sunnuntai 3. elokuuta 2014

Uusi työpaikka ja mistä se ilmaantui

Kirjoittelin taannoin, miten työnhaku Norjassa tapahtuu. Sitähän tässä on tullut viime aikoina harrastettua, kunnes sitten parin mutkan kautta tärppäsi.

Kun tieto edellisen työn loppumisesta tuli, tehostin työnhakua entisestään. Minähän en tässä suhteessa ole levännyt laakereillani oikeastaan hetkeäkään viime vuosina, vaikka hakutoiminnan intensiivisyydessä on ollut vaihtelua. Nyt, kun uusi työpaikka oli pakko löytää ja vieläpä mahdollisimman pian, laitoin omat vaatimukseni ja toivomukseni uusiksi. Toisin kuin tässä tilanteessa voisi kuvitella - että kaikki kelpaa - kiristin vaatimuksia ja päätin hakea vain sellaisia työpaikkoja, joissa oikeasti voisin kuvitella viihtyväni ja joissa pääsisin käyttämään koulutukseni ja aiemman suomalaisen työkokemukseni tuomaa osaamista. Sen sijaan, että syytäisin hakemuksia sinne tänne, panostaisin hakemusten laatuun ja oman osaamiseni myymiseen sellaisille työnantajille, joista minä olin kiinnostunut.

Tämä ei ehkä kuulosta kovin järkevältä, kun takana on muutama vuosi vihreämmän oksan etsimistä ilman tuloksia. Olin kuitenkin niin perinpohjin tympääntynyt töihin, joita tekevät lähinnä maahanmuuttajat ja nuoriso, että halusin jotain muuta. Sanotaanko nyt vaikka, että "oikeita töitä". Ja hyvämaineisen ja luotettavan työnantajan vielä siihen päälle.

Erinäisiä hakemuksia lähetettyäni pääsin myös pariin haastatteluun. Kumpaakaan näistä paikoista en saanut, mutta pari viikkoa jälkeenpäin sain puhelun toiselta työnantajista, joka kutsui keskustelemaan muista mahdollisuuksista. Joidenkin paikkojen täyttämisen myötä oli vapautunut sijaisuuksia, joita ei ollut pakko laittaa julkiseen hakuun. Keskustelujen lopputuloksena sain työtarjouksen, jonka hyväksyin.

Koko prosessi osoitti tai ainakin sai epäilemään tiettyjä asioita.

Norjassa työnhakijan omaa aktiivisuutta ei korosteta turhaan, koska vain hyvin pieni osa avoimista paikoista laitetaan julkiseen hakuun. Sen sijaan niihin värvätään tekijöitä muin keinoin. Minä satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikken saanutkaan sitä alunperin hakemaani työtä. Sen sijaan nimi tuli työnantajan mieleen, kun piti löytää sijainen aivan vastaavaan tehtävään.

Sijaisuuksia ei missään nimessä pidä hyljeksiä. Tämän sijaisuuden olisin ottanut vastaan, vaikka olisin vielä ollut entisessä työpaikassani ilman uhkaa töiden loppumisesta siellä. On organisaatioita, joihin käytännössä pääsee sisään lähinnä vain sijaisuuksien kautta. Norjassa henkilön "sopivuus" tuntuu olevan niin olennaisen tärkeää, että vakituiseen työhön ei hevillä oteta ulkopuolista, jota kukaan ei tunne ennalta. Sijaisuus on mahdollisuus osoittaa sekä osaamistaan että soveltumistaan työyhteisön sosiaalisiin kuvioihin.

