Kierrätystä ja antiikkia

Pistäydyin taas käytetyn tavaran kaupassa eli Bruktbutikken Møllassa, tällä kertaa kameran kanssa, ja juttelin myös kaupan toiminnasta suomalaisen myymäläpäällikön kanssa. Møllan toiminta on nimittäin hieman monitahoisempaa kuin miltä päällepäin näyttää.

Kaupan taustalla on Bærumin kunna­­n omistama yritys, Mølla kompetansesenter ("osaamiskeskus"), jonka toiminnan punaisena lankana on mm. syrjäytymisen ehkäiseminen. Kaupassa myytävät tavarat ovat peräisin kunnan kierrätyspisteestä, ja osa kaupan työntekijöistä on työharjoittelussa tai työkokeilussa olevia henkilöitä.

Møllalla on oma tavaranvastaanotto kunnan jätteenlajittelu- ja kierrätyspisteessä, joka on tavallista kaatopaikkaa kehittyneempi laitos. Sieltä tuodaan päivittäin kaksi isoa pakettiautollista tavaroita, joita ihmiset ovat jättäneet Møllan kontteihin. Kaikkea ei toki oteta myyntiin, vaan tavaroista valikoidaan ne, jotka ovat käyttö- ja jälleenmyyntikuntoisia joko sellaisenaan tai puhdistettuna ja huollettuna, ja joilla arvioidaan olevan mahdollisuus mennä kaupaksi. Mitään romutavaraa kaupasta ei siis löydy.

Kaupan valikoimat ovat melko monipuoliset, ja tavara vaihtuu koko ajan, kuten voi arvata jo sillä perusteella, että uutta tavaraa tulee sisään jatkuvasti. On arkipäivän käyttöesineitä, huonekaluja, antiikkia, kirjoja, cd-levyjä eli kaikenlaista, mistä ihmisillä on tarve päästä eroon, mutta vaatteita täältä on turha etsiä. Hintapolitiikkana on pitää hintataso hieman kirpputorihintoja korkeampana – ideahan ei ole, että täältä ostettua tavaraa viedään suoraan kirpputorille myytäväksi korkeammalla hinnalla. Toisaalta esimerkiksi antiikiksi luokiteltavien tavaroiden hinnat ovat huomattavasti matalammat kuin antiikkikaupassa.

Niille, joilla on tarve hankkia vaikkapa sohva tai astioita edulliseen hintaan, Mølla on aarreaitta. Myymäläpäällikön mukaan erityisesti astioita tuodaan tavaran vastaanottoon runsaasti, ja vaikutelma on, että ihmiset heittävät pois muutaman vuoden ikäisiä astiastoja kyllästyttyään niihin ja ostavat uudet tilalle. Itse esimerkiksi panin tällä kertaa merkille kassalla, että joku asiakas oli löytänyt pinon Hadelandin isoja lasilautasia, joiden hinta tavallisessa kaupassa on aivan toisissa sfääreissä kuin Møllassa. Astiaosastolta löytyy muutenkin tunnettuja merkkejä, esimerkiksi myös hieman vanhempaa norjalaista ja pohjoismaista posliinia, usein myös esim. Arabiaa. Toisaalta myyntiin saattaa päätyä tavaraa myös kuolinpesistä tai erilaisten yritysten konkurssipesistä. Tai sitten ihmiset heittävät pois edelleen alkuperäispaketissa olevia eli täysin käyttämättömiä tavaroita, ehkäpä lahjaksi saatuja, joille ei ole löytynyt käyttöä.

Olohuoneosasto

Erilaisia arkipäivän käyttötavaroitahan meillä kaikilla on silloin tällöin tarve poistaa nurkista tilaa viemästä, ja niiden kierrättäminen vaikkapa kirpputorilla myymällä on ainakin Suomessa yleistä. Norjassa sen sijaan – ja nyt puhun lähinnä Oslon seudusta, sillä Norjan muista osista minulla ei ole tietoa – kirpputorien suosio ei ole lähelläkään sitä mitä Suomessa. Onhan täälläkin kirppiksiä, mutten ole esimerkiksi vielä törmännyt itsepalvelukirppikseen, josta voisi vuokrata myyntipöydän tavaroilleen. Suuri osa satunnaisista kirpputoreista näyttää olevan koulujen soittokuntien järjestämiä, ja niillä myydään ihmisten tähän tarkoitukseen lahjoittamia tavaroita.

