millaisia suosittelijoita tällaisessa tilanteessa suositaan. Kaksi entisistä työpaikoista, toinen Suomesta, toinen Norjasta ja yksi nykyisestä työpaikasta. Viimeksimainittu ei kuitenkaan saanut olla valintaprosessiin osallistuva henkilö, eli kaikki esimiehentapaiset ja muuten normaalit suosittelijat olivat poissa pelistä. Arvoin sitten suosittelijaksi lähimmistä kollegoista sen kokeneimmaksi ja arvovaltaisimmaksi arvioimani. En itse asiassa edes tiedä, otettiinko tällä kertaa muihin kahteen suosittelijaan ollenkaan yhteyttä. Tuskin ainakaan molempiin, sillä käytin samoja jo viime vuonna tänne samalle osastolle hakiessani.

Hakuilmoituksessa jaossa oli kaksi vakinaista virkaa ja yksi sijaisuus. En saanut mitään näistä, vaan tarjouksen samasta paikasta, jota olen hoitanut elokuusta lähtien. Pienin työnkuvan muutoksin kuitenkin. Olivat sitten päättäneet vakinaistaa tämänkin tehtävän samaan syssyyn ja hyvä niin.

Melko samanlainen kuvio tapahtui viime loppukeväästä, kun viimeksi hain työpaikkaa. Silloin työpaikkailmoituksessa tarjolla oli yksi vakinainen virka. Loppupeleissä jaettiin kaksi vakivirkaa ja kaksi määräaikaista paikkaa. Odotan mielenkiinnolla, millainen lopputulos on kokonaisuudessaan tällä kerralla. 

Tämänpäiväisen perusteella voi ilmeisesti päätellä, että työnantaja katsoo nyt tutustuneensa minuun ja kykyihini riittävästi, jotta minuun voidaan sitoutua. 

Omasta puolestani voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Vakiviran saamisessa julkiselta sektorilta on erinäisiäkin positiivisia puolia. Mutta niistä kerron joskus toiste.

18 kommenttia:

  1. Huippujuttu, kuulostaa kyllä kovin vaivalloiselta tuo työnhaku siellä.. Tai sitten siitä on liikaa aikaa kun itse on hakenut töitä ja aika on kullannut muistot ;)

    Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä vaivansa. Mutta töiden hakeminen sieltä, missä on jo töissä on ihan omanlaisensa prosessi, varmaan maasta riippumatta.

      Poista
  2. Hienoa, peukutan!!! Mulla on myös (taas) työnhaku edessä....saas kattoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään peukut pystyssä sinullekin. Kokemusteni perusteella sanoisin, että muista oikea asenne. ;)

      Poista
  3. Onneksi olkoon, hieno juttu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Tähän asti pääseminen on vaatinut aika pitkän tien kulkemisen.

      Poista
  4. Onnittelut! Ja hauska on ollut lukea noita edellisiäkin juttuja taas. Erityiskiitokset sinulle viimeisimmästä omassa blogissani (http://vaikutelmianorjasta.blogspot.fi/2014/11/veistoslasten-kaupunki.html)... !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että viihdyt blogissani. :)

      Poista
  5. Hienoa hienoa!!!Onnea!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todellakin hienoa! Nyt on selvillä suunta, johon jatkaa.

      Poista
  6. Onnea! Vakinaistamisen johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vakipaikka on hyvä olla, Norjassakin. ;)

      Poista
  7. Hieno juttu, paljon onnea!

    VastaaPoista
  8. Onnea vakinaistamisesta :)

    Itselläni myös haaveissa muuttaa Norjaan töihin. Valiettavasti en ole hoitsu tai vastaava ja ruotsinkielikin on ruosteessa, mutta norjankielen alkeiskurssin kävin pari vuotta sitten ja nyt on tarkoitus alkaa harjoittelemaan kieltä kunnolla :) Varsin hyvin sitä ymmärrän (vierailen kaverin luona Oslossa pari kertaa vuodessa) joten siitä on jo jotain apua :)

    Mielenkiinnolla luen blogiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkään en ole hoitsu, joten on niitä töitä mahdollista löytää muiltakin aloilta, vaikka myönnänkin joskus vähän epäilleeni asiaa.

      Norjan ymmärtäminen on tärkeää alussa, koska "kaikki" haluavat puhua sinulle mieluiten norjaa. Siitä on sitten hyvä lähteä opettelemaan myös puhumista.

      Poista
  9. Viranhaku on Norjassa hauskaa puuhaa!
    Mulle tosin tarjottiin Suomeen vuoden viransijaisuutta fylkeskommunella, siis julkisen viran sijaisuutta. Ei sitä laitettu hakuun ollenkaan. Sen vuoden jälkeen hain ja sain kommunen viran - samasta kaupungista ja samasta talostakin.

    Ja mulla on kokemusta julkisesta virasta, johon kuuden hakijan (4 pätevää) joukosta haastateltiin kaksi pätevää ja yksi ei-pätevä - ja viran sai se ei-pätevä.
    Fylkeskommune "perusteli" valintaa sopivuudella (lue: ystävyydellä ja suhteilla) ja tulevaisuudessa voimaan tulevalla lailla (lakiesitys, jota ei tosin hyväksytty ja niin ollen pätevyysvaatimus ei muuttunutkaan).
    Lehdistö kirjoitti vähän asiasta, ammattiliitto pahoitteli ja tarjoutui kirjoittamaan valituksen sivilombudsmannenille.

    Mutta kun valitimme, ei tapahtunut mitään. Epäpätevä sai pitää virkansa (kuulema "tietenkin") ja fylkeskommune maksoi roimasti sakkoja.
    Muita sanktiota tietoisesta lain rikkomisesta ei ole!
    Niin oikeusvaltiossa laittomuudesta tuli laillista.

    Ja joku sitten sanoo, ettei Norjassa ole korruptiota! Eipä kai, tuo ainakin oli suomalaissilmin katsottuna ostettu virka!

    Suomessahan valinta olisi kumottu ja virkaan valittu olisi ehkä voinut hoitaa virkaa vt:nä, kunnes virka on julistettu uudelleen haettavaksi ja joku (toinen) olisi valittu.
    Epäpatevä olisi saanut määräaikaisen viran, jollei olisi ollut muita hakijoita ja jollei virkaa siitä syystä olisi julistettu uudelleen haettavaksi.

    Norjassa moni asia on toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjassa suhteet ovat tärkeitä työpaikkaa etsiessä. Töihin, ainakaan vakituiseen paikkaan, ei usein haluta ottaa hakijaa, jota kukaan ei tunne. Toinen asia tosiaan on se, että työpaikkailmoituksissa korostetaan usein sitä, että valittavan henkilön "sopivuus" on tärkeä kriteeri. Mitä se sopivuus sitten tarkoittaa, sitä ei yleensä määritellä, mutta käytännössä sillä voidaan varmaan perustella muodollisesti pätevimmän syrjäyttämistä jonkun "sopivammaksi" katsotun tieltä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...