Joskus työnantaja kiinnittää hakijan CV:ssä huomiota erilaisiin asioihin, kuin mitä työnhakija ehkä tulee ajatelleeksi. Tämä minusta tosissaan kiinnostunut työnantaja oli kiinnostunut ennen kaikkea soveltuvasta kokemuksesta. Koulutuksesta ei haastattelussa juurikaan keskusteltu, mutta varsinkin myöhemmässä keskustelussa kävi ilmi, että hyvin suurella osalla hakijoista ei ole tehtävään vaadittavaa aiempaa kokemusta. Toisen työnantajan haastattelussa kävi ilmi, että plussikseni oli laskettu mm. suomalaisuus sekä eräs kouluaikojen harrastus. Toki muukin pätevyys oli huomioitu, mutta nämä seikat olivat ilmeisesti pistäneet silmään hakijoiden joukossa. Näistä asioista voi tehdä ainakin sen päätelmän, että otettaessa yhteyttä työnantajaan ennen hakemuksen lähettämistä kannattaa yrittää urkkia, millaista ihmistä sinne oikeastaan yritetään löytää. Ja sitten tietenkin tuoda halutut ominaisuudet selvästi esille hakemuksessa.

Työnantajat, joille nyt lähettelin hakemuksia, ilmoittavat pääsääntöisesti toivovansa, että "työntekijäkunta heijastaa yhteiskunnan monimuotoisuutta" eli suomeksi sanottuna esim. maahanmuuttajahakijoita ei hyljeksitä. Käytännössä tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maahanmuuttaja olisi jotenkin paremmassa asemassa. Ei-länsimaista alkuperää olevia saatetaan kutsua haastatteluun helpommin, mutta eurooppalainen hakija on pääsääntöisesti samalla viivalla norjalaisten kanssa. Valitsijoista sitten riippuu, miten ulkomaalaisiin hakijoihin suhtaudutaan.

Mutta millä perusteella sitten lopulta tehdään päätös siitä, ketkä arviolta 100-150 hakijasta kutsutaan haastatteluun, jäi hieman askarruttamaan mieltäni. Lähetin hakemuksia useaan paikkaan, mutta haastattelukutsu tuli vain kahdesta. Osa niistä paikoista, joihin en päässyt haastatteluun, oli sellaisia, jotka oman arvioni mukaan vastasivat vielä paremmin osaamistani kuin ne, joihin minua haastateltiin. Todennäköisesti tässä asiassa on paljolti kyse myös sattumasta ja tuurista. Toisaalta myös sisäiset hakijat saattavat kiilata haastateltavien listan kärkeen, ennestään tuntemattomien ihmisten edelle. Sisäisten hakijoiden suosiminen ei tietenkään ole mikään norjalainen erityispiirre. Samaa tapahtuu myös Suomessa.

Norjankielinen haastattelu oli asia, joka jossain määrin jännitti etukäteen. Toki nykyään juttelen jo vaikka mitä norjaksi, mutta eri asia sitten on, miten oikealta kieli kuulostaa norjalaiseen korvaan. Työpaikoissa, joita hain, norjan kielen taito on edellytys tehtävien hoitamiselle. Tämä huomioiden toisessa haastattelussa tuntui hieman absurdilta, kun minulta heti kättelyssä varmistettiin, että ymmärränhän heidän puhettaan. Ja että saan kaikin mokomin sanoa, jos en ymmärrä jotain. No, ymmärsin enkä kysellyt selvennyksiä. Tosin minun norjaani korjattiin pari kertaa. Tämä oli nimenomaan se työnantaja, jonka palveluksessa aloitin viime perjantaina, joten mitä ilmeisimmin kielitaitoni arvioitiin riittäväksi.

Nyt ovat sitten edessä uudet haasteet ja niiden myötä norjan kielen syventävä kurssi, ammattisanasto. Uusi työ teettää aina alkuvaiheessa tavallista enemmän työtä, ja tämä työ todennäköisesti vielä enemmän nimenomaan kielen takia.

Mikäli se ei vielä edellä käynyt ilmi, niin olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Nyt on vuosi aikaa tehdä itsestään korvaamaton. ;)

18 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon uudesta työstä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siitä saattaa vielä riittää paljonkin ihmeteltävää täällä blogissakin. ;)

      Poista
  2. Paljon onnea Heli - olipa mukava kuulla!