Messinki- ja tinaesineet odottavat puhdistusta

...ja hopeat joulua

Osa Møllassa myynnissä olevista tavaroista sen sijaan herättää ainakin minussa ihmetystä. Ei sen takia, että ne ovat myynnissä, vaan koska ihmiset näyttävät heittäneen pois sellaistakin tavaraa, joilla kuvittelisi olevan joko tunnearvoa tai aivan selkeä rahallinen arvo. Møllasta saattaa löytyä antiikkihuonekaluja, perintöhopeita, arvotaidetta tai sata vuotta vanhoja, kauniisti kirjailtuja pöytäliinoja. Jotain tämän tapaista esimerkiksi...

Ruusuja hopeamaljassa, anyone?

Suomalaista lasia

Arvotaidetta (priimatavaraa pienen paikkauksen jälkeen)

Lisää arvotaidetta

Royal Copenhagen

Uusi verhoilu ja nämä pääsevät oikeuksiinsa

Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea ihmiset heittävät pois? Vastaus ainakin norjaisten osalta näyttää olevan, että pois heitetään ihan mitä tahansa. Varmaan samansuuntaiseen ilmiöön törmää nykyään monessa muussakin maassa, kun asiaa ryhtyy tutkimaan.

Jos ihmiset eivät syystä tai toisesta halua pitää näitä tavaroita, miksi he eivät myy niitä? Moni antiikkikauppias varmasti ostaisi mielellään monet näistä tavaroista, jos niitä ei halua ryhtyä kaupittelemaan netissä. Ajattelevatko norjalaiset, että omien vanhojen tavaroiden kaupitteleminen on jotenkin kiusallista? Jos vaikka naapurit luulevat meitä köyhiksi? Vai onkohan kyseessä jokin nimenomaan tämän alueen erityispiirre? Onko joillakin ihmisillä yksinkertaisesti niin paljon rahaa, että muutaman tuhannen kruunun arvoinen antiikkiesine luokitellaan vanhaksi roinaksi, jonka pois heittäminen ei edes kirpaise? Siitäkö on kysymys? 

Hyötykäyttöön Afrikkaan vai koristeeksi kotiin?

Itse ostin Møllasta äskettäin täkäläiseen maastoon soveltuvan polkupyörän, joka oli huollettu ennen myyntiin laittoa. Senkin oli joku heittänyt pois, vaikka siitä olisi varmasti vaikkapa netissä myymällä saanut hyvän hinnan. Miehen ensireaktio (pyörää näkemättä) saattaa osaltaan kuvata norjalaista ajatusmaailmaa: Ostit polkupyörän käytetyn tavaran kaupasta?! Miksi? Pyörä sai kyllä miehen hyväksynnän, kun hän oli itse todennut sen olevan kuranttia tavaraa eikä ruosteinen romu. Tällä käynnillä mukaan löytyi Kilta-kulhoja ja miniatyyrikangaspuut. Hyvin edullisesti.

Vanhaa norjaista posliinia

Modernia lasia

Suomalaista muotoilua

Kiertokäynnillä Oslon oopperatalossa

Oslon oopperatalo (kuva)

Yksi Oslon päänähtävyyksistä on ehdottomasti vuonna 2008 valmistunut oopperatalo, jota näkyvän sijaintinsa ja muusta ympäristöstä poikkeavan arkkitehtuurinsa ansiosta ei voi olla huomaamatta, kun liikkuu Oslon keskustassa vuonon rantamilla. Oopperataloon voi tutustua tekemällä kävelyretki sen katolla tai pistäytymällä sisään lämpiöön, joka on avoinna yleisölle joka päivä.

Huomasin äskettäin, että oopperatalossa järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä, ja pitihän sellaiselle tietenkin päästä katsomaan paikkoja myös näyttämön takana sekä kuulemaan talon arkkitehtuurista ja taiteesta. Kiertokäynneistä löytyy lisätietoa oopperan sivuilta.

