keskiviikko 20. elokuuta 2014

Pikakurssi norjankieliseen keskusteluun

Saat perehdytystä tietojärjestelmiin, joita käytät uudessa työssäsi. Norjaksi tietenkin. Ymmärrät, mistä on kyse, vaikka perehdyttäjän puhe vilisee ennestään tuntematonta sanastoa, koska olet joskus käyttänyt samantapaisia järjestelmiä suomeksi. Et kuitenkaan keksi mitään fiksua kysyttävää. Etkä oikein ehdikään kysellä niitä näitä, koska kirjoitat samalla muistiinpanoja sekaisin suomeksi ja norjaksi toivoen, että saat niistä selvää vielä seuraavana päivänä. Perehdyttäjälle pitäisi kuitenkin jollakin tavalla viestittää, ettet ole tipahtanut kärryiltä.

Lounaspöydässä keskustelu lainehtii sinne tänne. Keskustelijat ovat kotoisin muutamalta eri murrealueelta, joten toisten ymmärtäminen on helppoa, toisten vähemmän helppoa. Koska olet vastatullut, et vielä ymmärrä sisäpiirin viittauksia, joten senkin takia kommentoiminen jää vähälle. Et kuitenkaan halua ihmisten luulevan, ettei sinua kiinnosta ja istut sen takia tuppisuuna lounasleipääsi mussuttaen. Haluat osallistua keskusteluun jollakin tavalla, vaikkei sinulla varsinaisesti ole mitään erityistä sanottavaa.

Mitä siis teet? Otat käyttöön muutaman tällaisissa tilanteissa hyvin käyttökelpoisen fraasin ja sanan, ja lausahtelet niitä sopivaksi katsomissasi kohdissa. Seuraavilla pääsee hyvin alkuun.

Akkurat - Myötäilet puhujaa ja ilmaiset, että olipa mielestäsi osuvasti sanottu. Et missään tapauksessa ole eri mieltä. Asiasta riippuen olet ehkäpä saanut pienen ahaa-elämyksen juuri sanotusta.

Nettopp - Jos alkaa tuntua siltä, että hoet akkuratia liikaa, voit vaihtaa välillä tähän sanaan.

Enig - Olet samaa mieltä puhujan kanssa.

Helt enig - Olet täysin samaa mieltä.

Spennende - Ilmaiset, että asia on mielestäsi kiinnostava.

Du er så flink! - Ihastelet puhujan fiksuutta tai kykyjä, jotka on juuri tuotu esille.

Näitä lausahduksia sopii toki käyttää muissakin vastaavissa tilanteissa. Jos et oikeasti ymmärrä, mistä puhutaan, suosittelen varovaisuutta kommentoinnissa ja muiden keskusteluun osallistuvien reaktioiden tarkkailua, jotta et tule astuneeksi salaattikulhoon, kuten norjalaisilla on tapana sanoa. 

6 kommenttia:

  1. Ha, kuulostaa tutulta :). Itse en vain ole vielä oppinut käyttämään noita fraaseja, nyökyttelen vain kuin olisi vieteri kaulassa…

    Keskusteluissa tunnen pysyväni aika hyvin mukana jo nykyään (ainakin ymmärrän), mutta sitten jos mennään kovasti vitsailun ja sanaleikkien puolelle, niin putoan välittömästi kyydistä. Yritän sitten ilmeellä viestittää, että kyllä minäkin olen noin periaatteessa ihan huumorintajuinen…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumori on vaikeaa, ja jos vitsi perustuu kielellä leikittelyyn, se on vielä vaikeampaa. Isommassa porukassa on vain parasta yrittää nauraa silloin kuin muutkin, mutta kahdenkeskisessä keskustelussa saattaa joutua myöntämään, ettei edes tajunnut, että kyseessä oli vitsi.

      Poista
  2. Helt enig tekstisi kanssa! Melkein työssä kuin työssä ne raskaimmat hetket on ensimmäisten päivien ruokatunnit. :-D Kaikki pölpöttää sisäpiirijuttuja ja itse yrittää olla kohtelias ja keksiä edes jotain sanottavaa johonkin väliin. Norjassa kun on vähän pakko olla sosiaalinen ja puhelias, ettei saa jurottajan mainetta.

    VastaaPoista
  3. Mua naurattaa..olen niin helt enig! =D Joskus olen kyllä siihen salaattikulhoonkin astnut ja on hymy hyytynyt kun en ole tajunnut yhtään mistä on ollut kysymys mutta olen niin antanut ymmärtää...Mieskin on sanonut että hyvin ja oikeissa paikoissa osaat ainakin nauraa ja hymyillä. =D Liekö suomenruotsalaisten keskuudessa (vitosen ruotsilla) eläminen kasvattanut tähän hymyilyyn ja nyökyttelyyn vaikka olisin ollut taysin kujalla kaikesta. =D Luojan kiitos ihminen oppii koko ajan ja vuosien kuluessa se sanavarastokin karttuu ihan huomaamatta. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten kun kuvittelet ymmärtäneesi ja kommentoit jotain, ja vastapuolen ilmeestä huomaat, että puhe oli jostain ihan muusta kuin luulit. :P

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...