    Uskoisin, että jos hakemuksia tulee yli 100, on se aika paljonkin tuurista kiinni, että pääsee haastatteluun. Voisin ajatella, että jo itse kahlaisin läpi yli sataa hakemusta, siellä saattaisi jäädä monta hyvää hakijaa huomaamatta.

    Sijaisuuksien kautta ne vakituiset paikat irtosivat usein Suomessakin ainakin omalla alallani. Halutaan varmistaa, että tyyppi on oikea, ennen kuin lopullisesti sitoudutaan. Tavallaan han ymmärrettävää. Mutta oikealle tyypeille löytyy aina sitten se jatkokin. Se vaikka luodaan, jos halutaan pitää hyvästä ihmisestä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin, että sadasta hakijasta lähdetään seulomaan haastateltavia paria, kolmea ehdottomasti vaadittua ominaisuutta etsimällä. Esim. koulutus ja minimityökokemus. Hakijoiden joukossa kun on myös paljon niitä, jotka eivät täytä edes työpaikkailmoituksessa kerrottua koulutusvaatimusta. Siitä sitten tarvittaessa rajataan joukkoa lisäkriteereillä. Jokaisen hakijan arvottamista kokonaiskuvan perusteella ei taatusti kukaan hakemuksia läpikäyvä pysty tekemään.

      Sijaisuuden tai määräaikaisuuden ei pitäisi olla itsetarkoitus vaan perustua tarpeeseen. Tiedän kyllä, että ainakin Suomessa niiden kohdalla mielellään venytetään sääntöjä, kun halutaan pitää auki mahdollisuus hankkiutua helpommin eroon "ylimääräisistä" työntekijöistä. Jopa ns. hyvä tyyppi saattaa ajautua määräaikaisuudesta toiseen. Mutta totta on, että vakipaikan saaminen heti ulkopuolelta tullessa on monessa paikassa harvinaista. Minun oma alani, jolle siis nyt pääsin palaamaan, vaikuttaa tosin olevan hieman eri tavalla organisoitu kuin Suomessa, mutta siitä lisää myöhemmin. ;)

      Poista
  3. Paljon onnea uudesta työpaikasta :) Blogissa varmasti ihmetellään mielellään kanssasi uusia kuvioita - kerro sitten lisää! Minullakin on sellainen käsitys, että moni työpaikka aukeaa juuri sijaisuuksien avulla, joten jos sijaisuuden saa, aukeaa ainakin mahdollisuus jatkoon. Onnea vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Toinen työpäivä takana, ja ihmetyksen aiheet lisääntyvät...

      Poista
  4. Hieno juttu! Taas kerran tuli hyvä esimerkki siitä, että lopussa kiitos seisoo ja ahkera yrittäminen tuo toivotun tuloksen. Tätä yritän painottaa omille oppilailleni. Se että syyttää muita (työnantajia) siitä, ettei saa töitä, ei vie asiaa yhtään eteenpäin vaan kaikki se negatiivisuus kostautuu koko työnhakuprosessissa. Onnea työrintamalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työnantajissakin saattaa kyllä olla vikaa, jos maahanmuuttaja ei saa töitä, mutta ei aina. Se, minkä itse opin tästä viimeisestä työnhakurutistuksesta, on, että ennen hakemuksen lähettämistä kannattaa tehdä pohjatyötä. Selvittää, mitä työnantaja haluaa - sen lisäksi, mitä työpaikkailmoituksessa kerrotaan - ja sitten katsoa omaa osaamistaan siitä näkökulmasta.

      Poista
  5. Onnea uuteen työhön!

    VastaaPoista
  6. Onnea. Hyvä asenne. Juuri noin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asennetta piti välillä vähän etsiä, mutta onneksi se löytyi. ;)

      Poista
  7. Onnea! Sinnikkyys palkitaan! Näytä niille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu, minulla on vuosi aikaa tehdä itsestäni korvaamaton. :D

      Poista
  8. Vau, onnea uuteen työhön! :-)

    VastaaPoista
  9. Onnittelut! Mahtavaa, että panostuksesi palkittiin ja edessä on uusia haasteita ja kokemuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä alkoi paistaa risukasaan. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...