Lämpiö

Oopperatalon arkkitehtuurissa ja käytetyissä materiaaleissa on pidetty suhteellisen yksinkertainen linja. Oppaan mukaan ajatuksena on, että talossa on vain kolme päämateriaalia, jotka kohtaavat lämpiössä - lasi, marmori ja puu (tammi). Talon valkoinen ulkoasu on suorine linjoineen ja kaltevine tasoineen kulmikas ja kylmä, mutta lämpiössä tapahtuu siirtymä kaareviin muotoihin ja lämpimään väritykseen, jotka hallitsevat katsomoa ympäristöineen.

Käytävää katsomon ulkopuolella

Konjakkilasin muotoinen katsomo (kuva)

Katsomossa ja näyttämön takana (jossa ei saanut kuvata) kävi ilmi, että talo on täynnä hienoa tekniikkaa, jonka tarkoituksena on tarjota optimaalinen taidenautinto. Akustiikka luonnollisesti on tarkkaan suunniteltu katsomon muotoilussa ja materiaaleissa. Sen lisäksi esimerkiksi näyttämöä voidaan liikutella sekä sivusuunnassa että ylös ja alas joko kokonaisuudessaan tai pienempinä lohkoina. Näyttämön takana oleva suuri, lähes teollisuushallia muistuttava tila kulisseineen ja muine varusteineen oli sekin varsin vaikuttava.

Olafur Eliasson: reliefiseinät

Oopperatalossa on myös taideteoksia enemmän kuin ensi katsomalta tulee mieleen. Eihän maallikko edes tunnista niitä kaikkia taiteeksi, mutta opas onneksi selittää, mitä mistäkin löytyy. Esimerkiksi lämpiössä on valkoisia, verkkomaisia reliefiseiniä, joiden takana on merenvihreä valo. Kun talo ulkoapäin katsottuna muistuttaa jäävuorta, reliefiseinät kuvaavat jäävuoren veden alla olevaa osaa.

Le grand macabre

Runsasta lasipintaa voidaan myös hyödyntää. Suu avoinna tuijottava mies ei kuulu vakiokalustoon, vaan kyseessä on Le grand macabre -oopperan isokokoinen "mainos".

Jorunn Sannes, Kalle Grude ja Kristian Blystad: kattopintojen "reliefi"

Toinen taideteos, jota en ollut tähän asti ymmärtänyt sellaiseksi, löytyy ulkoa katolta. Katon kuviointi on taiteilijoiden suunnittelema korotettuine pintoineen, juovineen ja matta- ja kiiltävine alueineen. Tätä taideteosta pääsee tutkimaan todella läheltä, kun tekee kierroksen katolla.

Monica Bonvicini: She lies

Vuonossa lähellä oopperataloa on kelluva taideteos, joka vaihtaa asentoa tuulen ja veden virtausten vaikutuksesta. Vertaapa lasiveistosta alla olevaan kuvaan. Huomaatko mitään samankaltaisuutta? Taitelija on käyttänyt kyseistä maalausta mallina She lies -teokselle, joten lisää jäätä löytyy täältäkin. She lies -nimellä on muuten kaksoismerkitys: hän makaa tai hän valehtelee. Kun ajattelee asiaa, niin kumpikin merkitys sopii paikalleen jämähtäneelle, petolliselle ahtojäälle

Caspar David Friedrichs Das Eismeer (kuva: WIkipedia)

Pukuompelimo

Kiertokäynnillä pistäydyttiin myös ompelimon puolella, jossa tosin sunnuntaina oli hiljaista. Arkipäivän kierroksella täällä varmasti näkee huomattavasti enemmän toimintaa. Oppaan kertoma minulle uusi asia oli, että jos kiertää ulkona oopperatalon takapuolelle, siellä on suuret ikkunat, joiden takana on niin ompelimo kuin muitakin rekvisiittapajoja. Ikkunasta sisään kurkkimalla näkymä saattaa olla vaikkapa ylläoleva.

Tämä postaus osallistuu IGTravelThursday -tempaukseen, jossa jaetaan omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday ja niiden myötä myös matkailuvinkkejä. Tempauksen järjestäjinä Suomessa ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses.

Ruokaseikkailuilla

Tuhat ja yksi eksoottista säilykettä

Käyn silloin tällöin ns. etnisessä ruokakaupassa etsimässä herkkuja, joita keskiverto norjalaiskaupasta ei löydy. Tällaisia kauppoja on lähistöllä, kymmenen kilometrin säteellä parikin, joten Osloon asti ei välttämättä tarvitse lähteä, kun alkaa tehdä mieli jotakin tavallisesta norjalaisesta arkisapuskasta poikkeavaa.

