maanantai 16. helmikuuta 2015

Ruisleipä


Oslossa on leipomo, jossa leivotaan suomalaista ruisleipää. Kuvassa näkyvä yksilö on juurikin tällainen finsk rugbrød, mikä tarkoittaa, että leivänpuutteessa ei tarvitse riutua, vaikka pakastin olisi jo tyhjä Suomesta tai Ruotsista tuodusta leivästä. 

Luulisi, että leipäkulttuuri on jotakuinkin samanlainen koko pohjolassa, kun kerran maantieteellisesti ollaan aivan vieri vieressä eikä ilmastossakaan ole maiden välillä niin suurta eroa, että sen pitäisi vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä viljalajeja kannattaa viljellä. Luulo on kuitenkin väärä. Ruisleipää saa Ruotsista, jopa Fazerin sellaista, ja Tanskassakin leivotaan rukiista, Realin tyyppistä vuokaleipää, mutta Norjassa ruisleipä on ulkomaanihme. 

Ruisleipäkulttuurin länsiraja näyttäisi siis menevän jotakuinkin Köli-vuoristoa pitkin. Älkää kysykö miksi. Sitä samaa minäkin ihmettelen.

On täälläkin kaupoissa hiivaleipää, jota myydään ruisleivän nimellä, mutta se on aika vaalean oloista oikeaan ruisleipään verrattuna ja sukulaisuussuhde varsinaiseen ruisleipään on hyvin, hyvin kaukainen. Kaupoista löytyy myös tanskalaista (tai saksalaista) ruisleipää, joka on tuontitavaraa. Senkin outoudesta norjalaisille kertoo jotakin se, että olen nähnyt sitä samassa hyllyssä keksipakettien kanssa. Sitä ei siis kaupan henkilökunta ollut tunnistanut leiväksi vaan arvellut ilmeisesti joksikin makeaksi leivonnaiseksi.

Ruisleivän outoudesta kertonee sekin, millaisia kommentteja olen kuullut norjalaisilta siihen liittyen. Kun joskus töissä mainitsin suomalaisen ruisleivän olevan hapatettua, kommentti oli, että sitä pitää sitten varmaan syödä hillon kanssa. Toisen kerran eräässä tilaisuudessa oli tarjolla voileipäsiä, joista osa oli tehty ruisleivästä (siitä tanskalaisesta). Norjalainen kommentti asiaan oli, että onpas erikoista ja riskialtista valita tuollaista leipää tarjolle, sillä eiväthän kaikki edes syö sitä. No, norjalaiset tuntuvat olevan vähän arkoja maistamaan uutta ja outoa, ellei se ole jotakin makeaa.

Mutta nyt siis löytyi leipomo, jossa leivotaan suomalaista, hapatettua ruisleipää kerran viikossa. Pitkän valmistusajan takia sitä ei ole saatavilla useammin. Tarjolla oli myös ruotsalaista ja tanskalaista ruisleipää, ja hetken ihmettelinkin, että kuka nämä kaikki ruisleivät syö, jos kerran norjalaisille ei muka kelpaa. Mutta kaipa leipomo sitten on löytänyt markkinaraon näillekin leiville. 

Tämän löydön takia en kuitenkaan aio lopettaa leivän tuomista Suomesta, ja jos Ruotsissa käydään ostoksilla, sieltäkin on hyvä tuoda leipää pakastimeen. Leipomossa kun on vain tuollaista ruislimppua, ei esimerkiksi ruispaloja, ja se ei ole aivan päivittäisen kulkureittini varrella.

Olisihan ruisleivän leipominen itsekin tietenkin mahdollista, mutta suoraan sanottua se on hapattamisineen kaikkineen melko aikaavievää. Muutaman kerran olen kokeillut, mutta kunnollisen hapanjuuren puuttuessa lopputulos voi olla vaihteleva. Viime kesänä ajattelin tehdä itse hapanjuurta, kun löysin siihen ohjeen. Ruisjauhoja ja vettä lasipurkkiin ja lämpimään paikkaan happanemaan. En tiedä oliko kesähelle liiankin lämmin vai missä vika, mutta jauhovellistä tuli varsin nopeasti niin hapanta, että katsoin parhaaksi heittää koko purkin menemään. Uusi yritys tuotti saman tuloksen. Ehkä pitää kuitenkin vielä joskus yrittää. 

Ai niin, jos joku täkäläinen ei vielä ole kuullut ruisleipäpaikasta, niin kyseessä on Åpent Bakeri osoitteessa Inkognito Terrassen ja Colbjørnsens gaten kulmassa kuninkaanlinnan 'takana'. Suomalaisen ruisleivän leipomispäivä on perjantai, ja leipä on valmista noin lounasaikaan mennessä.


17 kommenttia:

  1. Just söin viimeisen oululaisen jälkiuunipalan teen kanssa :(. No, toisaalta on ihan hyvä, että täältä ei saa ruisleipää - sitä tulee nimittäin syötyä ihan liikaa… vaaleaa leipää en nykyään juuri syö.

    Mulla on hyllyssä kirja "Smak av Valdres" ja siellä on ihan perinteisen suomalaisen hapatetun ruisleivän ohje. Valdreshan on tässä aika lähellä Finnskogenia, joten ehkä se on aikoinaan tullut sitä kautta tälle seudulle? (Tämä on ihan oma teoria…) Mutta kyllä siis hapatettu ruisleipä on aikoinaan kuulunut norjalaistenkin ruokapöytään ainakin jollain alueilla, ehkä se on vain aikojen saatossa unohtunut. Niin kuin saunakin.

    Näytää muuten hyvältä tuo ruislimppu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta jos ruisleipää on tarjolla riittävän säännöllisesti, sitä ei tarvitse ahmia ylen määrin. Minäkin pistin puolet ostamastani leivästä pakastimeen, jottei ole edes pakko syödä kaikkea ennen kuin se kuivuu. Mies ei ruisleivästä perusta, joten sen kulutus pysyy senkin vuoksi kohtuullisena tässä taloudessa.

      Voi olla, että ruisleipää on Norjassakin tehty joskus muinoin. Itse asiassa nyt, kun mainitsit, niin olen tainnut kuulla tai lukea, että ruista on joskus viljelty yleisemmin kuin nykyään. Eivätkös muuten metsäsuomalaiset nimenomaan viljelleet kaskiruista?

      Poista
  2. Asun Ruotsissa, mutta leivon itse ruisleipäni (ja muutkin leivät). Fazerin leipä tuntuu kalliilta itse leivottuun verrattuna ja ruotsalaisissa ruisleivissä on usein siirappia. Hyviä leipomoita ei asuinalueellani ole. Olen tehnyt juuren itse (hapattanut kulhossa pyyhkeellä peitettynä pari-kolme päivää ja sitten tehnyt ruisleipätaikinan. Pari taikinanpalaa kelmutin ja laitoin pakkaseen. Leipomispäivää edeltävän päivän aamulla sitten juuripalanen sulamaan ja illalla teen esitaikinan. Seuraavana aamuna leivon ja säästän tuosta taikinasta taas palan pari pakkaseen. Helppoa eikä tarvitse pelätä juuren pilaantumista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin ostamani ruisleipä oli aika kallis keskimääräiseen perusleivän hintaan verrattuna. Mutta kun sitä ei tosiaan tarvitse ostaa muuten kuin itselle, niin hintaa ei tarvitse niin miettiä. Muutenkin minun kokonaisleivänkulutukseni on aika vähäistä norjalaisiin verrattuna ja mies syö vielä vähemmän.

      Minä luulen, että sen minun juureni pilasi liian kuuma ilma. Kokeilin nimittäin kesällä pahimpien helteiden aikaan.