Toki tätä kiinanruokaa - kinamat, kuten monet lähes kaikenlaista eksoottista ruokaa kutsuvat - löytyy jonkin verran myös suuremmista ja paremmin varustetuista ruokakaupoista, mutta valikoima on rajallinen ja hinnat korkeammat. Löytöjä ja oikeasti uusia makuja kannattaa siksi lähteä etsimään ulkomaalaisten kaupasta. Täältä nimittäin löytää paljon sellaista, joka todennäköisesti ei edes menisi kaupaksi tavallisessa ruokakaupassa, jonka asiakkaista pääosa on norjalaisia.

Teevalikoima

Tämän kaupan valikoima painottuu aasialaiseen ruokaan, maantieteellisesti Japanista Lähi-itään asti, mutta jonkin verran on myös afrikkalaista, ainakin vihannespuolella. Joskus olen bongannut hyllystä myös esimerkiksi puolalaisia säilykkeitä, joten ilmeisesti kauppa palvelee aika monikansallista asiakaskuntaa. Ja näkyyhän täällä aina norjalaisiakin ostoksilla, erityisesti hedelmä- ja vihannesosastolla.

Kauppa on suhteellisen pieni, mihin nähden valikoimaa on runsaasti. Suurin osa on tietenkin erilaisia säilykkeitä ja kuiva-aineita, jotka kestävät kuljetusta ja säilyvät riittävän kauan. Periaatteessa täältä saa myös paljon aivan arkipäiväisiksi luokiteltavia tuotteita, kuten vaikkapa riisiä, nuudeleita ja teetä, mutta vaihtoehtoja on huomattavasti enemmän kuin tavallisessa ruokakaupassa. Esimerkiksi pikanuudeleita on norjalaiskaupoissa pääsääntöisesti tasan kahta makua, kana ja naudanliha, mutta täällä makuskaala on paljon suurempi. Riisiäkin on vaikka kuinka montaa eri tyyppiä, ja sitä myydään myös suurissa säkeissä, jollaisia muualta ei löydy. 

Enkä edes ala luetella, mitä kaikkea löytyy maustehyllystä. 

Eksoottisia vihanneksia

Norjalaisissa ruokakaupoissa vihannes- ja hedelmävalikoima on usein hyvin suppea. Suurissa kaupoissa saattaa olla vähän eksoottisempia hedelmiä, mutta niidenkin tarjonta kalpenee etnisten kauppojen rinnalla. Toisen lähistön kaupan itse asiassa löysin, kun pysähdyin ihmettelemään oudon näköisiä kasviksia hyllyssä kaupan ulkopuolella. 

Varsinkin hedelmiä katsellessa minulle tulee himo, kun haluaisin maistaa kaikkea. Sen sijaan vihannekset, jotka vaativat jonkinlaista valmistamista, jäävät kyllä yleensä kauppaan aivan siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla ei ole aavistustakaan, mitä niille pitäisi tehdä. Pitäisi varmaankin lukea ensin ruokaohjeita ja lähteä ostoksille vasta sen jälkeen. Toisaalta osa vihanneksista on sellaisia, joista en ole ikinä edes kuullut saati että tunnistaisin ne, joiden kohdalta puuttuu nimilappu. Esimerkiksi ylläolevassa kuvassa oikealla on okraa - siitä olen kuullut - mutta vasemmanpuoleinen vihannes on täysi mysteeri.

Tällaisessa kaupassa tosin täysin outoja elintarvikkeita löytyy muualtakin kuin vihannesosastolta - vaikkapa allaolevat, kuivatulta pesusieneltä näyttävät pallerot. Englanninkielinen teksti sentään kertoo, että kyseessä on sieni, joka on jonkinlaista terveysruokaa, mutta siihen se informaation määrä sitten jääkin.

Mysteeriruokaa Kiinasta

Ruoka on hyvin olennainen osa ihmisten arkipäivää, ja muutto täysin erilaiseen kulttuuriin voi olla shokki jo pelkän ruuan osalta. On helppoa kuvitella, miten norjalainen tai ylipäätään eurooppalainen ruoka ei maistu miltään, jos on tottunut voimakkaasti maustettuun ruokaan. Tai miten norjalaisessa ruokakaupassa saattaa tulla tunne, että sieltä ei löydy mitään syötävää, jos hyllyt ovat täynnä outoja ruokia eikä mistään löydy sitä, mitä on syönyt koko tähänastisen elämänsä.

Jopa suomalainen saattaa ajoittain tuntea olonsa orvoksi norjalaisessa ruokakaupassa, vaikka suomalainen ja norjalainen ruokakulttuuri eivät niin kovin paljon kuitenkaan toisistaan eroa. Ruisleipä täältä kuitenkin puuttuu! Ja muutama muukin asia.

Tuttu ruoka antaa lohtua ja lievittää koti-ikävää, ja aivan tietynlainen ruoka kuuluu myös moneen juhlaan. 

Makeita herkkuja

Pari vuotta pommista

Høyblokken, yksi pahimmin vaurioituneista rakennuksista 

Oslon pommi-iskusta on kulunut runsas kaksi vuotta, ja hallituskortteli on edelleen pressujen peitossa. Jotkut rakennuksista vaurioituivat niin pahasti, että asiantuntijaryhmä esitti tänä kesänä niiden purkamista.

Høyblokken ja Y-rakennus ennen pommia

Esimerkiksi 1950-luvulla rakennettu betonitorni, Høyblokken, on ruma kuin mikä ja pommin jälkien raivauksessa lisätyötä on aiheuttanut myös asbesti, mutta rakennuksen purkaminen jakaa mielipiteitä. Myös sen säilyttämisellä on kannattajia, joilla on erilaisia perusteita näkemykselleen. Puhutaan arkkitehtuurista ja kaupunkikuvan säilyttämisestä tai rakennuksen symbolisesta arvosta pommi-iskuun liittyen. Lisää päänvaivaa aiheuttavat myös sekä tässä että viereisessä Y-rakennuksessa olevat Pablo Picasson taideteokset, jotka tuhoutuvat, mikäli rakennukset puretaan.

Picassoa Y-rakennuksen seinässä

Minun täytyy tunnustaa, etten ollut tullut ajatelleeksikaan, että kyseessä voisi olla jonkun niinkin kuuluisan taiteilijan kuin Picasson työ ylläolevaa kuvaa katsellessani. Picasso ei luonnollisestikaan itse ole keikkunut seinällä kuvaa tekemässä, vaan sen on hänen luonnoksensa mukaan toteuttanut joku muu. 

Pommin pahiten vaurioittamat rakennukset ovat olleet tyhjillään jo aika pitkään, eikä niiden kohtalosta ole taidettu edelleenkään tehdä lopullista päätöstä. Muualla vauriot, jotka toki olivat pienempiä, on korjattu ajat sitten, ja kaupunkikuvassa vain hallituskortteli muistuttaa siitä, mitä tapahtui.

Stortingetin kulmalla

Pommi-iskun jälkeen alettiin tarkastella ja kauhistella julkisten rakennusten olematonta turvallisuutta. Pommiautohan sai olla pysäköitynä aivan yhden hallintorakennuksen vieressä ennen räjähdystä ilman, että kukaan kiinnitti siihen erityistä huomiota. Myös muiden Oslon keskustassa olevien julkisten rakennusten havaittiin olevan yhtä suojattomia. Norjassa kun oli totuttu siihen, ettei täällä tapahdu mitään ikävää. 

Tänä vuonna vihdoin Stortinget eli parlamentti on saanut ympärilleen puomeja ja suuria, painavia kukka-astioita, jotka estävät ajoneuvojen pääsyn aivan rakennuksen viereen. Viive tuntuu aika pitkältä, mutta ehkä se liittyy parlamenttirakennuksen remonttiin, joka on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Moniin muihin pääkaupunkeihin verrattuna Oslon hallintorakennukset vaikuttavat edelleen melko kevyesti suojatuilta, vaikka suojauksen tasoa varmasti on nostettu paljon kahden vuoden takaisesta. 

Parin vuoden takaiset ikävät asiat eivät ole jatkuvasti mielessä, kun jäljet on korjattu, ja syyskuisena arki-iltana tunnelma Oslossa on leppoisa.