      Poista
  3. Hapatettu ruisleipä on , kuten Hanne sanoi, kuulunut norjalaiseen perinteeseen ainakin niillä alueilla, minne Rautalammin pitäjästä aikoinaan muutettiin. Mukanaan rautalampilaiset toivat 1600-luvulla kaskeamisen taidon ja kaskiviljelykasvit, mukaanlukien kaskiruis ja -nauris. Ruijaan hapan ruisleipä tuli kveenien mukana. Vaikka ruis ei pohjoisessa menestynyt, niin viljaa saatiin kätevästi Venäjältä (Pomorhandel) vaihtokaupassa.Norjalaistamispaineissa ruisleipä sitten koki saman kohtalon kuin kieli ja muukin kulttuuri. Isojen leivinuunien häviäminen sähköhellojen tulon myötä oli lopullinen isku hapanruisleivälle Ruijassa. Onneksi Varangerin museossa ruisleivän teko ja muu kveenien ruokakulttuuri on tallennettuna. Että edes jotain. Ruijansuomalaisten ruokaperinteet ja reseptit ovat tallennettuna myös keittokirjaan. Meillä syödään ruisleipää,norjalainen kipparikin on siihen addiktoitunut. http://varangermuseum.no/filestore/Avdelinger/Vads/Dokumenter/Hefter/Baketradisjoner-Hefteilitenstrrelse.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoiko siis nykyaika ruisleivän ohi? Ne norjalaiset, joilla olen maistattanut ruisleipää ovat ainakin sanoneet tykkäävänsä. Joskus vaan tuntuu, että kynnys kokeilla jotakin uutta on norjalaisilla keskimäärin aika korkea tai epäluulo vierasta ruokaa kohtaan on suuri. Poikkeuksen tekevät tietenkin amerikanherkut. :P

      Poista
  4. Hyvän näköinen leipä.,Hapan ruisleipä on sitä mitä Suomesta kaipaan,tosin täällä kyllä muuten saa tosi hyvin ruisleipää mutta ei sellaista hapanta.,Itse olen muutaman kerran tehnyt,mutta kuten sinäkin sanot,niin se on niin aikaavievää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös maku on erinomainen. :)
      Kävin tuolla leipomossa jo kerran aikaisemmin mutta silloin ei ollut suomalaista ruisleipää. Sen sijaan ostin kokeeksi ruotsalaista, joka osoittautui ihan hyväksi korvikkeeksi.

      Poista
  5. Onpa syötävän näköinen leipä! Täältä leipomoista jo löytyy kyllä kaikenlaista, jopa hiivatontakin leipää mutta erityisesti ikävöin Suomesta ruisnappeja. Sellaisia pieniä pyöreitä joiden päälle on ihana laittaa oivariinia ja syödä siltään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kuvittelin, että ruisleipäkulttuuri ulottuisi Suomen itäpuolelle, mutta olinko sittenkin väärässä? Vai onko olemassa venäläistä ruisleipä? Ja jos on, niin millaista?

      Poista
  6. Kiva kun sieltä saa! Dubaissa on (oli) leipomo josta saa ruisleipää, täältä Saudeista ei saa. Ja kohta mun pakastin on tyhjä :'-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako sieltä ruisjauhoja? Kokeile leipoa!

      Poista
    2. Joo, välillä saa ja kerran levioin. Mut niistä tuli kovia koppurpoita...

      Poista
  7. Uuuh, tuo kuva! Saispa täältäkin.... Ehkä uskallan kokeilla omatekoista? Mutta talvella varmaan parempi, kun talo on niin kuuma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Voi se onnistua ihan hyvinkin, ja netistä löytynee tarvittaessa ohjeita hapatukseen.

      Poista
  8. Voi mitä herkkua! Täällä Stavangerissa lähes suomalaista ruisleipää saa toisinaan Vålandin bakerista ja ainahan se maistuu paremmalta, kuin mikään muu leipä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin oli ihan aidon makuista. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...